Osakkeen matemaattinen arvo ja vertailuarvo – mitä ne tarkoittavat ja miten ne lasketaan (2025)

Osakkeen matemaattinen arvo on käsite, joka liittyy erityisesti listaamattomien osakeyhtiöiden osakkeiden arvostamiseen verotuksessa. Kun pörssissä noteeratulla osakkeella on päivänselvä markkina-arvo, listaamattoman osakkeen arvo ei ole yhtä ilmeinen, vaan se joudutaan määrittämään laskennallisesti yhtiön taloustietojen perusteella. Tässä artikkelissa syvennymme siihen, mitä osakkeen matemaattisella arvolla tarkoitetaan, miten se lasketaan ja mihin tarkoituksiin sitä käytetään. Käsittelemme myös läheistä termiä osakkeen vertailuarvo, käymme läpi osakeyhtiön nettovarallisuuden merkityksen ja ne tilanteet, joissa näitä arvoja hyödynnetään (esimerkiksi osinkojen verotus vuonna 2025). Lisäksi tuomme esiin, miten osakkeen verotusarvo liittyy asiaan, ja annamme esimerkin osakkeen arvon laskemisesta käytännössä. Artikkelin lopusta löydät yhteenvetona tärkeimmät asiat sekä disclaimerin. (Päivitetty syyskuussa 2025.)

Osakeyhtiön nettovarallisuus – perusta arvolle

Osakkeen matemaattinen arvo ja osakkeen vertailuarvo pohjautuvat osakeyhtiön nettovarallisuuteen. Nettovarallisuus tarkoittaa yksinkertaisesti yhtiön varojen ja velkojen erotusta tietyllä ajanhetkellä. Toisin sanoen, nettovarallisuus kuvaa yrityksen varallisuuden määrää, kun kaikki velat on ensin vähennetty varoista. Tämä luku edustaa käytännössä yhtiön omaa pääomaa tietyin verotuksellisin tarkennuksin.

Miten nettovarallisuus (osakeyhtiö) lasketaan? Yleensä lähtökohtana on yhtiön viimeksi päättyneen tilikauden tase. Siitä otetaan huomioon kaikki varat ja velat seuraavasti:

• Varat: Kaikki yhtiön taseeseen merkityt varat, kuten käyttöomaisuus (esim. koneet, kalusto, rakennukset), vaihto-omaisuus (varastot), sijoitusomaisuus (esim. arvopaperit) ja rahoitusomaisuus (käteinen, saamiset) sekä muu omaisuus. Huom: Kaikkia kirjanpidollisia varoja ei kuitenkaan lueta nettovarallisuuteen; esimerkiksi laskennallisia verosaamisia tai sellaisia aktivoituja menoja, joilla ei ole todellista varallisuusarvoa (kuten tietyt pitkävaikutteiset kulut), ei lasketa mukaan nettovarallisuutta laskettaessa. Tämä varmistaa, että nettovarallisuus heijastaa vain realisoitavissa olevaa varallisuutta.
• Velat: Kaikki taseessa olevat velat, eli vastattavaa-puolen erät, vähennetään varoista. Velkoihin luetaan niin lyhytaikaiset kuin pitkäaikaisetkin velat, mukaan lukien esimerkiksi lainat, ostovelat ja muut velkaerät. Erityishuomio: Verotuksessa myös pääomalaina (oman pääoman ehtoinen laina) käsitellään yleensä vieraana pääomana, eli se lasketaan velaksi nettovarallisuutta laskettaessa. Sen sijaan laskennallisia verovelkoja ei oteta huomioon velkana tässä yhteydessä.

Kun yrityksen nettovarallisuus on laskettu yllä kuvatulla tavalla (varat – velat), saadaan rahamäärä, joka muodostaa pohjan sekä matemaattisen arvon että vertailuarvon määrittämiselle. On hyvä huomata, että nettovarallisuus on tilannekuva viimeksi päättyneestä tilikaudesta – se ei siis automaattisesti heijasta yrityksen tämänhetkistä markkina-arvoa, mutta verotuksessa se toimii arvostuksen perustana.

Ajoitus ja päivitys: Osakeyhtiön nettovarallisuus määritetään aina verovuotta edeltävän tilikauden perusteella. Esimerkiksi verovuonna 2025 käytetään pohjana tilinpäätöstä, joka on tehty vuonna 2024 (tai verovuotta 2025 edeltävän tilikauden päättyessä). Tämä tarkoittaa, että jos yhtiön tilikausi päättyy 31.12.2024, sen nettovarallisuuden perusteella lasketaan arvot, joita sovelletaan vuoden 2025 verotuksessa. (Mikäli tilikausi on joku muu, esimerkiksi 30.6.2024, käytetään sitä viimeisimpänä päättyneenä tilikautena verovuodelle 2025.) Tämä aikaviive on tärkeä ymmärtää – arvot eivät perustu tuoreimpaan mahdolliseen dataan, vaan verotuksessa katsotaan aina yhden tilikauden taakse.

Osakkeen matemaattinen arvo – laskennallinen arvo per osake

Kun yhtiön nettovarallisuus on selvillä, voidaan laskea osakkeen matemaattinen arvo. Tämä arvo kertoo, paljonko yhtiön nettovarallisuutta kohdistuu yhtä ulkona olevaa osaketta kohden. Laskentakaava on seuraava:

Osakkeen matemaattinen arvo = Yhtiön nettovarallisuus / Ulkona olevien osakkeiden lukumäärä.

