TUVA-koulutus – tutkintoon valmentava koulutus eri näkökulmista

Tutkintoon valmentava koulutus (TUVA) on uusi toisen asteen valmentava koulutus, joka käynnistyi elokuussa 2022 osana oppivelvollisuusuudistusta. TUVA-koulutuksen tarkoitus on tarjota peruskoulun jälkeisille nuorille ja aikuisille joustava väylä vahvistaa valmiuksiaan ennen siirtymistä lukioon tai ammatilliseen tutkintokoulutukseen. TUVA yhdisti aiemmat erilliset nivelvaiheen koulutukset – peruskoulun lisäopetuksen (ns. kymppiluokka), lukiokoulutukseen valmistavan LUVA-koulutuksen sekä ammatilliseen koulutukseen valmentavan VALMA-koulutuksen. Tässä laajassa raportissa tarkastelemme TUVA-koulutusta useasta näkökulmasta: taustaa ja kehitystä, koulutuksen rakennetta ja sisältöjä, opiskelijoita ja heidän tavoitteitaan, opettajan roolia, alueellisia eroja (erityisesti Helsingin seudulla), koulutuksen merkitystä jatko-opintoihin ja työelämään, sekä esiin nousseita haasteita, tulevaisuuden näkymiä ja koulutuspoliittista kontekstia. Teksti on jäsennelty selkeästi otsikoin ja lyhyin kappalein, jotta TUVA-opinnot ja niiden merkitys avautuvat helppolukuisesti.

Kuvituskuva: Peruskoulun jälkeinen nivelvaiheen koulutus (TUVA) antaa nuorelle aikaa ja tukea löytää oma polkunsa toiselle asteelle. Tämä valmentava koulutus korvaa aiemmat kymppiluokat, VALMA- ja LUVA-opinnot, yhdistäen niiden parhaat käytännöt.

Koulutuksen tausta ja kehitys

TUVA-koulutus on saanut alkunsa merkittävien koulutuspoliittisten uudistusten yhteydessä. Suomessa päätettiin laajentaa oppivelvollisuusikää 18 ikävuoteen vuoden 2021 alusta, ja samalla toisen asteen koulutuksesta tehtiin maksutonta. Tämän uudistuksen tavoitteena oli varmistaa, että jokainen nuori suorittaa vähintään toisen asteen tutkinnon. Uuden oppivelvollisuuslain (1214/2020) ja tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta annetun lain (1215/2020) myötä haluttiin luoda selkeämpi nivelvaiheen koulutuskokonaisuus siirtymävaiheeseen perusopetuksesta toiselle asteelle.

Aiemmin peruskoulun päättäneet nuoret saattoivat valita erilaisia valmentavia opintoja: perusopetuksen lisäopetus (kymppiluokka) tarjosi lisäaikaa peruskoulun arvosanojen korottamiseen, VALMA-opinnot (ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus) antoivat valmiuksia ammatillisiin opintoihin, ja LUVA-koulutus (lukioon valmistava) valmensi erityisesti lukiota varten. Tämä hajanaisuus koettiin tehottomaksi ja monimutkaiseksi nivelvaiheessa, minkä vuoksi TUVA-koulutus kehitettiin kokoamaan nämä polut yhdeksi joustavaksi koulutusmuodoksi. TUVA:n katsottiin tarjoavan etuja kuten mahdollisuuden monenlaisiin toteutuksiin, mikä on tarpeen, sillä osallistujien taustat ja tavoitteet ovat monimuotoisia.

TUVA-koulutus alkoi virallisesti 1.8.2022, ja samalla aiempien erilliskoulutusten järjestäminen lakkasi koko maassa. Ensimmäinen TUVA-lukuvuosi keräsi heti runsaasti osallistujia: syyslukukaudella 2022 koulutuksessa aloitti noin 8 060 opiskelijaa. Tämä määrä on samaa suuruusluokkaa kuin aiempina vuosina vastaavissa valmentavissa koulutuksissa – noin 5,5 % perusopetuksen päättävistä nuorista valitsi TUVA-vuoden jatkaakseen valmistavassa koulutuksessa. TUVA:n piiriin kuuluu sekä oppivelvollisia (alle 18-vuotiaita) että aikuisia, joilla ei vielä ole toisen asteen tutkintoa. Ensimmäisistä TUVA-opiskelijoista noin 62 % oli alle 18-vuotiaita ja 38 % aikuisia. Oppivelvollisuuden laajennus näkyi siten, että valtaosa alle 18-vuotiaista TUVA-opiskelijoista oli oppivelvollisia nuoria, joilla ei ollut muuta opiskelupaikkaa – heidät ohjattiin TUVAan kunnan toimesta lain velvoittamana, jotta koulutus jatkuisi katkeamatta.

Koulutuksen kehityksessä tärkeä tausta-ajatus on ollut ”toisen asteen tutkinto kaikille”. TUVA toimii turvaverkkona nuorille, jotka muuten saattaisivat jäädä ilman opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen. Esimerkiksi jos nuori ei pääse heti lukioon tai ammattiopistoon, TUVA tarjoaa paikan, jossa voi parantaa valmiuksia ja selkiyttää suunnitelmia. Myös toisen asteen opinnot keskeyttäneille on luotu joustava reitti: oppivelvollinen nuori voi keskeyttää aloittamansa lukio- tai ammattiopinnot ja siirtyä TUVA-koulutukseen vahvistamaan valmiuksiaan ja etsimään uutta suuntaa. Koulutuksen järjestäminen on pyritty tekemään joustavaksi ja kattavaksi: TUVAa voivat järjestää sekä ammatilliset oppilaitokset että lukiot ja jopa kunnat erillisluvalla, jotta koulutusta on tarjolla alueellisesti riittävästi.

