Lomaraha ja lomapalkka – erot, laskukaava ja maksuajankohta

Omissa palkkalaskelmien tarkastuksissamme törmäämme joka kevät täsmälleen samaan sekaannukseen, kun palkansaajat odottavat tililleen reilua kesäpottia, mutta sekoittavat arkipuheessa lakisääteisen lomapalkan, työehtosopimuksiin perustuvan lomarahan ja työsuhteen päättyessä maksettavan lomakorvauksen. Erot ovat selkeitä. Jos palkansaaja tulkitsee nämä kolme palkkaerää väärin, oma kesäbudjetti ja verokortin vuosituloraja heittävät helposti sadoilla tai jopa tuhansilla euroilla.

Kun vertailussa on lomaraha vai lomapalkka, ratkaiseva ero löytyy suoraan Suomen työlainsäädännöstä. Vuosilomalaki (162/2005) takaa jokaiselle työsuhteiselle työntekijälle palkallisen vuosiloman tai lomakorvauksen, mutta lomarahaa laki ei tunne. Työnantaja maksaa lomarahaa vain silloin, kun alalla sovellettava työehtosopimus, työntekijän oma työsopimus tai työpaikan vakiintunut käytäntö velvoittaa siihen. Ennen kuin palkanlaskija määrittää yksittäisten lomapäivien euroarvon, hänen on tunnettava, miten palkka lasketaan kuukausi- ja tuntipalkkaisissa työsuhteissa kaikkine luontoisetuineen, sillä käytännön kokemus suomalaisten pk-yritysten palkanlaskennasta osoittaa, että virheet syntyvät lähes aina väärästä jakajasta.

Lomaraha vai lomapalkka ja miten lomakorvaus eroaa niistä

Vuosilomalaskennan kolme peruskäsitettä palvelevat eri tarkoituksia työsuhteen elinkaarella. Työnantaja maksaa lomapalkkaa varsinaisen vuosiloman ajalta säännöllisen ansion suuruisena, jotta työntekijä voi pitää vapaata ilman tulonmenetystä. Lomaraha on puolestaan lomapalkan päälle maksettava erillinen lisäerä, jota vanhemmat työehtosopimukset kutsuivat lomaltapaluurahaksi, ja yksityisellä sektorilla lomarahan suuruus on vakiintuneesti 50 % lakisääteisestä vuosilomapalkasta.

Lomakorvaus kuuluu poikkeustilanteisiin. Yleisimmin työnantaja maksaa lomakorvauksen työsuhteen päättyessä niistä ansaituista vuosilomapäivistä, joita työntekijä ei ole ehtinyt pitää vapaana ennen työsuhteensa viimeistä päivää. Toinen tilanne koskee lyhyitä keikkatöitä sekä vajaata työaikaa tekeviä tuntityöntekijöitä, joiden kuukausittainen työpanos jää niin vähäiseksi, ettei varsinaisia vuosilomapäiviä kerry lainkaan, jolloin työnantaja maksaa vapaan sijaan 9 %:n tai vähintään vuoden työsuhteessa 11,5 %:n lomakorvauksen. Työsuhteen jatkuessa laki kieltää vaihtamasta lomaa rahaksi.

Testijaksolla tarkastamissamme palkka-ajoissa havaitsimme, että erityisesti järjestäytymättömissä asiantuntijayrityksissä lomarahaoikeudesta syntyy toistuvasti tulkintariitoja. Jos toimialalla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta eikä työsopimus mainitse lomarahaa, työnantajalla ei ole automaattista maksuvelvollisuutta, ellei yritys ole maksanut lomarahaa henkilöstölleen säännöllisesti useiden vuosien ajan ilman varaumaa. Talon tapa sitoo työnantajaa.

• Lomapalkka: Työnantaja maksaa tämän lakisääteisen palkan vuosiloman ajalta, jolloin jokainen vuosilomapäiviä ansainnut työntekijä saa täyden ansion loma-ajaltaan.
• Lomaraha: Työehtosopimukseen tai työsopimukseen perustuva ylimääräinen palkkaerä kasvattaa täyden loman ansainneen työntekijän vuosiansiota yli puolen kuukauden palkkaa vastaavalla summalla.
• Lomakorvaus: Työnantaja maksaa tämän rahallisen hyvityksen pitämättömistä lomapäivistä työsuhteen päättyessä tai tilittää sen prosenttiperusteisena korvauksena lyhyissä keikkatöissä.
• Lomaltapaluuraha: Tämä vanhahtava sopimusnimitys tarkoittaa lomarahaa, jonka saaminen edellyttää useissa yksityisen sektorin työehtosopimuksissa yhä sitä, että työntekijä palaa töihin välittömästi lomansa päätyttyä.