Ulkona olevilla osakkeilla tarkoitetaan kaikkia yhtiön liikkeelle laskemia osakkeita, jotka ovat osakkeenomistajien hallussa, eli yhtiön itsensä hallussa mahdollisesti olevia omia osakkeita ei lasketa mukaan. Jos yhtiö on esimerkiksi ostanut omia osakkeitaan takaisin (tai lunastanut osakkeita), ne poistetaan laskennasta, koska ne eivät edusta kenenkään ulkopuolisen osakkeenomistajan omistusta.

Matemaattinen arvo on siis eräänlainen kirjanpidollinen arvo per osake. Se kuvastaa, kuinka suuri osuus yhtiön varallisuudesta (nettovarallisuudesta) yhtä osaketta kohti on. Esimerkiksi, jos yrityksen A nettovarallisuus on 400 000 euroa ja ulkona olevia osakkeita on 1 000 kpl, yhden osakkeen matemaattinen arvo olisi 400 000 € / 1 000 = 400 € per osake.

Huomio: Osakkeen matemaattista arvoa kutsutaan joskus myös nimillä ”osakkeen laskennallinen arvo”, ”osakkeen verotusarvo” tai jopa epävirallisesti ”yhtiön matemaattinen arvo per osake”. Kaikilla näillä viitataan samaan konseptiin – verotuksessa käytettävään arvoon, joka saadaan yhtiön taseen perusteella. Termi ”osakkeen verotusarvo”oli aikaisemmin yleisessä käytössä esimerkiksi varallisuusverotuksessa (ennen vuotta 2006, jolloin varallisuusvero oli voimassa), mutta nykyään virallisissa yhteyksissä puhutaan nimenomaan matemaattisesta arvosta ja vertailuarvosta. Kuitenkin kansanomaiseen kieleen ”osakkeen verotusarvo” on jäänyt elämään tarkoittamaan juuri tätä matemaattista arvoa tai vertailuarvoa, jota verottaja hyödyntää.

Matemaattinen arvo lasketaan siis aina verovuotta edeltävän vuoden tilinpäätöstiedoilla. Näin varmistetaan, että luku on konkreettiseen, toteutuneeseen taloustilanteeseen perustuva. Esimerkki ajankohdasta: Yhtiön tilikausi päättyy 31.12.2024 – tämän tilinpäätöksen perusteella lasketaan osakkeen matemaattinen arvo, jota käytetään verovuoden 2025 laskelmissa. Jos osakas saa osinkoa vuonna 2025, hänen osinkonsa verokohteluun vaikuttaa juuri tuo tilikauden 2024 perusteella laskettu arvo.

On tärkeää huomata, että matemaattinen arvo on vain laskennallinen mittari. Se ei välttämättä kerro, mitä joku olisi valmis maksamaan osakkeesta markkinoilla. Yrityksen todellinen arvo voisi olla korkeampi (esimerkiksi jos yrityksellä on paljon tulevaisuuden tuotto-odotuksia tai brändiarvoa, jota tase ei täysin heijasta) tai matalampi (jos taseessa on vaikkapa huonosti realisoitavaa omaisuutta). Tästä lisää myöhemmässä kappaleessa, jossa vertaillaan matemaattista arvoa ja markkina-arvoa.

Osakkeen vertailuarvo – mitä se on ja miten se eroaa matemaattisesta arvosta?

Osakkeen vertailuarvo on toinen verotuksessa käytetty laskennallinen arvo, joka liittyy läheisesti matemaattiseen arvoon. Nimensä mukaisesti vertailuarvoa käytetään eräänlaisena vertailulukuna tietyissä tilanteissa, joista tarkemmin alla. Miten vertailuarvo sitten lasketaan?

Osakkeen vertailuarvo perustuu samaan nettovarallisuuteen kuin matemaattinen arvo, mutta yhdellä keskeisellä erolla: nettovarallisuudesta vähennetään vielä tilikaudelta jaettavaksi päätetty osinko (sekä tietyt mahdolliset ennakko-osingot). Toisin sanoen, jos yhtiö on päättänyt jakaa voittoa osakkeenomistajille osinkona, tämä päätös otetaan huomioon vertailuarvon laskennassa alentamalla nettovarallisuutta sen verran kuin jaettavaa osinkoa on päätetty jakaa.

Miksi osinko vähennetään vertailuarvosta? Ajatuksena on, että jos yhtiö on jakamassa osinkoa, osa yhtiön varallisuudesta on jo ”korvamerkitty” omistajille palautuvaksi, eikä siten jää yhtiöön. Vertailuarvo pyrkii heijastamaan yhtiön arvoa ikään kuin tilanteessa, jossa kyseinen osinko on jo lähtenyt yhtiöstä. Tämä on erityisen hyödyllistä, kun vertailuarvoa käytetään muiden yhtiöiden (esimerkiksi emoyhtiön) laskelmissa, jottei samaa varallisuuserää lasketa kahteen kertaan (emoyhtiön taseessa näkyy tytäryhtiöstä saatava osinko ja tytäryhtiön taseessa samat varat — vertailuarvo varmistaa, että arvostuksessa huomioidaan osingon vaikutus).

