Mikä on hyvä palkka Suomessa?

Mitä tarkoitetaan, kun puhutaan hyvästä palkasta Suomessa? Kysymys on yllättävän monitahoinen. Yksiselitteistä vastausta ei ole, sillä käsitys “hyvästä palkasta” riippuu niin tilastoista, määritelmistä kuin yksilön omista olosuhteista. On selvää, että palkkataso vaikuttaa elintasoon: suurempi palkka antaa enemmän kulutusmahdollisuuksia ja taloudellista turvallisuutta. Kuitenkin suomalaisten tulonjako on melko tasainen ja hyvätuloisen raja voi vaihdella määrittelijästä riippuen. Tässä artikkelissa tarkastellaan aihetta tieteellisesti ja tuoreimpaan dataan nojaten. Käymme läpi suomalaisten keski- ja mediaanipalkkoja, tuloluokkia (kuten keskituloinen, hyvätuloinen ja suurituloinen), sekä pohdimme, miten palkkataso vaikuttaa elämänlaatuun, ostovoimaan ja sosiaaliseen asemaan.

Artikkeli hyödyntää uusimpia tilastoja (Tilastokeskus, Eläketurvakeskus, Veronmaksajain Keskusliitto ym.) ja tutkimuksia. Esitetyt luvut on pyritty havainnollistamaan selkeästi taulukoiden, listojen ja kuvausten avulla. Lopuksi pohdimme, mitä “mikä on hyvä palkka” tarkoittaa suomalaisessa yhteiskunnassa – onko se tietty euromäärä, asema tuloluokissa vai yksilön kokema riittävä toimeentulo?

Suomalaisten tulot ja palkkataso pähkinänkuoressa

Suomessa palkkataso on noussut tasaisesti 2020-luvulla. Vuoden 2025 tienoilla suomalaisten keskipalkka eli keskimääräinen bruttokuukausiansio on jo hieman yli 4 000 € kuukaudessa. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 50 000 € vuodessa (12 kuukauden palkat yhteensä) – toisin sanoen noin 4 000–4 200 €/kk. Tuoreimpien tilastojen mukaan (Tilastokeskuksen palkkarakennetilasto) vuonna 2023 kokoaikatyötä tekevien palkansaajien keskimääräinen kokonaisansio oli noin 4 007 € kuukaudessa. Palkat ovat jatkaneet nousuaan noin 3–4 % vuosivauhtia, joten vuoden 2025 keskimääräisen palkkatason arvioidaan olevan noin 4 100–4 200 € kuukaudessa.

On tärkeää huomata, että keskipalkka viittaa keskiarvoon. Tällöin muutamat erittäin korkeat tulot nostavat keskiarvoa, eikä keskiarvo kuvaa “tyypillistä” palkkaa kovin hyvin. Siksi on oleellista tarkastella myös mediaanipalkkaa. Mediaanipalkka on se palkka, jonka ylä- ja alapuolella on yhtä monta palkansaajaa – toisin sanoen keskimmäinen palkka. Mediaani antaa kuvan tyypillisestä ansiosta, sillä se ei vääristy huipputulojen takia.

Vuoden 2023 lopulla suomalaisen palkansaajan mediaanipalkka oli noin 3 564 € kuukaudessa kokoaikaisilla työntekijöillä. Tilastokeskuksen kokeellisen tulorekisteritilaston mukaan helmikuussa 2025 palkka- ja palkkiotulojen mediaani oli 3 325 € kuukaudessa. Ero johtuu siitä, että jälkimmäinen lukema sisältää kaikki palkansaajat (myös osa-aikaiset), kun taas ensin mainittu ~3 564 € on kokoaikatyöntekijöiden mediaani. Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2023 kaikkien työeläkevakuutettujen palkansaajien (sisältäen osa-aikaiset) keskimääräinen kuukausiansio oli 3 425 € ja mediaani 3 105 €. Samaan aikaan kokoaikatyössä ansaittiin keskimäärin ~4 000 € (mediaani ~3 564 €) kuussa. Tämä vahvistaa, että mediaanipalkka on selvästi keskiarvopalkkaa alempi – Suomessa arviolta lähes kaksi kolmasosaa (~63 %) kokoaikaisista palkansaajista ansaitsee keskiarvoa vähemmän. Keskiarvoa nostaa suhteellisen pieni joukko erittäin suurituloisia, kun taas mediaani kertoo tyypillisestä tulotasosta paremmin.