Vuosiloman kertyminen ja lomanmääräytymisvuosi käytännössä

Vuosiloma kertyy kaikilla toimialoilla saman lakisääteisen kalenterirytmin mukaan, sillä lomanmääräytymisvuosi kattaa aina ajanjakson 1.4.–31.3., minkä jälkeen palkanlaskentajärjestelmä lukitsee ansaitut vuosilomapäivät tulevaa lomakautta varten. Varsinainen kesälomakausi sijoittuu kalenterissa välille 2.5.–30.9., kun taas talvilomakausi ajoittuu syksyn ja kevään välille (1.10.–30.4.).

Palvelusaika ratkaisee kertymän. Jos työsuhde on jatkunut maaliskuun loppuun (31.3.) mennessä alle 1 vuoden, työntekijä ansaitsee lomaa 2 arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta eli enintään 24 arkipäivää vuodessa. Kun työsuhde on kestänyt lomanmääräytymisvuoden päättyessä vähintään 1 vuoden, kuukausikohtainen kertymä nousee 2,5 arkipäivään, jolloin täydeltä 12 kuukauden jaksolta kertyy 30 arkipäivää vuosilomaa eli 24 arkipäivää kesälomaa ja 6 arkipäivää talvilomaa.

Lauantai kuluttaa lomapäiviä. Vuosilomalaki laskee lomapäivät arkipäivinä, joihin kuuluvat kaikki viikonpäivät maanantaista lauantaihin pois lukien sunnuntait, kirkolliset juhlapäivät, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, juhannusaatto, pääsiäislauantai sekä vapunpäivä. Yksi täysi lomaviikko kuluttaa siten 6 arkipäivää, vaikka työntekijä työskentelisi vain maanantaista perjantaihin. Täysi 24 arkipäivän kesäloma vastaa tasan 4 kalenteriviikkoa vapaata.

Ansaintasäännöt 14 päivän ja 35 tunnin rajoilla

Täysi lomanmääräytymiskuukausi edellyttää, että työntekijä täyttää jommankumman vuosilomalain kahdesta ansaintasäännöstä. Palkanlaskenta ei koskaan sovella sääntöjä rinnakkain samassa työsuhteessa. Ensisijainen malli on 14 työpäivän sääntö, jota työnantaja käyttää aina silloin, kun työntekijä työskentelee työsopimuksensa mukaan vähintään 14 päivänä jokaisena kalenterikuukautena. Raja on ehdoton.

Toissijainen 35 työtunnin sääntö koskee osa-aikaisia ja vaihtelevaa työaikaa tekeviä työntekijöitä, jotka työskentelevät sopimuksensa mukaan joinakin kuukausina alle 14 päivää. Tällöin työntekijä ansaitsee lomaa jokaiselta sellaiselta kalenterikuukaudelta, jonka aikana hänelle kertyy vähintään 35 työtuntia tai työssäolon veroista tuntia, kuten vuosilomaa, sairauslomaa tai perhevapaata. Oma-aloitteinen poissaolo tai palkaton vapaa yllättää monet palkansaajat, sillä jo parin viikon palkaton jakso voi pudottaa kuukauden työpäivät alle 14 päivän rajan ja nollata kyseisen kuukauden lomakertymän.

Miten lomapalkka ja lomaraha lasketaan kuukausipalkasta

Kuukausipalkkaisen työntekijän palkkalaskelmassa keskeinen kysymys on se, miten lomaraha lasketaan ja miksi laskennallinen lomapalkka poikkeaa tavanomaisesta kuukausipalkasta. Syynä on jakaja. Työehtosopimusten ja vuosilomalain 17 §:n vakiintuneen laskentamallin mukaan palkanlaskija jakaa kuukausipalkkaa saavan työntekijän säännöllisen kuukausipalkan luvulla 25 saadakseen yhden arkipäivän laskennallisen palkan, ja kun hän kertoo tämän päiväpalkan esimerkiksi 30 arkipäivällä, laskennallinen lomapalkka on 1,2-kertainen normaaliin kuukausipalkkaan verrattuna.