Taustalla vaikuttaa myös se, että koulutuspoliittinen päätöksenteko pyrkii vastaamaan yhteiskunnan muutoksiin: työelämä tarvitsee osaajia, eikä nuoria haluta menettää koulutuksen ja työllistymisen ulkopuolelle. TUVA-koulutus on siten tärkeä osa suomalaisen koulutusjärjestelmän jatkuvuutta, jolla pyritään varmistamaan, että jokaisella nuorella – taustasta riippumatta – on mahdollisuus saavuttaa toisen asteen tutkinto ja jatkaa kohti työelämää. Tämä nivoutuu laajempiin tavoitteisiin ehkäistä syrjäytymistä ja vastata työvoimapulaan: “Yhteiskunnan ei kannata hukata nuorten potentiaalia” on ollut linjaus, joka korostuu erityisesti vailla tutkintoa olevien nuorten kohdalla. TUVA:n kehitys on siis tiiviisti sidoksissa oppivelvollisuusuudistukseen ja hallituksen päätöksiin koulutuksen tasa-arvon edistämiseksi.

TUVA-koulutuksen rakenne ja opetussuunnitelma

TUVA-koulutuksen rakenne on suunniteltu joustavaksi ja yksilöllisiä opintopolkuja tukevaksi. Koulutuksen kesto on enintään yksi lukuvuosi (38 viikkoa), mutta opiskelija voi tarvittaessa suorittaa vain osan vuodesta siirtyäkseen joustavasti eteenpäin heti, kun tarvittavat valmiudet on saavutettu. Lähtökohtaisesti opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma tai osaamisen kehittämissuunnitelma (HOKS) omien tavoitteiden ja valmiuksien perusteella. Koulutuksen aikana opiskelijan viikoittainen opetuksen ja ohjauksen määrä on keskimäärin 22 tuntia viikossa, ja opintoja voidaan järjestää monimuotoisesti eri oppimisympäristöissä – koululuokassa, työpaikoilla, verkossa tai vaikkapa kansanopiston ympäristössä opiskelijan tarpeiden mukaan.

Opetussuunnitelma perustuu valtakunnallisiin TUVA-koulutuksen perusteisiin, jotka määrittelevät koulutuksen osat ja tavoitteet. TUVA-opinnot koostuvat yhdestä kaikille yhteisestä osasta sekä useista valinnaisista osista, joista kullekin opiskelijalle kootaan sopiva kokonaisuus. Seuraavassa on eritelty TUVA-koulutuksen osa-alueet:

• Yhteinen koulutuksen osa – Opiskelu- ja urasuunnittelutaidot (2–10 viikkoa): Kaikki TUVA-opiskelijat suorittavat opinto- ja urasuunnittelutaitojen opintoja. Tämän moduulin tavoitteena on kehittää opiskelijan oppimaan oppimisen taitoja, itseohjautuvuutta, ajanhallintaa sekä valmiuksia tehdä jatkosuunnitelmia. Opiskelija oppii esimerkiksi asettamaan tavoitteita, pohtimaan omia kiinnostuksiaan ja tutustuu erilaisiin koulutus- ja uravaihtoehtoihin.
• Perustaitojen vahvistaminen (0–30 viikkoa): Valinnainen osa, jossa keskitytään vahvistamaan opiskelijan perusopetuksessa hankittuja taitoja. Tähän sisältyvät esimerkiksi äidinkieli, matematiikka, englanti, ruotsi, tieto- ja viestintätekniikka (TVT-taidot) sekä muut tarvittavat perustaidot. Monille opiskelijoille tämä tarkoittaa myös mahdollisuutta korottaa peruskoulun päättötodistuksen arvosanoja halutuissa aineissa. Lisäksi perustaitojen vahvistamiseen voi kuulua hyvinvointitaitoja, liikuntaa ja ryhmätyötaitojen kehittämistä, jotka tukevat opiskelijan opiskelukykyä.
• Lukiokoulutuksen opinnot ja niihin valmentautuminen (0–30 viikkoa): Valinnainen osa, jossa opiskelija voi suorittaa lukion opintojaksoja tai muuten valmistautua lukio-opintoihin. Käytännössä opiskelija voi osallistua joihinkin lukion kursseihin joko TUVA-ryhmässä tai integroituna lukiokurssille ja saa näistä erillisen todistuksen lukion järjestäjältä. Mikäli opiskelija ei saa lukion kurssista hyväksyttyä suoritusta, suoritus voidaan silti tunnustaa osana TUVA-koulutuksen tätä osaa. Tämä osa on suunnattu erityisesti niille, jotka harkitsevat lukioon hakeutumista ja haluavat varmistaa riittävän akateemisen pohjan (esim. kieli- ja matemaattiset taidot) lukio-opintoja varten.
• Ammatillisen koulutuksen opinnot ja niihin valmentautuminen (0–30 viikkoa): Valinnainen osa, jossa opiskelija voi kokeilla ja suorittaa ammatillisen koulutuksen osia (tutkinnon osia) ammattioppilaitoksessa. Opiskelija voi vaikkapa osallistua joihinkin ammattikoulun perustutkinnon moduuleihin tai kursseihin oman kiinnostuksensa mukaan ja saa niistä opintosuorituksia (osaamispisteitä). Nämä suoritetut osat luetaan hyväksi sitten, kun opiskelija jatkaa varsinaisessa ammatillisessa koulutuksessa, joten TUVAssa tehty työ ei mene hukkaan vaan nopeuttaa valmistumista myöhemmin. Tämä osa on hyödyllinen niille, jotka suuntautuvat ammattiopintoihin – se antaa realistisen kuvan valitusta alasta ja varmistaa, että perusvalmiudet (esim. ammattialan matematiikka, työkalujen tuntemus, työelämän perussäännöt) ovat hallussa.
• Työelämätaidot ja työelämässä tapahtuva oppiminen (0–20 viikkoa): Tässä osassa painottuvat käytännön työelämäkokemukset ja -valmiudet. Monissa TUVA-koulutuksissa tämä sisältää työpaikalla tapahtuvan oppimisen jaksoja eli harjoittelujaksoja oikeissa työympäristöissä. Opiskelijat harjoittelevat työnhakutaitoja, työpaikkakäyttäytymistä, tutustuvat eri ammatteihin ja työtehtäviin sekä saavat kokemusta, joka auttaa ammatinvalinnassa. Esimerkiksi Vamian TUVA-koulutuksessa Vaasassa jokainen opiskelija suorittaa työharjoittelua eri aloilla – harjoittelu voi joko vahvistaa opiskelijan aiempaa alavalintaa tai joskus johtaa oivallukseen, ettei kyseinen ala ollutkaan itselle sopiva, jolloin suunnitelmaa voidaan ohjata uudelleen opettajan kanssa. Työelämäjaksojen lisäksi opetuksessa käsitellään yleisiä työelämätaitoja: ajanhallintaa, tiimityöskentelyä, vastuullisuutta, työturvallisuutta, työelämän pelisääntöjä ja omia oikeuksia työelämässä.
• Arjen taidot ja yhteiskunnallinen osallisuus (0–20 viikkoa): Valinnainen osa, jonka tavoitteena on vahvistaa opiskelijan elämänhallinnan taitoja ja kansalaistaitoja. Tämä voi sisältää erittäin käytännönläheisiä opintoja: asumiseen, taloudenhallintaan ja arjen pyörittämiseen liittyviä taitoja, terveellisten elämäntapojen omaksumista, oman hyvinvoinnin ylläpitämistä sekä yhteiskunnassa toimimisen valmiuksia. Esimerkiksi useissa TUVA-ryhmissä harjoitellaan arjen taloustaitoja (budjetointi, laskujen maksaminen), tutustutaan terveelliseen ruokavalioon ja liikunnan merkitykseen, sekä opetellaan vaikkapa viranomaisasiointia ja omien asioiden hoitamista. Yhteiskunnallisen osallisuuden osalta saatetaan vierailla eri yhteiskunnallisissa palveluissa tai järjestöissä, opetella kansalaisen oikeuksia ja velvollisuuksia ja esimerkiksi käydä läpi, miten vaikuttaa oman yhteisön asioihin. Tämä moduuli on erityisen hyödyllinen opiskelijoille, joilla on tuen tarvetta itsenäistymisessä tai jotka ovat esimerkiksi muuttaneet Suomeen ja tarvitsevat lisää ymmärrystä suomalaisesta yhteiskunnasta ja arjen käytännöistä.
• Valinnaiset opinnot (0–10 viikkoa): Lopuksi TUVA-ohjelmassa on tila täysin valinnaisille opinnoille opiskelijan oman kiinnostuksen mukaan. Valinnaiset opinnot voivat tarkoittaa esimerkiksi jonkin harrastuneisuuteen liittyvän osaamisen syventämistä, lisäkursseja kielissä, tieto- ja viestintäteknologian lisäosaamista tai vaikkapa jonkin taide- tai liikuntaprojektin tekemistä. Jotkut TUVA-järjestäjät tarjoavat valinnaisina myös esimerkiksi ensiapukursseja, ajokortin teoriaopetusta tai muita nuorten elämää hyödyttäviä sisältöjä. Valinnaisten opintojen avulla koulutus voidaan todella räätälöidä – opiskelija voi käyttää tämän osan vahvistaakseen jotakin erityistä taitoa tai osaamisaluetta, jonka kokee tärkeäksi omalle tulevaisuudelleen.