Taulukkoon 1 on koottu keskeisiä palkkatasolukuja viime vuosilta kuvaamaan suomalaisten tuloja:

Taulukko 1: Suomalaisten palkansaajien ansiotasoa (kokopäivätyö, brutto)

Lähteet: Tilastokeskus (palkkarakennetilasto) ja Eläketurvakeskus. Huom: 2020, 2022 luvut arvioita (n.~nimellinen). 2025 ennusteita (ansiotason kasvu ~3–4 %). 
† Kokoaikatyötä tekevät palkansaajat (kokonaisansio). 
‡ Arvio; virallinen tilasto 2022: keskiarvo ~3 848 €, mediaani 3 411 €. 
§ Ennuste (keskipalkan ylittäessä 4 000 € rajan).

Yllä olevasta nähdään, että suomalaisten keskipalkka on ylittänyt 4 000 € rajan 2020-luvun puolivälissä, kun taas mediaanipalkka on hieman yli 3 500 €. Miesten ja naisten välillä on merkittävä ero: esimerkiksi vuonna 2021 miesten mediaaniansio oli 3 663 €, kun naisten oli 3 034 €. Tämä noin 19 % ero selittyy osin sillä, että miehiä on enemmän korkeapalkkaisissa tehtävissä ja naisia enemmän aloilla, joilla palkkataso on matalampi. Positiivista on, että naisten palkat ovat viime vuosina nousseet hieman miehiä nopeammin – esimerkiksi 2023 kunta-alan suuret korotukset nostivat monien naisvaltaisten alojen palkkoja tavallista enemmän, kaventaen eroa.

Palkat vaihtelevat myös alueittain ja aloittain. Pääkaupunkiseudulla ansiotasot ovat selvästi korkeammat kuin muualla maassa. Esimerkiksi Helsingin ja Espoon keskipalkat ylittävät reilusti valtakunnallisen keskiarvon, kun taas Itä- ja Pohjois-Suomessa keskipalkka jää alle keskiarvon. Toimialoista finanssi- ja teknologia-aloilla palkat ovat korkeita, kun taas hoiva-, opetus- ja palvelualoilla keskiansiot ovat matalampia. Koulutustaso vaikuttaa myös: korkeakoulututkinnon suorittaneilla on keskimäärin selvästi parempi palkka kuin pelkän toisen asteen suorittaneilla. Esimerkiksi kokoaikaisten erityisasiantuntijoiden mediaanipalkka oli ~4 246 €/kk vuonna 2021, kun palvelu- ja myyntityöntekijöillä se oli ~2 577 €/kk. Ylin ammattiryhmä, johtajat, ylsi jopa ~6 929 € mediaanipalkkaan.

Palkkojen jakautuminen – desiilit

Yksi tapa jäsentää suomalaisten tuloja on jakaa palkansaajat suuruusjärjestykseen ja tarkastella desiilejä, eli tulojakauman kymmenesosia. Ylin desiili tarkoittaa kymmenystä, johon kuuluu 10 % parhaiten ansaitsevista, ja alin desiili vastaavasti 10 % vähiten ansaitsevista. Tilastokeskuksen palkkarakennetilaston mukaan vuonna 2021:

• Ylin tulokymmenys (top 10 %) ansaitsi vähintään 5 571 € kuukaudessa (brutto). Tämä tuloraja (~5 570 €/kk) kertoo, että 10 % kokoaikaisista palkansaajista tienasi tätä enemmän (vuositasolla yli ~66 800 €).
• Alin tulokymmenys (bottom 10 %) tienasi alle 2 302 € kuukaudessa, eli 10 % palkansaajista jäi noin 2 300 euron kuukausiansion alle (alle ~27 600 € vuodessa).
• Mediaanipalkka (50. prosenttipiste) oli mainitut ~3 314 €/kk vuonna 2021. Neljännes (25 %) palkansaajista ansaitsi korkeintaan ~2 196 € (alin kvartiili) ja vastaavasti 25 % ansaitsi vähintään ~4 542 € (ylin kvartiili) vuoden 2023 lopun tiedon mukaan.