Laskentakaava vertailuarvolle:

1. Aloita yhtiön nettovarallisuudesta (edellä kuvatulla tavalla lasketusta varojen ja velkojen erotuksesta).
2. Vähennä nettovarallisuudesta osinko, joka tilikaudelta on päätetty jakaa (mukaan lukien mahdollinen ennakko-osinko, mutta ei ns. sijaisosinkoa).
3. Tarvittaessa tee oikaisut, jos tilikauden päättymisen jälkeen mutta ennen seuraavan tilikauden loppua on tapahtunut olennaisia muutoksia (esimerkiksi osakkeiden lukumäärän muutos osakeannin tai splittauksen seurauksena, osakkeiden nimellisarvon muutos, yhtiön sulautuminen toiseen tai jakautuminen). Nämä muutokset voivat vaikuttaa vertailuarvoon, jotta se vertailukelpoistetaan vastaamaan uutta tilannetta.

Lopputuloksena saadaan vertailuarvo per osake. Käytännön esimerkki: Yrityksen nettovarallisuus on 400 000 € (edellisen tilikauden perusteella) ja osakkeita on ulkona 1 000 kpl, joten matemaattinen arvo olisi 400 € per osake. Oletetaan, että samalta tilikaudelta yhtiö on päättänyt jakaa osinkoa 50 000 €. Tällöin vertailuarvo laskettaisiin vähentämällä nettovarallisuudesta 50 000 €, jolloin jäljelle jää 350 000 €. Jaetaan tämä 1 000 osakkeelle: vertailuarvoksi saadaan 350 € per osake. Vertailuarvo on tässä esimerkissä pienempi kuin matemaattinen arvo, koska osa varallisuudesta on päätetty siirtää omistajille osinkoina.

Vertailuarvon erityissääntö: Lainsäädäntö (varojen arvostamista verotuksessa koskevat säännökset) asettaa vertailuarvon vuosittaiselle muutokselle katon: osakkeen vertailuarvo voi olla enintään 50 % korkeampi kuin edellisen verovuoden vertailuarvo. Tämä tarkoittaa, että vaikka yhtiön nettovarallisuus kasvaisi rajustikin vuodessa, vertailuarvon virallinen nousu on rajoitettu. Esimerkiksi, jos yhtiön osakkeen vertailuarvo oli verovuonna 2024 laskennallisesti 200 € ja vuotta myöhemmin laskettuna vertailuarvo nousisi laskukaavan mukaan vaikkapa 350 euroon, sitä ei verotuksessa hyväksytä suoraan näin korkeaksi. Sen sijaan vertailuarvo voitaisiin vahvistaa enintään 300 euroon (koska se on 50 % enemmän kuin edellinen 200 €). Tällainen rajoitussääntö tasoittaa vertailuarvon vaihtelua ja estää suuria kertaluonteisia hyppäyksiä arvostuksessa. Jos yhtiön taloudellinen tilanne paranee nopeasti, vertailuarvon korotus jakautuu verotusarvossa useammalle vuodelle. On hyvä huomata, että tämä sääntö ei vaikuta yhtiön todelliseen nettorahavarallisuuteen tai kykyyn jakaa osinkoja, vaan ainoastaan virallisesti käytettävään vertailuarvoon verotuksessa.

Julkisuus ja saatavuus: Muun kuin julkisesti noteeratun osakkeen vertailuarvo on verotuksessa julkinen tietoSuomessa. Verohallinto laskee vuosittain kotimaisten listaamattomien yhtiöiden osakkeille vertailuarvot veroilmoitusten tietojen perusteella, ja nämä osakkeiden vertailuarvot julkaistaan kaikkien nähtäville (yleensä Verohallinnon internet-sivuilla). Tämä julkisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kuka tahansa voi tarkistaa vaikkapa jonkin perheyhtiön osakkeen vertailuarvon kyseiseltä vuodelta. Julkisuus lisää läpinäkyvyyttä erityisesti tilanteissa, joissa vertailuarvoja tarvitaan muiden tahojen laskelmissa (kuten alla mainituissa emoyhtiö-tilanteissa tai perintö- ja lahjaverotuksessa).

Mihin vertailuarvoa tarvitaan? Tärkeimmät käyttökohteet vertailuarvolle ovat:

• Yrityksen nettovarallisuuden laskenta toisen yrityksen omistuksessa: Jos osakeyhtiö omistaa toisen, listaamattoman yhtiön osakkeita (esimerkiksi konsernirakenne: emoyhtiö ja tytäryhtiö), emoyhtiön oman nettovarallisuuden määrittämisessä sen omistamien tytäryhtiöiden arvo perustuu tytäryhtiöiden osakkeiden vertailuarvoihin. Näin konsernitasolla nettovarallisuus lasketaan johdonmukaisesti: emoyhtiön taseessa oleva sijoitus tytäryhtiöön arvotetaan vertailuarvon mukaan, ei suoraan tytäryhtiön tasearvolla tai satunnaisella arvolla. Tämä varmistaa, että emoyhtiön nettovarallisuus ei vaihtele esimerkiksi tytäryhtiön jakamattomien voittojen takia, koska jos tytäyhtiö jättää voitot jakamatta, niiden arvo näkyy korkeampana vertailuarvona emon laskelmassa, ja jos voitot jaetaan osinkoina emoyhtiölle, ne poistuvat tytäryhtiön vertailuarvosta mutta vastaavasti ilmestyvät rahavaroina emoyhtiölle – lopputulos on molemmissa tilanteissa tasapuolinen.
• Perintö- ja lahjaverotus: Vertailuarvo on yksi keskeinen komponentti, kun määritetään listaamattoman yhtiön osakkeen arvo perintö- tai lahjaverotuksessa, erityisesti tilanteissa joissa tavoitellaan sukupolvenvaihdoshuojennusta (Perintö- ja lahjaverolain 55 §). Vaikka perintö- ja lahjaverotuksessa pyritään yleensä ”käypään arvoon” (markkina-arvoon), lainsäätäjä on halunnut helpottaa yritystoiminnan jatkamista perillisille. Sukupolvenvaihdostilanteissa verohuojennusta laskettaessa osakkeen arvoksi voidaan usein ottaa vertailuarvo tai sen pohjalta laskettava arvo, joka on yleensä matalampi kuin potentiaalinen markkina-arvo. Tämä auttaa perillistä välttämään kohtuuttoman suurta veroa perimästään yritysomaisuudesta. (Vuonna 2025 nämä huojennussäännöt ovat voimassa edelleen samankaltaisina: tarkat arvostusperusteet määrittelee Verohallinnon ohjeistus, mutta käytännössä substanssiarvoa eli nettovarallisuuteen perustuvaa arvoa painotetaan vahvasti.)
• Muut viranomaiskäytöt: Joissain erityistilanteissa vertailuarvoa voidaan hyödyntää myös muissa verotukseen liittyvissä arvonmäärityksissä, kuten kun arvioidaan luovutusvoittoverotuksessa lahjaksi tai perinnöksi saadun osakkeen hankintamenoa. Esimerkiksi, jos myyt perintönä saadun listaamattoman yhtiön osakkeita, voit vähentää myyntihinnasta perintöverotuksessa käytetyn arvon (joka sukupolvenvaihdoshuojennuksessa on voinut pohjautua vertailuarvoon).