Omissa testeissämme huomasimme, että tämä jakajasta 25 syntyvä ero hämmentää monia palkansaajia, vaikka työnantaja maksaa kuukausipalkkaiselle vuosiloman ajalta normaalin kuukausipalkan vuosilomalain 10 §:n tasausvelvoitteen mukaisesti. Lomarahaan jakaja vaikuttaa. Yksityisen sektorin työehtosopimukset velvoittavat laskemaan lomarahan nimenomaan jakajalla 25 lasketusta lomapalkasta, minkä ansiosta täyden 30 arkipäivän loman ansainneen työntekijän 50 %:n lomaraha vastaa täsmälleen 60 %:a yhden kuukauden varsinaisesta palkasta.

Tarkastelemme kaavaa luvuilla. Kun asiantuntijan kiinteä kuukausipalkka on 3 200 €/kk ja hänelle on kertynyt täydet 30 arkipäivää vuosilomaa, palkanlaskija jakaa kuukausipalkan luvulla 25, jolloin yhden lomapäivän laskennallinen arvo on 128 €. Kun palkanlaskija kertoo tämän päiväkohtaisen summan 30 lomapäivällä, laskennallinen lomapalkka on yhteensä 3 840 €, josta yksityisen sektorin 50 %:n lomaraha on tasan 1 920 €. Alle vuoden työsuhteessa 24 arkipäivän laskennallinen lomapalkka samalla 3 200 euron kuukausipalkalla on puolestaan 3 072 € ja 50 %:n lomaraha 1 536 €.

Kun palkansaaja vertaa tulotasoaan siihen, mikä on hyvä palkka Suomessa eri toimialoilla, lomaraha nostaa vuosiansiota tuntuvasti, sillä täydellä 30 arkipäivän lomalla yksityisen sektorin kuukausipalkkalainen ansaitsee vuodessa 12,6 kuukauden palkkaa vastaavan bruttosumman. Vuosiloman aikana työntekijän käytössä säilyvät luontoisedut, kuten vapaa autoetu tai puhelinetu, jatkuvat vähentämättöminä. Loman ajalta puuttuvat luontoisedut työnantaja sen sijaan korvaa rahana.

Erityinen palkanlaskennan sudenkuoppa syntyy silloin, kun kuukausipalkkaisen työntekijän sopimuksen mukainen työaika ja palkka muuttuvat kesken lomanmääräytymisvuoden (1.4.–31.3.), kun hän siirtyy esimerkiksi 20 viikkotunnin osa-aikatyöstä täyteen 37,5 tunnin työviikkoon. Laskentatapa vaihtuu silloin. Vuosilomalain 10 §:n 4 momentti kumoaa jakajan 25 kokonaan, ja palkanlaskijan on laskettava tulevan kesän lomapalkka prosenttiperusteisesti (9 % tai 11,5 %) lomanmääräytymisvuoden ansioista. Jos työaika muuttuu vasta 31.3. päättyneen lomanmääräytymisvuoden jälkeen ennen kesäloman alkua, lomapalkka ja lomaraha määräytyvät edellisen ansaintavuoden työajan ja palkan mukaan.

Lomarahan suuruus yksityisellä ja julkisella sektorilla

Yksityisellä sektorilla lomarahan suuruus seuraa lähes poikkeuksetta 50 %:n kaavaa laskennallisesta vuosilomapalkasta. Julkinen sektori toimii toisin. Kunta-alan yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa (KVTES) sekä hyvinvointialueiden työehtosopimuksessa (HYVTES) palkanlaskenta määrittää lomarahan suoraan heinäkuun varsinaisesta kuukausipalkasta lomanmääräytymiskuukausien ja palvelusvuosien perusteella, ja työnantaja maksaa erän pääsääntöisesti elokuun palkanmaksun yhteydessä.

Kunta- ja hyvinvointialalla lomaraha on palvelusajan ja lomaoikeuden mukaan joko 4 %, 5 % tai 6 % heinäkuun varsinaisesta kuukausipalkasta kerrottuna täysien lomanmääräytymiskuukausien lukumäärällä. Esimerkiksi 3 200 euron varsinaisella kuukausipalkalla ja täydellä 12 kuukauden kertymällä 4 %:n kerroin tuottaa lomarahaa 1 536 €, 5 %:n kerroin 1 920 € ja korkein 6 %:n kerroin peräti 2 304 €. Lopputilissä jakaja muuttuu. Palvelussuhteen päättyessä lomakorvauksen jakaja on julkisella sektorilla 20,83.