Palkkataso on noussut 2021 jälkeen, joten kymmenysten rajat ovat hieman korkeammat tänä päivänä. Esimerkiksi mediaanipalkan nousu ~3 314 €:sta (2021) noin 3 564 €:oon (2023) viittaa ~7,5 % kasvuun. Samalla logiikalla ylin desiili saattaa vuonna 2023 alkaa jo suunnilleen ~6 000 € kuukausiansioista. Alimman desiilin raja on ehkä kohonnut hiukan yli 2 400 €/kk. Täsmällisemmät luvut päivittyvät Tilastokeskuksen vuosijulkaisuissa. Karkeasti voidaan sanoa, että noin 5 000–6 000 € kuukausipalkka riittää sijoittumaan suomalaisten tulojen huippukymmenykseen, kun taas alle ~2 500 € palkalla kuuluu alimpaan kymmenykseen.

On myös havaintoja suomalaisten subjektiivisesta tulokäsityksestä: Moni vaatimaton suomalainen mieltää itsensä keskituloiseksi, vaikka todellisuudessa hänen tulonsa saattavat kuulua jo parhaiten tienaavaan kymmenykseen. Toisaalta korkeatkin nimellistulot voivat tuntua ”pieniltä”, jos elinkustannukset (esim. asuminen pääkaupunkiseudulla) ovat erittäin korkeat. Tämä kertoo, että hyvä palkka on osin suhteellinen käsite – ihminen vertailee usein palkkaansa lähipiiriin tai omiin menoihinsa koko väestön sijaan.

Keskiarvo vai mediaani? – Tyypillinen vs. hyvä palkka

Kuten edellä todettiin, keskiarvopalkka on selvästi mediaanipalkkaa korkeampi Suomessa. Vuoden 2025 alussa mediaanipalkka oli noin 3 300 € kuukaudessa, kun taas keskipalkka (keskiarvo) liikkui ~4 100 € tasolla. Tämä ~800 € ero johtuu tulojakauman vinoudesta: suurituloisimmat nostavat keskiarvoa. Itse asiassa vain noin 37 % palkansaajista tienaa keskiarvoa enemmän, kun taas enemmistö jää sen alle. Näin ollen, jos pohditaan “mikä on hyvä palkka”, pelkkä keskiarvon ylittäminen voitaisiin nähdä yhtenä kriteerinä – mutta se ei vielä tee kenestäkään huipputuloista. Monet suomalaiset esimerkiksi pitäisivät ~4 000 € kuukausipalkkaa jo varsin hyvänä ansiota, koska se ylittää keskitason selvästi ja mahdollistaa keskimääräistä korkeamman elintason.

Mediaanipalkan suuruus antaa viitteitä myös siitä, mitä voidaan pitää ”tyypillisenä” palkkana. Jos mediaani on noin 3 300 €/kk, niin tätä suuremmat palkat voi tulkita keskitasoa korkeammiksi. Toisaalta mediaanin tuntumassa oleva palkka (~3 000–3 500 €) on hyvin yleinen ja kuvaa keskituloista palkansaajaa. Tätä pienemmät, esimerkiksi ~2 500 €/kk palkat, jäävät selvästi alle keskitason ja voivat tarkoittaa karkeasti ottaen alempaa keskiluokkaa tai pienituloisuutta riippuen kontekstista. On kuitenkin huomattava, että perhetilanne ja verotus vaikuttavat käytettävissä oleviin tuloihin: lapseton yksinasuja netottaa 3 300 € bruttotuloista enemmän käyttövaraa kuin esimerkiksi nelihenkisen perheen ainoa tulonsaaja samalla palkalla.

Verotus on Suomessa progressiivista, mikä tasaa nettotuloja jonkin verran. Esimerkiksi noin 4 000 € kuukausipalkasta jää verojen jälkeen käteen ehkä ~2 800–3 000 € kunnallisverosta riippuen, kun taas 6 000 € palkasta käteen jää suhteessa hiukan pienempi osuus (ehkä ~4 000 €). Tulonsiirrot ja julkiset palvelut puolestaan nostavat pienempituloisten toimeentuloa. Tämä tarkoittaa, että “hyvä palkka” brutto ei suoraan kerro käytettävissä olevasta rahasta – kaksi eri tulonsaajaa voivat netto-osuudeltaan olla lähempänä toisiaan kuin bruttoluvut antavat ymmärtää. Sosiaalinen konteksti onkin tärkeä: korkea palkka tuo toki taloudellista etua, mutta Suomessa on pyritty myös turvaamaan kohtuullinen elintaso niille, joilla palkka jää alhaisemmaksi.