Yhteenvetona, vertailuarvo on ikään kuin verotuksen ”virallinen” arvo listaamattomalle osakkeelle, josta on oikaistu pois äskettäin jaettavaksi päätetty voitto. Se on lähellä matemaattista arvoa, mutta edustaa tilannetta, jossa yhtiö on jo huomioinut omistajilleen tekemän varojenjaon.

Esimerkki: Osakkeen arvon laskeminen käytännössä

Tässä käymme vaiheittain läpi osakkeen arvon laskemisen matemaattisen arvon ja vertailuarvon näkökulmasta yksinkertaisella esimerkillä. Oletetaan osakeyhtiö XYZ, jonka tilikausi päättyi 31.12.2024. Tilinpäätöstiedot ovat seuraavat (luvut pyöristettyjä ja yksinkertaistettuja):

• Yrityksen varat 31.12.2024: 1 200 000 €
  • (sis. mm. käyttöomaisuutta 800 000 €, vaihto-omaisuutta 200 000 €, rahoitusomaisuutta 200 000 €)
• Yrityksen velat 31.12.2024: 700 000 €
  • (sis. esimerkiksi pankkilainaa 500 000 €, ostovelkoja 150 000 € ja muita velkoja 50 000 €)
• Yrityksen nettovarallisuus = varat – velat = 1 200 000 € – 700 000 € = 500 000 €.
• Ulkona olevien osakkeiden lukumäärä: 5 000 kpl (oletetaan, ettei yhtiöllä ole omia hallussa pidettyjä osakkeita, eli koko osakekanta on ulkopuolisilla).

Vaihe 1: Matemaattinen arvo per osake: Jaetaan nettovarallisuus osakkeiden lukumäärällä:

• 500 000 € / 5 000 = 100 € per osake.
• Tämä 100 € on osakkeen matemaattinen arvo verovuodelle 2025 (perustuen tilinpäätökseen 2024).

Vaihe 2: Vertailuarvo per osake: Oletetaan, että yhtiön hallitus ja yhtiökokous ovat keväällä 2025 päättäneet jakaa osinkoa omistajille yhteensä 120 000 € tilikauden 2024 voittovaroista. Vertailuarvo lasketaan huomioiden tämä päätös:

• Lähdetään nettovarallisuudesta 500 000 €.
• Vähennetään siitä jaettavaksi päätetty osinko 120 000 €.
• Jäljelle jää 380 000 €.
• Jaetaan tämä edelleen 5 000 osakkeelle = 76 € per osake.

Ilman osingonjakoa vertailuarvo olisi ollut sama kuin matemaattinen arvo (100 €). Nyt osingonjako laski vertailuarvon 76 euroon. Jos yhtiön vertailuarvo edelliselle vuodelle (verovuosi 2024) oli esimerkiksi 70 € per osake, uusi 76 € arvo on noin 8,6 % korkeampi, mikä on sallittua (alle 50 % nousu). Jos laskennallinen vertailuarvo olisi noussut yli 50 % edellisvuodesta, se rajattaisiin siihen +50 % maksimiin virallisessa arvossa.

Vaihe 3: Arvojen käyttö: Nyt kun verovuoden 2025 osakkeen matemaattinen arvo (100 €) ja vertailuarvo (76 €) on laskettu, niitä käytetään seuraavasti:

• Osingon verotus: Jos osakas omistaa XYZ-yhtiön osakkeita, jokaisen osakkeen osalta matemaattinen arvo 100 € määrittää, kuinka suuri osa hänelle maksettavista osingoista verotetaan pääomatulona (tästä lisää seuraavassa luvussa). Osakaskohtainen arvo kerrotaan omistettujen osakkeiden määrällä, ja 8 % tuotto tästä summasta on kevyemmin verotettua pääomatulo-osinkoa tiettyyn rajaan asti.
• Emoyhtiö (jos sellainen olisi): Kuvitellaan, että XYZ on jonkin toisen yhtiön omistuksessa. Tuo omistava yhtiö kirjaa XYZ-yhtiön osakkeiden arvoksi taseeseensa vertailuarvon mukaisen arvon. Jos emoyhtiö omistaa vaikka 100 % XYZ:stä, sen taseessa sijoituksen arvona verotuksessa pidettäisiin 76 € * 5 000 osaketta = 380 000 €. Tämä varmistaa, että emoyhtiön nettovarallisuuslaskelmassa on huomioitu se, että 120 000 € on siirtymässä osinkoina pois tytäryhtiöstä (ja vastaavasti emon rahoihin, jos ne on maksettu ennen emon tilinpäätöstä).