Tuntipalkkalaisten lomapalkka ja prosenttiperusteinen lomakorvaus

Tuntipalkkaisten ja provisiopalkkaisten työntekijöiden lomalaskenta jakautuu kahteen eri menetelmään ansaintasäännön perusteella. Sopimustunnit ratkaisevat mallin. Kun tuntipalkkalainen työskentelee vähintään 14 päivänä kuukaudessa eikä työehtosopimus määrää keskituntiansiolaskentaa, vuosilomalain 11 § ohjaa jakamaan työssäolon ajalta maksetun palkan tehdyillä työpäivillä lisättynä 1/8:lla ylityötunneista ja kertomaan keskipäiväpalkan lain kertoimella, joka on 24 lomapäivän kertymällä 22,2 ja 30 lomapäivän kertymällä 27,8. Lakisääteiset kertoimet yhdenmukaistavat arkipäivien ja työpäivien suhteen.

Prosenttiperusteinen laskenta koskee puolestaan tuntipalkkalaisia, jotka kuuluvat 35 tunnin ansaintasäännön piiriin, sekä keikkatyöntekijöitä, joille ei kerry lainkaan vuosilomapäiviä vähäisen työajan vuoksi. Palkanlaskija ottaa laskentapohjaan kaikki lomanmääräytymisvuoden (1.4.–31.3.) aikana työssäolon ajalta maksetut palkat sekä lisää mukaan laskennallisen palkan sairausloman ja perhevapaiden ajalta. Ylityökorotukset jäävät pois.

• Alle vuoden kestänyt työsuhde: Lomapalkka tai lomakorvaus on 9 % lomanmääräytymisvuoden ansioista silloin, kun työsuhde on jatkunut maaliskuun loppuun mennessä alle 1 vuoden.
• Vähintään vuoden jatkunut työsuhde: Korvausprosentti nousee 11,5 %:iin lomanmääräytymisvuoden ansioista heti, kun työsuhde on jatkunut lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä vähintään 1 vuoden.
• Toimialakohtaiset työehtosopimukset: Kaupan alalla tuntipalkkaisen lomapalkka on 10 % tai 12,5 % vuosiansioista lisättynä 50 %:n lomarahalla, teknologiateollisuudessa palkanlaskenta käyttää keskituntiansion kertoimia 177,6 ja 222,4, ja rakennusalalla 18,5 %:n kokonaislomaraha kattaa sekä lomapalkan että lomarahan jakautuen 14 %:n kesälomaosuuteen ja 4,5 %:n talvilomaosuuteen.

Lomaerät kasvattavat työnantajakuluja. Sekä varsinainen lomapalkka että lomaraha ovat työnantajalle täysimääräisesti sosiaalivakuutusmaksujen alaista palkkaa, josta yritys tilittää lakisääteiset palkan sivukulut, kuten työeläkevakuutusmaksun (TyEL), työttömyysvakuutusmaksun, tapaturmavakuutusmaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun. Omissa tilinpäätöstarkastuksissamme näemme toistuvasti, että yritykset unohtavat kirjata lomarahan ja sen noin 22–24 %:n sivukulut kuukausittaiseen lomapalkkavelkavaraukseensa, mikä vääristää tilikauden tulosta ennen kesän palkka-ajoa.

Milloin lomaraha maksetaan ja miten lomarahan verotus toimii

Palkansaajien toiseksi yleisin kysymys kevään kynnyksellä on se, milloin lomaraha maksetaan pankkitilille. Vuosilomalain pääsääntö velvoittaa maksamaan varsinaisen lomapalkan ennen loman alkua, mutta enintään 6 päivän pituiselta loman osalta työnantaja saa maksaa lomapalkan tavanomaisena palkanmaksupäivänä. Käytännössä lähes kaikki työehtosopimukset oikeuttavat maksamaan kuukausipalkkaisten lomapalkan ja lomarahan normaaleina palkanmaksupäivinä, joten työntekijän kannattaa aina tarkistaa, milloin palkka maksetaan omalla toimialalla ja miten pankkipyhät siirtävät maksupäivää.