Yhteenvetona tästä voidaan todeta: tyypillinen suomalainen palkka on mediaanin luokkaa (~3 000–3 500 €), ja hyvä palkka on yleensä tätä korkeampi – esimerkiksi keskiarvon (~4 100 €) tasolla tai sen yli. Jopa keskiarvon tienaavasta voidaan arkikielessä sanoa, että hän ansaitsee “hyvin”. Mutta missä vaiheessa siirrytään keskitulosta hyvätuloiseksi? Tätä tarkastelemme seuraavaksi.

Keskituloinen, pienituloinen vai suurituloinen? – Tuloluokkien rajat

Yleensä suomalaiset mielletään kuuluvaksi kolmeen tuloluokkaan: pienituloiset, keskituloiset ja suurituloiset (hyvätuloiset). Näiden tuloluokkien rajat eivät ole yksiselitteisiä, vaan vaihtelevat sen mukaan, kuka määrittelee. Seuraavassa on muutamia tapoja määritellä keski- ja hyvätuloisuus tilastojen valossa:

• OECD:n määritelmä: OECD määrittelee keskituloiseksi henkilön, jonka käytettävissä olevat tulot ovat >75 % mutta <200 % mediaanitulosta. Jos sovelletaan tätä ansiotasoon, keskituloisen palkka Suomessa olisi suunnilleen 2 486–6 630 € kuukaudessa (brutto). Tällöin pienituloisen raja asettuu ~2 486 € alle, ja suurituloisen tuloraja ~6 630 € yli kuukaudessa. OECD:n mallilla jopa ~80 % suomalaisista luokittuisi keskituloisiksi, koska vain hyvin harvojen tulot jäävät alle 75 % tai ylittävät 200 % mediaanista. Huomioitava on, että OECD puhuu käytettävissä olevista tuloista (verojen ja tulonsiirtojen jälkeen), mutta tässä karkeasti sovellettu bruttotuloihin.
• “75–125 % sääntö”: Joissain analyyseissa keskituloisuus on määritelty suppeammin haarukalla 75–125 % mediaanitulosta. Tällä laskutavalla (palkkarakennetilaston 2021 mediaani ~3 315 €) keskituloisen palkka olisi noin 2 486–4 143 € kuukaudessa. Samoin pienituloisen palkka olisi alle ~2 486 €/kk ja suurituloisen palkkayli ~4 143 €/kk. Tämän määritelmän mukaan keskiluokka kapenee: vain noin ehkä puolet tai hieman yli palkansaajista osuu tuohon haarukkaan, ja vastaavasti ehkä ~20–25 % tienaisi yli 4 143 € (luokitellen heidät hyvätuloisiksi).
• Tuloviidennekset (quintiles): Tulojaon voi jakaa myös viiteen yhtä suureen osaan (20 % väestöä kuhunkin). Tällöin suurituloisimpaan viidennekseen (ylin 20 %) kuuluvat voitaisiin määritellä hyvätuloisiksi, alimpaan 20 %:iin kuuluvat pienituloisiksi, ja keskimmäiset kolme viidennestä keskituloisiksi. Verohallinnon tilastotietokannan perusteella näin laskien keskituloisuuden raja asettuisi noin 1 819–4 330 € kuukaudessa. Toisin sanoen ylin viidennes alkaa ~4 330 €/kk tienoilta (tämä on suurituloisuuden raja tässä jaottelussa). Alin viidennes rajautuisi ~1 819 €/kk kohdalle. Tällä metodilla keskituloisiksi luokittuisi 60 % palkansaajista (ansiot ~1 820–4 330 €). Huomionarvoista on, että tässä luvut todennäköisesti sisältävät myös osa-aikatyöt ja ovat hieman pienempiä kuin pelkkien kokoaikaisten kohdalla.
• Tulodesiilit: Kuten aiemmin mainittiin, ylin desiili alkoi ~5 571 € kohdalla vuonna 2021. Tätä voisi pitää eräänlaisena hyvätuloisen rajana: palkansaaja, joka tienaa yli ~5 600 €/kk, kuuluu tulohuipun 10 % joukkoon Suomessa. Vastaavasti “keskituloinen” voisi tarkoittaa suunnilleen 4.–7. desiilien väliin sijoittuvaa (esim. palkkahaarukka ehkä ~2 500–4 500 € kk). Pienituloiseksi voisi kutsua heitä, jotka jäävät tuloluokituksen alimmaisiin desiileihin (alle ~2 300–2 500 €/kk). Desiilijaon etu on sen konkreettisuus: on helppo kertoa, mihin kymmenykseen oma palkka sijoittuu.