Tämän esimerkin avulla konkretisoituu, kuinka osakkeen arvon laskeminen tapahtuu ja miten luvut muuttuvat eri päätösten myötä. Käytännössä Verohallinto hoitaa tämän laskennan virallisesti yhtiön veroilmoituksella antamien tietojen pohjalta, mutta jokaisen yrittäjän ja osakkeenomistajan on hyödyllistä ymmärtää periaate. Esimerkin lukujen avulla omistaja voi myös itse arvioida osuutensa arvon ja mahdollisen osingon verokohtelun.

Matemaattinen arvo ja osinkojen verotus (2025)

Yksi keskeisimmistä syistä, miksi osakkeen matemaattinen arvo on käytännössä merkityksellinen, on listaamattomien yhtiöiden osinkojen verotus. Suomen verojärjestelmässä on erityissäännökset, jotka huomioivat yhtiön nettovarallisuuden osinkotulojen verokohtelussa. Käytännössä matemaattisen arvon perusteella määritetään, kuinka suuri osa yksityishenkilön saamasta osingosta verotetaan pääomatulona ja kuinka suuri osa ansiotulona. (Huom: Nämä säännöt koskevat vain listaamattomasta osakeyhtiöstä saatuja osinkoja. Julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadut osingot verotetaan eri tavoin, joihin tässä emme syvenny.)

Vuonna 2025 säännöt osinkojen verotuksessa listaamattomista yhtiöistä ovat seuraavat:

• 8 prosentin sääntö: Luonnollisen henkilön (eli yksityishenkilön) saamasta osingosta 8 % osakkeen matemaattisesta arvosta (kerrottuna omistettujen osakkeiden lukumäärällä) on se osa osinkoa, joka luetaan pääomatuloksi. Käytännössä siis verottaja katsoo, että osakkeenomistaja saa noin 8 prosentin vuotuisen “tuoton” yhtiön nettovarallisuudesta pääomatulona. Tämä 8 %:n tuotto-osa on verotukseltaan kevyempää kuin sitä ylittävä osuus.
  • Esimerkki: Jos osakkaan omistamien osakkeiden yhteenlaskettu matemaattinen arvo on 100 000 € (esim. 1 000 osaketta * 100 € per osake), niin tästä 8 % on 8 000 €. Tähän määrään asti saadusta osingosta verotetaan pääomatulona (ja loput mahdollisesta osingosta ansiotulona, ellei 150 000 € raja tuo lisämuutosta, josta alla).
• Kevyesti verotettu pääomatulo-osingon osa: Tuosta 8 %:n tuottoon perustuvasta osingon osasta 25 % on veronalaista pääomatuloa ja 75 % verovapaata tuloa yksityishenkilön verotuksessa. Käytännössä tämä johtaa varsin maltilliseen veroon: koska pääomatulon veroprosentti on 30 % (alle 30 000 € pääomatuloille, vuonna 2025) tai 34 % ylimenevältä osalta, 25 %:n veronalaisuus tarkoittaa, että koko 8 %:n tuotto-osasta efektiivinen vero on vain 7,5 %–8,5 % (riippuen ylittääkö pääomatulojen kokonaismäärä tuon 30 000 € rajan vai ei). Käytännössä usein puhutaan ”huojennetusta osingosta”, koska verokohtelu on kevyempi kuin normaalisti.
• 150 000 euron yläraja: Edellä mainittua huojennettua (kevyemmin verotettua) osinkoa voi saada yhdeltä verovelvolliselta (osakkeenomistajalta) enintään 150 000 euroa per vuosi. Tämä on lakisääteinen raja vuonna 2025. Jos 8 %:n sääntö laskennallisesti antaisi enemmän kuin 150 000 € kevyesti verotettavaa osinkoa, niin 150 000 €:n ylimenevä osuus tästä pääomatulo-osingosta onkin verotuksessa ankarammin kohdeltu: ylimenevästä osasta 85 % on veronalaista pääomatuloa ja 15 % verovapaata. Käytännössä kun puhutaan näin suurista osingoista, veroprosentti tuolle ylimenevälle osalle nousee efektiivisesti noin 25,5 %–28,9 % tasolle. (Huomio: 150 000 € raja koskee vain tuota huojennettua osinkoa; jos omistat useita yhtiöitä, raja lasketaan henkilökohtaisesti yhteen kaikkien huojennettujen osinkojen osalta.)
• Yli 8 % osingot: Mikäli listaamattomasta yhtiöstä jaetaan osakkaille osinkoa enemmän kuin tuo 8 % omistajien osakkeiden matemaattisesta arvosta, ylimenevä osa käsitellään verotuksessa ansiotulona (ei pääomatulona). Tästä ylimenevästä osingon osasta 75 % on veronalaista ansiotuloa ja 25 % verovapaata. Ansiotulo-osingon verotus tapahtuu yhdessä osakkaan muiden ansiotulojen (esim. palkkatulojen) kanssa progressiivisen veroasteikon mukaan, mikä tarkoittaa yleensä huomattavasti korkeampaa veroprosenttia kuin pääomatulo-osingolla. Toisin sanoen, jos yhtiö jakaa niin suuria osinkoja, että ne ylittävät tuon 8 % tuoton määrän, verottaja katsoo ylimääräisen osingon enemmän palkkamaiseksi tuloksi.
• Esimerkki yhtenä pakettina: Palataan edelliseen esimerkkiin osakkaasta, jonka osakkeiden matemaattinen arvo on yhteensä 100 000 €. Oletetaan, että hän saa osinkoa 12 000 € kyseiseltä yhtiöltä vuonna 2025.
  • 8 % matemaattisesta arvosta on 8 000 €, joten tästä määrästä osinko verotetaan pääomatulona kevennetysti: 25 % veronalaista (eli 2 000 € verotettavaa pääomatuloa) ja 75 % verovapaata (6 000 € ei veroa).
  • Jäljelle jäävä osingon osa 4 000 € (koska 12 000 € kokonaisosinko – 8 000 € pääomatulo-osa = 4 000 €) käsitellään ansiotulo-osingoksi. Siitä 75 % eli 3 000 € lisätään osakkaan ansiotuloihin verotuksessa ja 25 % eli 1 000 € on verovapaata.
  • Lopputuloksena osakkaan 12 000 € osingosta 2 000 € verotetaan pääomatulona (30 % verolla esim. = 600 € veroa) ja 3 000 € verotetaan ansiotulona (oletetaan ansiotuloveroksi esim. ~30 % keskiverolla = 900 € veroa). Veroa maksettaisiin yhteensä noin 1 500 €, mikä suhteessa 12 000 €:oon on 12,5 % efektiivinen vero. (Tarkka verolaskelma riippuu ansiotuloveron prosentista, joka on progressiivinen.)