Kokonaisuutena TUVA-koulutuksen opetussuunnitelma on laaja-alainen ja modulaarinen. Se painottaa laaja-alaista osaamista, eli tietojen, taitojen, asenteiden ja arvojen kokonaisuutta, joka kytkeytyy kaikkiin opintojen osiin. Laaja-alaisiin tavoitteisiin kuuluvat mm. opiskelijan monilukutaito, digiosaaminen, ympäristöosaaminen, kulttuurinen osaaminen, yhteiskunnallinen osaaminen, vuorovaikutusosaaminen ja oppimaan oppimisen taidot. Nämä kulkevat läpi koko TUVA-vuoden siten, että opiskelija kehittyy kokonaisvaltaisesti tulevia opintoja varten. Esimerkiksi jokaisessa moduulissa pyritään huomioimaan opiskelijan tietotekniikkataidot (tehdään tehtäviä sähköisesti), vuorovaikutustaidot (paljon ryhmätyötä) sekä hyvinvointiosaaminen (huolehditaan, että opiskelija jaksaa opiskella ja saa tukea tarpeen mukaan).

Opetussuunnitelman toteutus on joustava myös ajallisesti. Vaikka TUVA on suunniteltu 38 viikon ohjelmaksi, opiskelija voi aloittaa joustavasti muulloinkin kuin syksyllä – vaikkapa marraskuussa – ja opiskella siitä vuoden eteenpäin. Joissain tapauksissa opiskelija voi päättää TUVA-opintonsa kesken lukuvuoden, jos hän saa haluamansa toisen asteen opiskelupaikan ja kokee valmiutensa riittäviksi. TUVAssa onkin ideana, ettei opiskelijoita pidätellä keinotekoisesti koko vuotta, vaan jokainen etenee oman suunnitelmansa mukaan. Henkilökohtaistaminen on avainsana: TUVA-opettaja tai opinto-ohjaaja laatii jokaisen kanssa henkilökohtaisen opintopolun yhdistellen edellä mainittuja osia sopivaksi paketiksi. Esimerkiksi opiskelija A saattaa keskittyä syksyn ajan perustaitojen vahvistamiseen (vaikkapa matematiikan ja suomen kielen tehostamiseen) ja keväällä kokeilla ammattikoulun opintoja, kun taas opiskelija B korottaa syksyllä parin aineen arvosanat ja suorittaa keväällä lukion kursseja. Molemmat saavat vuoden päätteeksi todistuksen TUVA-koulutuksen suorittamisesta, johon kirjataan tehdyt osiot viikkomäärineen. Lisäksi, jos he ovat suorittaneet erillisiä toisen asteen opintojaksoja (lukio tai ammattikoulu) vuoden aikana, he saavat niistä erilliset dokumentit ja ne tunnustetaan osaksi tulevia opintoja.