Seuraavassa on yhteenvetona muutamia tulorajamääritelmiä eri lähteistä:

• Tilastollinen huippu: Top 10 % tuloista (desiili X) – raja ~5 570 € /kk (2021). Päivittyen ~6 000 € tienoille (2023) tilastokehityksen myötä.
• Laaja keskituloisuus (OECD): Keskituloinen: ~2 500–6 630 € /kk; Hyvätuloinen: >6 630 € /kk.
• Suppeampi keskitulo:* Keskituloinen: ~2 500–4 140 € /kk; Hyvätuloinen: >4 140 € /kk.
• Viidennekset (20 % huiput): Hyvätuloinen (ylin 20 %) raja: ~4 330 € /kk.
• Poliittinen esimerkki: Eräässä vuonna 2024 esitetyssä näkemyksessä hyvätuloisen raja vedettiin niinkin korkealle kuin 90 000 € vuodessa (7 500 €/kk) – tämä oli SDP:n vaihtoehtobudjetin linja verotusta varten. Kyseisessä yhteydessä siis vasta yli 7 500 €/kk tuloja pidettiin “hyvätuloisina” veronalennusten kohdentamista ajatellen.

Kuten näkyy, hyvätuloisen määritelmä vaihtelee huomattavasti. Joskus jo ~4 000 €/kk palkkaa voidaan pitää korkeana (esim. 75–125 % sääntö), kun taas toiset määritelmät edellyttävät yli 6 000 € tai jopa yli 7 000 € ansioita, ennen kuin puhutaan “suurituloisesta”. Keskituloisen raja yhtä lailla vaihtelee: laajasti ottaen melkein koko keskikasti 2,5–6,5 k€/kk on keskituloisia, mutta suppeasti tarkastellen keskituloisuus voisi tarkoittaa suunnilleen 2,5–4 k€/kk ansiotasoja.

On syytä huomata, että edellä mainituissa luvuissa on kyse bruttopalkoista. Käteen jäävät nettotulot asettavat ihmisiä hieman eri järjestykseen, koska verotus on progressiivista. Esimerkiksi 6 600 €:n bruttopalkasta verojen jälkeen käteen voi jäädä noin 4 000–4 200 €, kun taas 2 500 €:n bruttopalkasta käteen jää ehkä ~2 000 €. Nettotulojen erojen tarkastelu kaventaa ääripäiden eroa, mutta suhteellisessa mielessä suurituloisilla on silti selvästi enemmän kulutusmahdollisuuksia.

Lisäksi, kun puhutaan “suomalaisten tulot”, on huomioitava, että palkkatulot eivät kerro kaikkea varallisuudesta tai elintasosta. Osalla väestöä on pääomatuloja, ja toisaalta monilla on tulonsiirtoja. Tässä artikkelissa keskitymme kuitenkin nimenomaan palkkatuloihin.

Esimerkkinä konkreettisista ammateista: sairaanhoitajan peruspalkka Suomessa on ammattijärjestö Tehyn mukaan keskimäärin noin 2 546 € kuukaudessa (ilman lisiä). Tämä asettuu hieman keskimääräistä alemmas – monen mielestä hoitajan vaativaan työhön nähden vaatimattomalle tasolle. Luokanopettajan keskimääräinen palkka on noin 3 450 € kuukaudessa, eli jokseenkin mediaanin yläpuolella mutta ei lähelläkään huipputuloja. Poliisin (vanhempi konstaapeli) palkka voi olla ~3 000 €/kk. Nämä esimerkit osoittavat, että julkisen sektorin koulutetuissakin ammateissa palkat sijoittuvat usein keskiluokan tienoille. Kuitenkin yhteiskunnallisessa keskustelussa on toisinaan katsottu, että esimerkiksi 2 500 € tai sitä suuremmat palkat eivät kuulu “köyhiin” – näin implisiittisesti osa poliitikoista on vihjannut, että jo ~2,5 k€/kk voi heidän mielestään olla kohtalainen tulo, eikä ainakaan verohuojennusten ensisijainen kohde. Tämä herättää huomiota, sillä kyseinen taso on vain hiukan yli köyhyysrajan (suhteellinen köyhyysrajahan on ~60 % mediaanitulosta, nettona noin 1 800–2 000 € kuukausitasolla). Eri tahojen näkemykset hyvästä tai riittävästä palkasta voivat siis poliittisestikin erota huomattavasti.