Edellä kuvattu osinkoverotuksen malli tekee selväksi, miksi osakkeiden matemaattinen arvo on tärkeä tuntea, jos omistat listaamattoman yhtiön osakkeita. Omistajana voit suunnitella osinkojen nostoa verotehokkaasti: esimerkiksi monissa perheyrityksissä pyritään pitämään yhtiön nettovarallisuutta sen verran korkeana, että haluttu osingon määrä pysyy tuon 8 % “huojennetun” osingon rajoissa. Vastaavasti yhtiön varojen jakaminen muilla tavoilla (kuten palkkana tai pääomapalautuksina) voi tulla kyseeseen, jos osinkona jaettaessa veroaste kasvaisi liian suureksi.

Huomioitavaa osinkoverotuksesta 2025:

• Edellä mainitut prosentit ja euromäärät (8 % sääntö, 150 000 € raja, veronalaisuusosuudet) ovat tämän artikkelin kirjoitushetkellä voimassa vuonna 2025. Lainsäädäntö voi muuttua tulevaisuudessa. Esimerkiksi aiemmin 150 000 € raja on ollut alhaisempi; on aina mahdollista, että lainsäätäjä säätää rajoja tai prosentteja uudelleen. Siksi on hyvä tarkistaa ajantasaiset tiedot (Verohallinnon ohjeista tai veroasiantuntijalta) erityisesti, jos luet tätä artikkelia myöhempänä ajankohtana.
• Osakaskohtaiset oikaisut: Verolainsäädännössä on myös erityissäännöksiä, jotka voivat vaikuttaa yksittäisen osakkaan verotukseen poikkeustilanteissa. Kaksi tunnetuinta ovat:
  • Yhtiön omistama asunto osakkaan käytössä: Jos osakeyhtiöllä on omistuksessaan asunto, jota yrityksen osakas (tietyssä johtavassa asemassa ja omistusosuudessa) käyttää henkilökohtaisesti, tämän asunnon arvo vähennetään kyseisen osakkaan omistamien osakkeiden matemaattisesta arvosta osinkoverotusta laskettaessa. Ajatuksena on, että osakas saa jo hyötyä yhtiön varallisuudesta asumisena, joten osinkohuojennusta ei myönnetä siltä osin. Tähän liittyy tiukat kriteerit (osakas omistaa yli 30 % yhtiöstä yksin tai yli 50 % yhdessä perheen kanssa, asunto on ollut yhtiöllä tilikaudella ja käytössä osingon nostovuonna, jne.).
  • Osakaslaina: Jos osakas on saanut yhtiöstä rahalainaa (ja omistaa esimerkiksi vähintään 10 % yhtiöstä yksin tai perheensä kanssa), osakaslainan määrä vähennetään osakkaan osakkeiden matemaattisesta arvosta ennen 8 % laskentaa. Näin ehkäistään tilanne, jossa osakas voisi kasvattaa nettovarallisuutta (ja siten 8 %:n perusteena olevaa summaa) ottamalla varoja ulos lainan muodossa verotehokkaasti. Käytännössä, jos olet lainannut rahaa omasta yhtiöstäsi, se pienentää huojennetun osingon määrää, kunnes laina on maksettu takaisin.
• Nämä erityistilanteet ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka verokohtelu on pyritty tekemään oikeudenmukaiseksi ja ehkäisemään väärinkäytöksiä. Suurimmalle osalle pienyrittäjiä ja sijoittajia tällaiset tilanteet eivät kuitenkaan tule vastaan, joten perussääntö – 8 % matemaattisesta arvosta pääomatulo-osingoksi – on se keskeisin muistettava asia.