Työehtosopimukset jakavat lomarahan maksuajankohdan kahteen päämalliin, joista ensimmäisessä työnantaja maksaa koko lomarahan kerralla kesä- tai heinäkuussa ja toisessa mallissa 50 % ennen lomaa sekä loput 50 % työntekijän palattua töihin. Jos työntekijä irtisanoutuu itse siten, että työsuhde päättyy ennen lomaa tai työnantaja maksaa pitämättömät lomat lopputilissä lomakorvauksena, yksityisen sektorin lomaltapaluuehto yleensä poistaa oikeuden lomarahaan. Eläkkeelle siirtyvälle tai tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanotulle työntekijälle sekä kunta-alan viranhaltijalle työnantaja sen sijaan maksaa lomarahan myös työsuhteen päättyessä.

Entä miten lomarahan verotus toimii käytännössä? Sitkeä kahvipöytämyytti väittää, että verottaja rankaisee lomarahaa ankarammalla veroprosentilla, mutta palkanlaskenta pidättää lomarahasta ennakonpidätyksen täsmälleen samalla verokortin perusprosentilla kuin muustakin ansiotulosta. Veroprosentti säilyy.

Käytännön kokemus osoittaa, että korkea veroprosentti tilinauhassa johtuu lähes aina liian matalaksi mitoitetusta verokortin vuositulorajasta, sillä jos työntekijä ilmoittaa vuosituloksi pelkästään 12 kuukauden palkan ja unohtaa lisätä summaan 1 920 €:n lomarahan, tuloraja ylittyy loppuvuodesta. Tuloraja ratkaisee. Kun palkansaaja tilaa verokortin ja kertoo kuukausipalkkansa luvulla 12,5 tai 12,6, perusprosentti kattaa myös lomarahan.

Lomarahan vaihto vapaaksi, säästövapaa ja sairastuminen vuosilomalla

Yhä useampi asiantuntija ja toimihenkilö arvostaa ylimääräistä vapaa-aikaa enemmän kuin kertaluontoista rahakorvausta. Lomarahan vaihto vapaaksi onkin monissa työehtosopimuksissa suosittu joustokeino kiireisen työvuoden keskellä. Vaihto vaatii sopimuksen. Koska yksityisen sektorin 50 %:n lomaraha vastaa puolta vuosilomapalkasta, 30 arkipäivän vuosilomasta kertyvä lomaraha tuottaa vapaaksi vaihdettuna 15 arkipäivää eli työehtosopimuksen muuntokaavasta riippuen 12,5–15 työpäivää palkallista vapaata ja 24 arkipäivän lomasta 10–12 työpäivää vapaata.

Lomarahavapaa kerryttää uutta lomaa. Tämä merkittävä etu unohtuu monelta palkansaajalta sopimushetkellä. Työehtosopimukset rinnastavat sovitun lomarahavapaan vuosilomalain 7 §:n mukaiseksi työssäolon veroiseksi ajaksi, joten kun työntekijä pitää 15 työpäivää lomarahavapaata, hän ansaitsee myös näiltä vapaapäiviltä täyttä vuosilomaa seuraavalle lomanmääräytymisvuodelle aivan kuten tavallisilta työpäiviltäkin. Vuosilomalain 27 § oikeuttaa myös säästämään 24 arkipäivää ylittävät vuosilomapäivät myöhempinä vuosina pidettäväksi säästövapaaksi, jonka ajalta työnantaja maksaa palkan säästövapaan pitämishetken palkkatason mukaan.

Jos työntekijä sairastuu jo ennen vuosiloman alkua ja pyytää loman siirtoa viivytyksettä lääkärintodistuksella, vuosilomalain 25 § siirtää loman myöhempään ajankohtaan ilman yhtäkään omavastuupäivää. Kesken vuosiloman alkavassa sairaudessa laki turvaa aina vähintään 24 arkipäivää eli 4 viikkoa vuosilomaa ilman omavastuuta, ja enintään 6 omavastuupäivää leikkaavat siirto-oikeutta vain silloin, kun työntekijälle on kertynyt yli 24 arkipäivää lomaa. Siirto vaatii pyynnön. Loma ei nimittäin siirry pelkällä sairauslomatodistuksella, vaan työntekijän on aina esitettävä työnantajalle nimenomainen pyyntö vuosiloman siirtämisestä heti sairastuttuaan.