Yhteenvetona tuloluokista: Suomessa keskituloiseksi voidaan laskea kuuluvansa, jos ansiot ovat muutamia tuhansia euroja kuussa – tarkka raja riippuu määritelmästä. Hyvätuloiseksi (tai suurituloiseksi) voidaan kutsua henkilöä, jonka palkka on selvästi yli keskitason, esimerkiksi yli ~5 000 € kuussa tai joka kuuluu ylimpään tulokymmenykseen. Pienituloiseksi taas katsotaan usein henkilö, jonka tulot jäävät selvästi alle mediaanin – esim. yksinasuvalla alle ~2 000 € nettotulot (tai ~2,5 k€ bruttopalkka) voisi merkitä köyhyyden tai niukkuuden kokemusta. Seuraavaksi tarkastellaan, miten eri palkkatasot näkyvät käytännön elintasossa ja hyvinvoinnissa.

Palkkatason vaikutus elämänlaatuun ja ostovoimaan

Suurempi palkka antaa lähtökohtaisesti paremmat edellytykset korkeaan elintasoon: enemmän rahaa tarkoittaa mahdollisuutta parempaan asumiseen, monipuolisempaan kulutukseen, säästämiseen ja sijoittamiseen sekä taloudelliseen puskurin luomiseen. Tutkimukset osoittavat, että toimeentulolla on selvä yhteys koettuun hyvinvointiin – hyvin toimeentulevat ovat keskimääräistä tyytyväisempiä elämäänsä, ja heikosti toimeentulevat keskimääräistä vähemmän tyytyväisiä. Kuitenkin tulojen riittävyydellä on keskeisempi merkitys kuin tulojen suuruudella. Toisin sanoen, tietyn perustason jälkeen lisätulojen tuoma onnellisuus lisääntyy aiempaa hitaammin. Jos palkka ylittää selvästi oman talouden välttämättömät menot ja mahdollistaa mukavan elintason, ylimääräinen ansio ei välttämättä paranna merkittävästi koettua elämänlaatua – ainakaan onnellisuuden mittareilla.

Viimeaikaiset ilmiöt ovat havainnollistaneet, miten ostovoima voi heikentyä, vaikka nimellispalkat nousevat. Vuonna 2022–2023 Suomi koki historiallisen kovan inflaation, yli 7 % vuonna 2022. Palkankorotukset (noin 3–4 % luokkaa) eivät pysyneet hintojen perässä, jolloin reaalipalkat laskivat. Veronmaksajain Keskusliiton mukaan keskituloisen(~4 000 €/kk) palkansaajan nettopalkan ostovoima oli vuonna 2023 yli 6 % matalampi kuin vuonna 2020. Palkan ostovoima putosi alimmilleen 15 vuoteen ja palautui vasta vuoden 2024 aikana nousu-uralle. Tämä tarkoittaa, että vaikka euroissa palkka voi olla “hyvä”, sen kyky ylläpitää elintasoa riippuu hintatasosta. Esimerkiksi 4 000 € palkalla eläminen vuonna 2023 oli tiukempaa kuin samalla nimellispalkalla vuonna 2020, koska ruoka, energia, asuminen ym. olivat kallistuneet.

Vuonna 2024–2025 tilanne on parantumassa: inflaatio on hidastunut ~1 % tasolle ja palkankorotukset jatkuvat 3–4 % vauhtia. Reaalipalkkojen ennustetaan kasvavan parin prosentin verran, mikä kohentaa ostovoimaa. Esimerkiksi vuonna 2025 keskipalkkaisen (n. 4 100 €/kk) ostovoiman arvioidaan kasvavan ~1,9 % nettona. Silti “ostovoimakuoppa” – eli 2020–2022 aikana menetetty elintaso – ei täysin kuroudu umpeen ennen kuin palkkojen nousu jatkuu useamman vuoden ajan. Vuoden 2025 lopulla keskituloisen nettopalkan ostovoima on yhä arviolta 2,4 % heikompi kuin huippuvuonna 2020.