Matemaattinen arvo vs. markkina-arvo (ja muut arvonmääritystavat)

On tärkeää ymmärtää, että osakkeen matemaattinen arvo ja osakkeen vertailuarvo ovat verotuksen tarkoituksiin määriteltyjä arvoja, jotka perustuvat kirjanpidollisiin lukuihin. Ne eivät välttämättä vastaa osakkeen todellista markkina-arvoa tai yrityksen käypää arvoa, jos osakkeita yritettäisiin myydä vapaille markkinoille. Etenkin listaamattomien yhtiöiden kohdalla käypä arvo (eli se hinta, jonka riippumaton ostaja mahdollisesti maksaisi koko yrityksestä tai yksittäisestä osakkeesta) voi poiketa huomattavastikin matemaattisesta arvosta.

Miksi erot voivat olla suuria? Tässä muutamia syitä:

• Tuotto-odotukset: Matemaattinen arvo nojaa menneeseen ja nykyhetken taloustilanteeseen (viime tilikauden taseeseen). Se ei ota huomioon suoraan yrityksen tulevaisuuden tuotto-odotuksia. Jos yhtiö on erittäin kannattava ja sen tulos kasvaa vuosi vuodelta, sijoittajat olisivat valmiita maksamaan osakkeista enemmän kuin pelkän tasearvon, koska tulevaisuuden kassavirrat tekevät yhtiöstä arvokkaamman. Tällöin markkina-arvo (tai tuottoarvo, jos lasketaan yrityksen arvoa tuottojen perusteella) on korkeampi kuin matemaattinen arvo.
• Aineettomat arvot: Matemaattinen arvo huomioi vain taseeseen kirjatut varat. Jos yrityksellä on vaikkapa vahva brändi, osaava henkilökunta, patentteja tai muuta aineetonta omaisuutta, jota ei taseessa näy täydellä arvolla, markkinat voivat arvostaa tämän korkealle. Esimerkiksi teknologiayhtiön arvo voi olla sen kehittämässä ohjelmistossa tai patentoidussa keksinnössä – taseessa kehitystyö saattaa näkyä vain kustannuksina, mutta ostaja maksaisi siitä potentiaalista paljon.
• Taseen konservatiivisuus: Monesti kirjanpito on konservatiivista arvostuksissaan. Esimerkiksi kiinteistöjen arvo on saattanut nousta vuosien varrella paljon yli taseessa olevan kirja-arvon (jos niitä ei ole jatkuvasti arvostettu uudelleen). Matemaattinen arvo käyttää kirjanpidon arvoja, joten se voi aliarvioida omaisuutta. Toisaalta joissain tapauksissa taseessa voi olla arvostuseriä, jotka eivät käytännössä ole realisoitavissa (kuten ylihinnoiteltuja vaihto-omaisuuden eriä), jolloin matemaattinen arvo voisi myös yliarvioida todellista tilannetta.
• Yrityksen velkarakenne ja kassavirrat: Kaksi yritystä, joilla on sama nettovarallisuus, voivat olla arvoltaan eri, jos toisella on paljon käyttökatevirtaa ja kasvua, ja toinen tekee hädin tuskin voittoa. Matemaattinen arvo katsoo vain varallisuuden ja velkojen erotusta, mutta ei suoraan yhtiön kykyä tuottaa voittoa jatkossa. Sijoittaja arvostaa enemmän yritystä, joka tekee esimerkiksi 20 % tuottoa omalle pääomalleen, kuin toista, joka tekee 2 %, vaikka kummankin taseen oma pääoma olisi sama.

Tästä syystä käytännön yrityskaupoissa ja arvonmäärityksissä käytetään monesti muita menetelmiä:

• Substanssiarvo: Käytännössä sama kuin nettovarallisuus (taseperusteinen arvo). Substanssiarvo on hyvä pohja, jos yritys omaa paljon realisoitavaa varallisuutta eikä sillä ole suuria aineettomia arvoja tai erityisiä tuotto-odotuksia.
• Tuottoarvo: Lasketaan esimerkiksi diskonttaamalla yrityksen tulevia kassavirtoja tai tulosta nykyhetkeen. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää yksinkertaisempaa menetelmää, kuten voittokerroin (esim. yrityksen arvo = X * vuosittainen tulos). Tuottoarvo huomioi yrityksen ansaintakyvyn, toisin kuin pelkkä matemaattinen arvo.
• Vertailukaupat ja markkina-arvot: Jos saman toimialan yrityksiä on myyty tai listattu pörssiin, näitä vertailukohtia voidaan käyttää arvioimaan markkina-arvoa. Listaamattomalla yrityksellä ei ole reaaliaikaista osakekurssia, mutta esimerkiksi pörssistä voidaan katsoa, millaisilla arvostuskertoimilla vastaavan alan yritykset käyvät kauppaa (esim. P/E-luvut, EV/EBITDA jne.) ja soveltaa jossain määrin.
• Erityistilanteet: Jos yrityksellä on jokin yksittäinen erittäin arvokas omaisuuserä (vaikkapa tontti huippupaikalla) tai projekti putkessa, se voi nostaa arvoa yli tasearvojen.