Yhteenvetona TUVA-koulutuksen rakenne on monipuolinen ja yksilöllinen. Opetussuunnitelma kattaa niin akateemiset valmiudet, elämäntaidot, kieli- ja viestintäosaamisen kuin työelämäkokemuksetkin. Tämä heijastelee koulutuksen tavoitetta: valmistaa opiskelija mahdollisimman hyvin kohti jatko-opintoja ja itsenäistä elämää. Kuten Opetushallitus toteaa, TUVA:n yleisenä tavoitteena on saavuttaa sellaiset opiskeluvalmiudet, joiden avulla opiskelija voi hakeutua lukioon tai ammatilliseen koulutukseen ja suoriutua niistä opinnoista.

TUVA-opinnot ja niiden sisältö käytännössä

Edellä kuvattu rakenne jäsentää TUVA-koulutuksen muodolliset osat. Tässä osiossa tarkastelemme lähemmin, miltä TUVA-opinnot näyttävät käytännössä arjen tasolla ja millaista sisältöä opiskelijat käyvät läpi vuoden aikana.

Opiskelu arjessa: TUVA-koulutuksen arki on usein käytännönläheistä ja vaihtelevaa. Tyypillinen TUVA-viikko saattaa sisältää esimerkiksi muutamia päiviä koululla teoriaopintojen parissa, yhden päivän työpaikalla tutustumassa työelämään ja mahdollisesti projekteja tai itsenäisiä tehtäviä. Kristiina Lammi, erään TUVA-ohjelman koulutuspäällikkö, kuvaa että opiskelijat harjoittelevat arjen taitoja (kuten taloudenhallintaa, terveitä elämäntapoja, itsestä huolehtimista) samalla kun he parantavat akateemisia taitojaan kuten kieliä, matematiikkaa ja tietotekniikkaa. Tämä tarkoittaa, että TUVAssa opetus ei ole vain perinteistä luokkahuoneopetusta, vaan hyvin monimuotoista. Saatetaan vaikka kokata yhdessä opetellen terveellisen ruuan valmistamista, minkä kautta opitaan sekä kotitaloustaitoja että vaikkapa matematiikkaa (mittasuhteet, budjetointi) ja kielitaitoa (reseptin sanasto).

Perustaitojen vahvistamisen sisältö: Monelle TUVA-opiskelijalle erityisen tärkeä osa on perusosaamisen kertaaminen ja vahvistaminen. Jos peruskoulussa on jokin aine jäänyt heikommin hallintaan, TUVAssa on mahdollisuus paikata näitä aukkoja. Esimerkiksi matematiikan perustaitoja harjoitellaan pienryhmissä konkreettisten tehtävien avulla. Äidinkielessä (suomi tai ruotsi) voidaan keskittyä kirjoitus- ja lukutaidon kehittämiseen, tekstin ymmärtämiseen ja esim. jatko-opintojen kannalta olennaiseen oppimistekstien tulkitsemiseen. Myös englannin ja ruotsin kielen perustaso pyritään saamaan jatko-opintoja varten riittävän vahvaksi – monissa ammattikouluopinnoissakin tarvitaan englannin perusteita ja lukiossa kielitaito korostuu. Lisäksi nykymaailmassa digitaitojen osuus on tärkeä: TUVAssa harjoitellaan esimerkiksi tekstinkäsittelyä, sähköpostin käyttöä, tiedonhakua netistä sekä opiskeluun liittyvien ohjelmien käyttöä (kuten oppimisalustat). Nämä taidot parantavat opiskelijan valmiuksia suoriutua itsenäisesti toisella asteella, jossa on yhä enemmän sähköisiä oppimisympäristöjä.

Ammatillisiin opintoihin tutustuminen: TUVA tarjoaa uniikin mahdollisuuden kokeilla eri aloja ilman, että tarvitsee sitoutua koko tutkintoon. Käytännössä tämä voi tapahtua joko lyhyinä näytetunteina tai -päivinä ammattiopistolla tai jopa suorittamalla jokin pienimuotoinen tutkinnon osa. Esimerkiksi jos opiskelijaa kiinnostaa autoala, TUVA-vuoden aikana hän voi suorittaa autoalan perustutkinnosta yhden osa-alueen (vaikkapa auton huoltamisen peruskurssin). Tämän aikana hän sekä oppii konkreettisia kädentaitoja että näkee, millaista opiskelu ko. alalla on. Samalla selviää, onko ala niin kiinnostava kuin aluksi ajatteli. Palaute tällaisten kokeilujen jälkeen on ollut positiivista: nuoret kertovat, että on helpompi päättää tuleva ala, kun on päässyt itse tekemään ja kokemaan sitä ennakkoon. TUVA-vuoden joustavuus sallii myös sen, että jos oma ala löytyy kesken vuoden ja perustutkinnossa on tilaa, opiskelija voi siirtyä suoraan tutkinto-opiskelijaksi ilman, että TUVA keskeytyminen katsottaisiin epäonnistumiseksi – päinvastoin, se nähdään onnistumisena ohjata nuori oikeaan paikkaan. Monilla TUVA-järjestäjillä onkin ”väyläpolkuja” suoraan omiin perustutkintoihin: esimerkiksi jossain ammattiopistossa TUVA-opiskelija voi joustavasti vaihtaa statuksensa perustutkinto-opiskelijaksi, kun ala varmistuu.