Laadullinen elämänlaatu: Palkka ei suoraan määritä onnellisuutta tai elämänlaatua, mutta korkea ansiotaso voi mahdollistaa parempia valintoja. Hyvällä palkalla ihminen voi esimerkiksi asua väljemmin tai haluamallaan alueella (korkeammat asumiskustannukset ovat helpommin katettavissa). Hän voi harrastaa kustannuksiltaan kalliimpia aktiviteetteja, matkustaa enemmän, panostaa terveelliseen elämäntapaan (esim. laadukkaampaan ruokaan tai liikuntapalveluihin) ja varautua taloudellisesti pahan päivän varalle. Korkea palkka tuo myös tiettyä yhteiskunnallista vaikutusvaltaa – esimerkiksi verojen muodossa hyvätuloiset kantavat ison osan tuloverokertymästä, ja usein hyvätuloisilla on myös enemmän sananvaltaa työpaikoillaan (he ovat usein asiantuntija- tai johtotehtävissä).

Kääntöpuolena on, että korkeat tulot voivat tuoda mukanaan myös pidempiä työpäiviä, vastuullisempia (ja stressaavampia) työtehtäviä sekä odotuksia tietyn elämäntyylin ylläpitämisestä. Sosiaalinen asema Suomessa ei pelkästään riipu palkasta – esimerkiksi koulutus, ammatti ja kulttuurinen pääoma vaikuttavat – mutta tulotaso kietoutuu näihin tekijöihin. Usein korkeasti koulutetuilla on korkeammat palkat, ja heidät miellettään keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan. Toisaalta Suomessa vallitsee myös vaatimattomuuden ja yhdenvertaisuuden arvostus: tuloerot ovat maltillisemmat kuin monessa muussa maassa (Gini-kerroin ~28–29 luokkaa, kun esim. Yhdysvalloissa se on yli 40). Äärimmäisen rikkaita tai toisaalta äärimmäisen köyhiä on vähemmän, ja suuri osa ihmisistä sijoittuu keskiluokkaisiin elämäntapoihin. Siten sosiaalinen asema ei näyttäydy arjessa yhtä jyräkästi erottuvana kuin maissa, joissa tuloerot ovat suurempia.

On kuitenkin selvää, että esimerkiksi asumisessa on Suomessa tapahtunut tulotason mukaista eriytymistä: varakkaammat asuvat usein kalliimmilla alueilla (esim. merellisissä kaupunginosissa tai kehyskuntien omakotitaloissa), kun taas pienituloiset keskittyvät edullisempiin asuinalueisiin. Tulot vaikuttavat myös vapaa-ajanviettoon ja kulutustottumuksiin, mikä voi heijastua sosiaalisiin verkostoihin – esim. hyvätuloisella voi olla eri harrastuksia kuin niillä, joiden on elettävä niukemmin.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että hyvä palkka parantaa yleensä elämänlaatua, mutta on vain yksi hyvinvoinnin osatekijä. Tietyn tulotason (riittävän toimeentulon) jälkeen lisäansioiden hyöty subjektiiviselle hyvinvoinnille voi vähentyä. Turvallisuuden tunne ja tyytyväisyys elämään kasvavat, kun tulot riittävät kattamaan menot ja antavat hieman liikkumavaraa yllättäviinkin menoihin. Tätä korkeampi tulotaso tuo lisää valinnanvapautta, mutta onnellisuus riippuu myös muista tekijöistä kuin rahasta.

Yhteenveto: Mikä on hyvä palkka?

“Mikä on hyvä palkka?” – Tähän kysymykseen ei voida antaa yksiselitteistä euromäärää, mutta tarkastelumme tarjoaa suuntaa antavia rajoja. Suomessa keskimääräinen palkkataso on tällä hetkellä hieman yli 4 000 €/kk, mediaanin ollessa reilut 3 500 €/kk. Voidaan siis sanoa, että kaikki tätä korkeammat palkat ovat keskimääräistä parempia. Monen suomalaisen mielestä esimerkiksi 4 000 € kuukausipalkka on jo hyvä palkka, koska se ylittää selvästi tavallisen ansi tason. Tilastollisesti 4 000 € sijoittuu keskituloisten yläpäähän. Jos palkka on 5 000 €/kk tai enemmän, henkilö kuuluu todennäköisesti palkansaajien ylimpään ~10 prosenttiin, jolloin kyseessä on kiistatta hyvätuloinen henkilö.