On kuitenkin syytä korostaa, että verotuksessa pätee matemaattinen arvo (ja vertailuarvo), ei markkina-arvo, paitsi joissain tilanteissa kuten lahja- ja perintöverotuksessa yritetään määrittää käypä arvo. Esimerkiksi osinkojen verotuksessa et voi itse valita arvoksi jotain muuta; oli markkina-arvio yrityksestä mikä hyvänsä, verottaja käyttää laskennallista arvoa jakoperusteena. Tämä voi joskus johtaa mielenkiintoisiin tilanteisiin: jos omistat hyvin voitollisen yrityksen, jonka tuloksen perusteella markkina-arvo olisi suuri, mutta jolla on vähäinen nettovarallisuus (esim. se on jakanut voitot pois jatkuvasti), matemaattinen arvo on matala ja saat osingot edullisesti verotettuna. Toisaalta omaisuutta haalineessa, mutta vähän tuottavassa yhtiössä matemaattinen arvo voi olla korkea ja osinkojen verotus siten suhteessa kireämpää.

Yhteenvetona: Matemaattinen arvo on työkalu verotusta varten – se on objektiivinen, sääntöihin perustuva arvo. Markkina-arvo on todellinen maailmaan perustuva – se mitä ostaja ja myyjä sopivat keskenään. Yrittäjän ja sijoittajan on hyvä ymmärtää molemmat näkökulmat. Verosuunnittelussa keskitytään matemaattiseen arvoon, kun taas yrityskaupoissa ja sijoituspäätöksissä katse on tuotossa, riskissä ja markkina-arvossa.

Yhteenveto

Osakkeen matemaattinen arvo on laskennallinen arvo per osake, joka saadaan jakamalla osakeyhtiön nettovarallisuus ulkona olevien osakkeiden määrällä. Osakeyhtiön nettovarallisuus puolestaan on yhtiön varojen ja velkojen erotus viimeksi päättyneen tilikauden taseen perusteella, oikaistuna tietyillä verotuksen säännöillä (esim. laskennallisia veroeriä ei huomioida, pääomalaina lasketaan velaksi). Osakkeen vertailuarvo on samankaltainen arvo, mutta siitä on vähennetty edellisen tilikauden osingonjako – vertailuarvoa käytetään mm. yritysten välisissä arvostuksissa (kuten konserneissa) ja perintö- ja lahjaverotuksen tilanteissa. Vertailuarvon vuotuinen nousu on rajattu +50 % edellisvuoteen nähden, ja vertailuarvot ovat julkisia tietoja verottajan kautta.

Matemaattinen arvo on erityisen tärkeä listaamattoman yhtiön osakkaalle, koska sen perusteella määräytyy osinkojen verokohtelu. Vuonna 2025 voimassa olevien sääntöjen mukaan 8 %:n vuotuinen tuotto omistusten matemaattisesta arvosta verotetaan kevyemmin pääomatulo-osingon muodossa (ainoastaan 25 % tästä osasta on veronalaista, tietyin ylärajoin), kun taas tämän ylittävät osingot katsotaan ansiotuloksi. Näin ollen yrityksen nettovarallisuuden suuruus suoraan vaikuttaa siihen, kuinka paljon osinkoja voidaan nostaa edullisesti verotettuna. Yrittäjälle tämä on olennainen tieto verosuunnittelussa.

On syytä myös tiedostaa matemaattisen arvon ja todellisen markkina-arvon erot. Laskennallinen verotusarvo ei aina kerro yrityksen koko tarinaa – siksi yrityksen arvonmäärityksessä käytetään myös tuottoarvoja ja muita menetelmiä. Verotuksessa kuitenkin pelataan verosäännöillä: silloinkin kun ne eivät vastaisi markkinoiden käsitystä arvosta, ne määräävät verokohtelun.

Lopuksi, jos toimit yrityksen omistajana tai olet saamassa esimerkiksi perintönä yrityksen osakkeita, on suositeltavaa perehtyä näihin käsitteisiin tai käyttää asiantuntijaa. Osakkeen matemaattinen arvo, osakkeen vertailuarvo, osakeyhtiön nettovarallisuus ja muut tässä käsitellyt termit voivat vaikuttaa merkittävästi taloudellisiin ratkaisuihin, veroihin ja päätöksiin siitä, miten varoja jaetaan. Ymmärtämällä nämä käsitteet voit toimia tietoisemmin ja hyödyntää esimerkiksi osinkoverotuksen huojennuksia laillisesti eduksesi.

Päivitetty 02.09.2025 – Huomioithan, että lainsäädäntö ja ohjeistukset voivat muuttua. Tarkista ajantasaiset tiedot tarvittaessa viranomaislähteistä.

Disclaimer: Tämä artikkeli on laadittu tarjoamaan yleisluontoista tietoa aiheesta osakkeen matemaattinen arvo ja siihen liittyvistä käsitteistä. Artikkelissa kuvatut säännöt ja luvut (esimerkiksi veroprosentit, rahamääräiset rajat ja laskentaperusteet) ovat voimassa kirjoitushetkellä (2025) ja voivat muuttua tulevaisuudessa. Sisältöä ei ole tarkoitettu henkilökohtaiseksi vero- tai sijoitusneuvonnaksi eikä sillä korvata ammattimaisen neuvonantajan palveluita. Jokaisen lukijan tilanne on yksilöllinen; ennen merkittävien taloudellisten päätösten tekemistä on suositeltavaa kääntyä kirjanpidon, verotuksen tai juridiikan ammattilaisen puoleen varmistaakseen päätösten oikeellisuuden ja ajantasaisuuden. Kirjoittaja ja julkaisija eivät vastaa mahdollisista virheistä tai puutteista sisällössä eivätkä sisällön perusteella tehtyjen toimenpiteiden seurauksista. Artikkelin tiedot pyritään pitämään ajan tasalla, mutta emme takaa tietojen täydellisyyttä tai oikeellisuutta.