Lukio-opintojen suorittaminen TUVAssa: Lukioon aikoville TUVA tarjoaa tukea erityisesti kielissä ja teoriataidoissa. Jotkut TUVA-ryhmät järjestävät erillisiä kursseja esimerkiksi lukion matematiikan aloittamiseksi tai kertaukseksi, jotta lukiossa alku sujuu paremmin. Myös kielet (suomi, ruotsi, englanti) ovat isossa roolissa – mikäli opiskelijalla on suomi toisena kielenä, TUVAssa panostetaan suomen kielen intensiivikurssiin, jotta lukio-opinnoissa vaadittava taso saavutetaan. Jotkin oppilaitokset, kuten aikuislukiot, tarjoavat TUVA-opiskelijoille mahdollisuuden osallistua lukion kursseille sivutoimisesti. Esimerkiksi Helsingissä Eiran aikuislukio on järjestänyt TUVA-opiskelijoille omia suomen kielen ja muiden aineiden kursseja, jotka tukevat heitä lukioon siirtymisessä. Myös matematiikassa ja luonnontieteissä voidaan TUVAssa pohjustaa lukion sisältöjä, jotta hyppy lukioon ei olisi liian suuri. On hyvä huomata, että vain pieni osa TUVA-opiskelijoista tähtää lukioon (kuten myöhemmin mainitaan, noin 8–10 % suunnittelee hakevansa lukioon), mutta heille TUVA-vuosi voi olla ratkaiseva etu esimerkiksi kielitaidon hiomisessa. Yleensä nämä opiskelijat ovat esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia nuoria, jotka ovat motivoituneita lukio-opintoihin mutta tarvitsevat lisäaikaa suomen kielen tai akateemisten taitojen kehittämiseen.

Työharjoittelut ja työelämäopinnot: Työelämäjaksojen osuus vaihtelee koulutuksen järjestäjittäin. Jotkut TUVA-ryhmät pitävät useita lyhyitä harjoittelujaksoja (esim. 1–2 viikkoa kerrallaan eri paikoissa), toiset saattavat toteuttaa yhden pidemmän harjoittelun. Esimerkiksi Vamian TUVAssa Vaasassa työharjoittelu on keskeisessä roolissa: opiskelijat käyvät tutustumassa eri ammatillisiin tutkintoihin ja aloihin ja vahvistavat tai uudelleenarvioivat omia ammatinvalintasuunnitelmiaan harjoittelun perusteella. Työharjoittelu voi olla nuorelle jopa ensimmäinen kosketus oikeaan työelämään, joten se opettaa perustaitoja kuten työajoista kiinni pitämistä, esimiehen ohjeiden kuuntelemista, asiakaspalvelua, työturvallisuutta jne. Eräs TUVA-opettaja kertoi, että monelle opiskelijalle harjoittelussa oivallus omasta alasta joko varmistuu (“Tämä keittiöala on juuri se mitä haluan tehdä!”) tai syntyy halu kokeilla jotain muuta (“Huomasin, etten viihdykään myyntityössä, haluaisin kokeilla jotain käsillä tekemistä”). TUVAssa on turvallista etsiä omaa suuntaa – harva muu koulutus antaa nuorelle näin paljon tukea itsetuntemuksen ja uravalinnan kirkastamiseen käytännön tekemisen kautta.

Arjen taidot ja hyvinvointi: TUVAssa opiskelijoiden hyvinvointi ja elämänhallinta ovat keskiössä. Koulutukseen kuuluu usein oppitunteja tai ohjaustuokioita, joissa käsitellään esimerkiksi stressinhallintaa, ajankäyttöä, unirytmiä ja muita opiskelukyvyn kannalta olennaisia asioita. Monilla TUVA-opiskelijoilla on taustalla haasteita, jotka voivat liittyä vaikkapa oppimisvaikeuksiin, mielialaan tai motivaatioon. Siksi TUVA-ryhmissä panostetaan hyvään ryhmähenkeen ja tukevan ilmapiirin luomiseen – opiskelijatkin kokevat, että ”TUVAssa on hyvä ilmapiiri ja heitetään yhdessä läppää”, kuten eräs Oulun TUVA-opiskelija kuvailee kokemuksiaan. Turvallinen ympäristö rohkaisee oppimaan ja kysymään neuvoa. Arjen taitojen oppimisessa hyödynnetään paljon toiminnallisuutta: esimerkiksi budjetointia voidaan harjoitella projektina, jossa ryhmä suunnittelee retken tietyllä rahasummalla. Samalla opitaan yhteistyötä ja vastuullisuutta.

Opintojen suunnan etsiminen: Keskeistä TUVAssa on, että opiskelija saa rauhassa pohtia jatkosuunnitelmiaan ja tutustua sekä itseensä oppijana että eri vaihtoehtoihin. Opintojen ohjaus on integroitu osaksi arkea – TUVA-opintoihin sisältyy yleensä säännöllistä henkilökohtaista ohjausta. Opinto-ohjaaja tai ryhmänohjaaja keskustelee opiskelijan kanssa tämän toiveista ja huolenaiheista. Yhdessä täytetään jatko-opintohakemuksia, harjoitellaan pääsykoetilanteita (jos on esim. tulossa pääsyhaastatteluja johonkin koulutukseen) ja tehdään urasuunnitelmaa. TUVA-vuoden lopulla ihanteellinen tilanne on, että jokaisella opiskelijalla on selkeä suunnitelma siitä, minne hakee seuraavaksi ja varmuus siitä, että heillä on valmiudet menestyä valitsemassaan paikassa. Ohjauksellinen näkökulma erottaa TUVA-koulutuksen tavanomaisesta koulunkäynnistä – aikaa ja resursseja on varattu paljon henkilökohtaiseen neuvontaan ja motivointiin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että TUVA-opintojen sisältö on monipuolinen yhdistelmä teoriaa, käytäntöä, itsenäistymistä ja ohjausta. Opinnot eivät rajoitu pelkkään luokassa opiskeluun, vaan ulottuvat työpaikoille ja arjen tilanteisiin. Tämä on suuri muutos peruskouluun verrattuna: TUVAssa korostuu opiskelijan oma aktiivisuus ja vastuu omasta oppimisesta (toki tuettuna), mikä valmistaa häntä hyvin lukion tai ammattiopintojen vaatimuksiin. Samalla TUVA antaa mahdollisuuden kokeilla ja erehtyä turvallisesti – nuori voi etsiä omaa itseään ja alaansa ilman, että epäonnistumisesta seuraisi stigmaa. Päinvastoin, TUVAssa jokainen harha-askelkin nähdään oppimiskokemuksena, josta keskustellaan ja josta opitaan. Tämä opiskelukulttuuri on saanut paljon kiitosta niin opiskelijoilta, opettajilta kuin huoltajiltakin.