Toisaalta hyvä palkka on suhteutettava elinkustannuksiin: 3 000 € palkka riittää varsin mukavaan elämään pienemmillä paikkakunnilla, kun taas Helsingissä saman palkkatason ihminen saattaa tuntea taloutensa kireämmäksi korkeiden asumismenojen vuoksi. Hyvä palkka on myös ala- ja urakohtaista – vastavalmistuneelle nuorelle 2 500 € saattaa tuntua hyvältä aloituspalkalta, kun taas kokeneelle erikoisasiantuntijalle 4 000 € voi olla vasta kohtuullinen. Niin ikään perhetilanne vaikuttaa: sama palkka, joka riittää yksin elävälle ylellisesti, voi lapsiperheessä tehdä juuri ja juuri toimeentulon.

Hyvätuloisen raja asettuu useimpien asiantuntijamääritelmien mukaan jonnekin 4 000–5 000 € kuukausipalkan tietämille (bruttona). Tästä ylöspäin ansaitseva voidaan perustellusti katsoa hyvä- tai suurituloiseksi suomalaisessa kontekstissa. Julkisessa keskustelussa on joskus nostettu rima korkeammallekin (kuten SDP:n 90 000 €/v eli 7,5 k€/kk linja verotuksessa), mutta käytännössä näin suuria palkkoja saa vain pieni eliitti – vain noin 2–3 % palkansaajista yltää yli ~7 000 € kuukausituloihin. Suurelle osalle suomalaisista jo muutaman sadan euron lisäys palkkaan voi parantaa arjen taloudellista liikkumavaraa tuntuvasti.

Keskituloisuus on Suomessa laajasti levinnyttä: tulot kasaantuvat melko tiukasti mediaanin ympärille. Kun peräti ~80 % ihmisistä voi OECD-määritelmällä kuulua keskituloisiin, voidaan ajatella, että Suomessa “hyvä palkka” erottuu vasta kun mennään selvästi tämän valtavirran yli. Tyypillinen keskituloinen (noin 3 000–3 500 €/kk ansaitseva) tulee toimeen ja elää keskimääräistä elämää. Hyväpalkkainen (esim. >4 500 €/kk) puolestaan voi toteuttaa kulutusvalintoja vapaammin ja kerryttää vaurautta nopeammin, mutta maksaa myös korkeampaa veroa ja jää tilastollisesti harvalukuisempaan joukkoon.

Lopulta hyvän palkan määritelmä riippuu myös yksilön arvostuksista ja tarpeista. Tutkimusten mukaan tärkeää on, että palkka koetaan oikeudenmukaiseksi suhteessa työn vaativuuteen ja että sillä saavuttaa haluamansa elämäntason. Jos henkilön palkka kattaa hänen kokemat tarpeensa – asumisen, ruoan, liikkumisen, vapaa-ajan ja säästämisen – voidaan puhua “hyvästä palkasta” hänen kohdallaan, vaikka summa ei olisi huipputulojen luokkaa. Kuten Tilastokeskuksen asiantuntija tiivisti: “Tulojen riittävyydellä on keskeisempi merkitys kuin tulojen suuruudella.”. Toisin sanoen, hyvä palkka Suomessa on palkka, jolla yksilö tulee hyvin toimeen ja tuntee elintasonsa itselleen riittäväksi. Tilastollisesti tämä toteutuu keskimäärin keski- ja hyvätuloisilla palkkatasoilla, mutta jokaisen oma kokemus on viime kädessä se määräävä tekijä.

Lähteet:

• Tilastokeskus: Tulonjakotilastot, palkkarakennetilasto 2021–2023
• Eläketurvakeskus (ETK): Työeläkevakuutettujen ansiot 2023
• Veronmaksajain Keskusliitto: Palkansaajan ostovoimakatsaus 2025
• Duunitori: “Oletko keskituloinen?” (N. Pikkuaho 2023/2024)
• Yle Uutiset: Palkkaerot ja tuloluokat (Teija Santaharju 3.10.2022)
• Suomen Uutiset/Iltalehti: esimerkkipalkat (hoitaja, opettaja) ja poliittinen keskustelu
• Tieto&trendit (Tilastokeskus 2015): Toimeentulo ja koettu hyvinvointi.