Opiskelijaprofiilit ja tavoitteet

Keitä TUVAan hakeutuu? TUVA-koulutuksen opiskelijajoukko on hyvin heterogeeninen. Koulutus on suunnattu kaikille, joilla ei vielä ole toisen asteen tutkintoa ja jotka syystä tai toisesta tarvitsevat valmentavaa koulutusta ennen tutkintotavoitteisiin opintoihin siirtymistä. Tässä osiossa kuvaamme tyypillisiä opiskelijaprofiileja ja heidän tavoitteitaan TUVAssa.

1. Peruskoulun päättäneet nuoret, joilla ei ensi yrittämällä ollut opiskelupaikkaa: Tämä ryhmä on ehkä se näkyvin – nuoret, jotka ovat juuri suorittaneet perusopetuksen, mutta eivät päässeet haluamaansa lukioon tai ammatilliseen oppilaitokseen yhteishaussa. Syitä voi olla monia: keskiarvo ei riittänyt toivottuun lukioon, tai ammattikoulun ovet eivät auenneet suositulle alalle, tai nuori ei yksinkertaisesti ollut vielä varma, mitä haluaisi opiskella. TUVA-koulutus on näille nuorille “paikka, johon mennä”, jottei välivuotta tarvitse viettää toimettomana. Tavoitteena heillä on usein lisäajan saaminen ja oman polun löytäminen. He haluavat parantaa vaikkapa peruskoulun arvosanoja (nostaa keskiarvoa) tai kerätä yhteishaussa hyödyllisiä pisteitä suorittamalla valmentavia opintoja. Moni haluaa myös yksinkertaisesti kehittyä hieman kypsempänä ennen toisen asteen opintojen aloittamista. Tämä ryhmä saattaa TUVA-vuoden alussa olla pettynyt siihen, ettei päässyt suoraan jatko-opintoihin, mutta TUVAssa pyritään kääntämään tilanne voitoksi: vuosi käytetään hyödyllisesti niin, että seuraavalla hakukierroksella paikka aukeaa ja nuori on entistä valmiimpi menestymään opinnoissaan. Yleisesti noin 5–6 % peruskoulun päättäneistä oppivelvollisista valitsee TUVA-koulutuksen heti perusasteen jälkeen, eli se on melko yleinen vaihtoehto.
2. Maahanmuuttajataustaiset oppijat: Merkittävä osa TUVA-opiskelijoista on maahanmuuttajia tai vieraskielisiä. Opetushallituksen tilastojen mukaan noin 36 % TUVA-opiskelijoista puhuu äidinkielenään jotakin muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea. Joukossa on sekä nuoria että aikuisia maahanmuuttajia. Monille heistä TUVA tarjoaa mahdollisuuden kehittää suomen kielen taitoa ja tutustua suomalaiseen koulutusjärjestelmään ennen varsinaisiin tutkinto-opintoihin siirtymistä. Esimerkiksi hiljattain Suomeen muuttanut nuori, joka on suorittanut peruskoulun ikäisenä joko Suomessa tai ulkomailla, saattaa tarvita lisää suomen kielen opetusta voidakseen pärjätä toisen asteen opinnoissa. TUVA on tällöin erinomainen ratkaisu: vuoden ajan voi intensiivisesti opiskella suomea (tai ruotsia, jos tähtää ruotsinkieliseen koulutukseen) ja samalla oppia opiskelutaitoja suomalaisessa koulussa. Myös monet Ukrainan sodan vuoksi Suomeen tulleet nuoret ovat olleet TUVA-koulutuksessa: vuoden 2022 TUVA-opiskelijoilla oli jopa 85 eri äidinkieltä, joista ukrainankieliset muodostivat suurimman vieraskielisten ryhmän. Maahanmuuttajataustaisilla opiskelijoilla tavoitteet vaihtelevat: osa suunnittelee lukioon menemistä (esim. jos on kotimaassaan tähtännyt yliopistoon, haluaa Suomessa lukion kautta jatkaa korkeakouluun), osa suuntaa ammattiopintoihin. Yhteistä on tarve vahvistaa kieltä ja opiskelukulttuurin tuntemusta. TUVA-koulutusta pidetäänkin erityisen hyödyllisenä maahanmuuttajille – se antaa pehmeän laskunsuomalaiseen koulujärjestelmään. On myös huomattava, että osa maahanmuuttajista TUVAssa on aikuisia (yli 18 v.), jotka eivät kuulu oppivelvollisuuden piiriin. He voivat olla esimerkiksi kotivanhempia tai muuttaneet Suomeen joitakin vuosia peruskouluiän jälkeen ja haluavat nyt päästä opintojen pariin. TUVA sallii myös aikuisten osallistua, ja tilastoista ilmenee, että vieraskielisistä TUVA-opiskelijoista aikuisia on suuri osuus (aikuisista TUVA-opiskelijoista 61 % on vieraskielisiä). Tavoitteena heillä on usein sekä kielitaidon että ammatillisen suunnan löytäminen – esimerkiksi suorittaa TUVA ja sen jälkeen jokin ammatillinen tutkinto, jotta pääsee suomalaisille työmarkkinoille.
3. Nuoret, jotka tarvitsevat erityistä tukea tai lisäaikaa kypsymiseen: TUVA-opiskelijoiden joukossa on myös niitä, joilla on ollut vaikkapa oppimisvaikeuksia, sosiaalisia haasteita tai muita erityisen tuen tarpeita. Aiemmin tälle ryhmälle tarjottiin usein kymppiluokkaa tai erityisammattioppilaitosten valmentavia linjoja (kuten Luovi-oppilaitoksen valmentavat opinnot). Nyt TUVA kattaa myös heidän tarpeitaan. Erityisen tuen tarpeessa olevien nuorten kohdalla tavoitteena voi olla itseluottamuksen kasvattaminen opiskelijana ja esimerkiksi arjenhallintataitojen kohentaminen, ennen kuin lähdetään suorittamaan vaativampia tutkintoja. Joillekin nuorille peruskoulu on saattanut olla raskas kokemus, eivätkä he välttämättä ole heti valmiita hyppäämään isoon lukio- tai ammattioppilaitosympäristöön. TUVAssa he opiskelevat yleensä pienemmässä ryhmässä ja henkilökohtaisempi tuki on paremmin saatavilla. Esimerkiksi Helsingissä on järjestetty TUVA vaativana erityisenä tukenapienryhmälle, jossa jokainen opiskelija saa hyvin yksilöllistä ohjausta sekä opinnoissa että arjen asioissa. Tavoitteena on, että nämäkin nuoret löytävät polun kohti tutkintoa – se voi viedä pidempään tai vaatia räätälöityjä ratkaisuja (esim. osa-aikainen opiskelu, kuntoutus opintojen ohella tms.). Jotkut erityistä tukea tarvitsevat nuoret saattavat TUVA-vuoden aikana todeta, että heille paremmin sopiva reitti on TELMA-koulutus (Työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus) tai muu erityislinja, jos tavoitteena ei ole varsinaisen tutkinnon suorittaminen vaan työelämäosallisuus. TUVA kuitenkin antaa mahdollisuuden kokeilla, mihin kaikkeen omat rahkeet riittävät, ja monet saavatkin onnistumisen kokemuksia TUVAssa, mikä kannustaa jatkamaan eteenpäin.
4. Alanvaihtajat ja aikuisopiskelijat: Vaikka valtaosa TUVA-opiskelijoista on nuoria, noin 3 000 ensimmäisen vuoden opiskelijaa oli aikuisia (yli 18-vuotiaita). Näihin lukeutuu paitsi maahanmuuttajia, myös kantasuomalaisia aikuisia, joilla ei syystä tai toisesta ole toisen asteen tutkintoa. Joku on ehkä mennyt suoraan työelämään peruskoulun jälkeen ja myöhemmin todennut haluavansa hankkia ammatillisen koulutuksen – TUVAan voi tulla verestämään opiskelutaitoja ennen tutkintokoulutukseen hakemista. Toisilla on aiempi tutkinto, mutta he haluavat vaihtaa alaa: esimerkiksi lukion käynyt mutta korkeakoulupaikkaa vaille jäänyt nuori aikuinen saattaa tulla TUVAan miettimään, suuntaisiko sittenkin ammattikoulutukseen. Tai henkilö, joka on keskeyttänyt toisen asteen aiemmin, voi palata koulutuksen pariin TUVA-vuoden kautta. Aikuisopiskelijoiden tavoitteet ovat moninaisia – yhdistävää on usein halu vahvistaa opiskelutaitoja pitkän tauon jälkeen tai hahmottaa, mikä ala kiinnostaa. Aikuiset voivat arvostaa TUVAssa sitä, että tarjolla on ohjausta ja tukea, vaikka kyseessä ei ole varsinainen tutkinto. Heille TUVA voi toimia ponnahduslautana vaikkapa ammattikoulun kautta työelämään, tai joskus myös väylänä lukio-opintoihin (esim. aikuislukiossa TUVA-kurssit ja sitten siirtyminen suorittamaan ylioppilastutkintoa).
5. Oppivelvolliset, jotka keskeyttivät toisen asteen aloituksen: Oppivelvollisuuden laajentuessa on huomattu ilmiö, että jotkut nuoret aloittavat toisen asteen, mutta huomaavat pian valinneensa väärin tai eivät pysty jatkamaan – heitä varten on luotu joustava mahdollisuus siirtyä TUVA-koulutukseen kesken lukuvuoden. Tällainen opiskelija on esimerkiksi nuori, joka aloitti lukion syksyllä mutta parin kuukauden jälkeen huomasi, ettei lukio tunnu oikealta (motivaation puute, opinnot liian teoreettisia tms.). Vanhan järjestelmän aikana edessä olisi voinut olla ero lukosta ja tyhjän päälle jääminen, mutta nyt nuori voi ilmoittautua TUVAan vaikkapa loka-marraskuussa. TUVA ottaa näitä kesken vuotta tulevia oppivelvollisia sisään joustavasti (jos paikkoja on). Tavoitteena heillä on löytää uusi suunta – ehkä vaihtaa lukio ammatilliseen koulutukseen tai toiseen lukioon, tai joskus vain saada tauko hengähtää ja parantaa opiskelurutiineja. Koulutuksen järjestäjän näkökulmasta tämä on haaste mutta myös mahdollisuus: TUVA-ryhmässä saattaa olla jatkuvasti aloittavia opiskelijoita pitkin lukuvuotta. Esimerkiksi erään selvityksen mukaan noin 21 % TUVA-opiskelijoista aloitti koulutuksen kesken vuoden, ja tätä joustavaa aloitusta pidettiin pääosin sujuvana järjestelynä. Näiden opiskelijoiden tavoitteet ovat hyvin yksilöllisiä, mutta TUVA antaa heille “toisen mahdollisuuden” ilman, että oppivelvollisuuden suorittaminen keskeytyy.

Opiskelijoiden moninaiset tavoitteet: Kuten yllä listatuista profiileista ilmenee, TUVA-opiskelijoilla on erilaisia motiiveja ja toiveita. Osa tulee hyvin tavoitteellisesti hakemaan tiettyä parannusta (esim. “Haluan nostaa matematiikan numeroni vitosesta seiskaan päästäkseni teknikkolinjalle”), kun taas toisella ääripäällä joku tulee ilman selkeää suunnitelmaa, toivoen TUVA-vuoden aikana löytävänsä motivaation ja suunnan. Erään kyselyn perusteella 58 % TUVA-opiskelijoista toivoi koulutuksen alussa löytävänsä oman opiskelualansa, 46 % halusi suorittaa ammatillisia opintoja jo TUVAssa ja 41 % mainitsi suomen kielen taidon vahvistamisen tavoitteekseen. Nämä luvut kertovat, että useimmilla on jokin konkreettinen tavoite (ala, opintojen kokeilu, kielitaito), kun taas osa ehkä aloittaa TUVAssa vain “koska pitää jotakin tehdä” ja tavoitteet täsmentyvät vasta myöhemmin.

Motivaation vaihtelu: On tärkeää tunnistaa, että opiskelijat eivät ole TUVAan tullessaan aina erittäin motivoituneita. Joukossa voi olla nuoria, jotka ovat kokeneet epäonnistumisia peruskoulussa tai pettymyksiä yhteishaussa ja siksi motivaatio on alkuun matalalla. TUVA-koulutuksen yksi tehtävä onkin motivoida ja sitouttaa nämä nuoret takaisin opiskelun pariin. Pienet onnistumiset – vaikkapa hyvin mennyt työharjoittelu tai parantunut koetulos – voivat tehdä ihmeitä itsetunnolle. Opettajien mukaan on palkitsevaa nähdä, kuinka vuoden aikana moni aluksi passiivinen tai turhautunut nuori löytää uudelleen kipinän tekemiseen: “Nuori voi TUVA-koulutuksen aikana löytää itsensä ja vahvuutensa”.

TUVA-opiskelijoiden jatkosuunnitelmat: Mitä TUVAlaiset sitten aikovat koulutuksen jälkeen? Kyselyt ja tilastot antavat osviittaa. Suurin osa (noin 70–75 %) suunnittelee hakevansa ammatilliseen koulutukseen TUVA-vuoden jälkeen. Vain noin 8–10 % kertoo tähtäävänsä lukioon. Pieni osa (noin 5 %) harkitsee jotain muuta polkua, kuten suoraan työelämään tai esimerkiksi kansanopiston linjoille tai muuhun koulutukseen. Muutama prosentti saattaa jatkaa vielä toisenkin TUVA-jakson (jos esimerkiksi aloittivat myöhään syksyllä ja haluavat jatkaa seuraavan syksyn alkuun) tai ei vielä tiedä mihin hakee. Nämä luvut heijastavat sitä, että TUVA on erityisesti ammatilliseen koulutukseen suuntaaville se luonnollinen ponnahduslauta. Lukioon hakeutuvien vähäisempään osuuteen vaikuttaa se, että useimmat lukiota tähtäävät pystyvät menemään kymppiluokan sijaan suoraan lukioon, ja TUVAan tulevat lukio-intoiset ovat usein juuri niitä maahanmuuttajanuoria tai muita, joilla on erityinen tarve lisävalmistelulle.

Opiskelijaprofiilien monimuotoisuus – haaste ja rikkaus: TUVA-ryhmässä saattaa siis istua rinnakkain 16-vuotias suomenkielinen poika, joka jäi ilman sähkölinjan paikkaa, 17-vuotias ukrainalainen tyttö, joka opettelee suomea ja haaveilee yliopistosta, 15-vuotias erityisen tuen piirissä ollut nuori, joka totuttelee itsenäiseen koulunkäyntiin, sekä vaikkapa 19-vuotias nuorukainen, joka kokeilee uudestaan opintoja keskeytettyään ne aiemmin. Tämä kirjo on samalla TUVA-koulutuksen vahvuus että haaste. Vahvuus sikäli, että opiskelijat oppivat toinen toisiltaan – erilaiset taustat tuovat ryhmään rikkautta ja ymmärrystä moninaisuudesta. Toisaalta opettajalta ja ohjaajilta vaaditaan kykyä kohdata jokainen yksilöllisesti. TUVA-opettajan on tunnistettava, ketkä tarvitsevat enemmän tukea perustaidoissa, kenelle pitää järjestää lisähaasteita (jos vaikka opiskelija on hyvin lahjakas mutta vain ala hukassa), kuka tarvitsee erityistä kielitukea ja ketä on motivoitava lempeästi eteenpäin. Tästä opettajan roolista seuraavassa luvussa lisää. Joka tapauksessa opiskelijoiden tavoitteiden kirjo ulottuu perusasioiden parantamisesta aina itsensä voittamiseen ja oman paikan löytämiseen yhteiskunnassa. Kuten eräs TUVA-asiantuntija totesi: “TUVA antaa nuorelle aikaa löytää itsensä” – ja juuri tämä tekee siitä ainutlaatuisen koulutusmuodon monelle nuorelle.

TUVA-opettajan rooli ja tehtävät

TUVA-opettaja (tai laajemmin TUVA-henkilöstö, johon kuuluu yleensä myös opinto-ohjaaja ja mahdollisesti ohjaajia) on keskeisessä asemassa tämän koulutusmuodon onnistumisessa. TUVA-opettajan rooli on monipuolinen ja eroaa jossain määrin perinteisen aineenopettajan tai lukio-opettajan roolista. Tässä osiossa tarkastelemme, mitä tehtäviä TUVA-opettajalla on ja millaisia erityispiirteitä tähän työhön liittyy.

1. Ohjaaja ja mentori: TUVAssa korostuu ohjaava opettajuus. Opettaja ei vain opeta aineen sisältöjä, vaan toimii mentorina, joka auttaa opiskelijaa suunnittelemaan opintopolkuaan. Jokaista opiskelijaa tuetaan henkilökohtaisesti: opettaja osallistuu HOKSien laadintaan, keskustelee opiskelijan tavoitteista ja seuraa niiden saavuttamista. Esimerkiksi TUVA-opettaja saattaa viikoittain tai kuukausittain pitää henkilökohtaisia juttutuokioita jokaisen opiskelijan kanssa: Miltä opiskelu tuntuu? Ovatko tavoitteet selkeytyneet? Tarvitsetko apua jossain? Tällainen opinto-ohjauksellinen työ on iso osa TUVA-opettajan arkea. Usein TUVA-ryhmässä on myös nimetty opinto-ohjaaja erikseen, mutta myös ryhmänohjaajaksi nimetty opettaja toimii läheisessä ohjaajan roolissa. Opettajan odotetaan olevan helposti lähestyttävä, läsnä ja empaattinen – joku, johon nuori voi luottaa ja kääntyä puoleen niin kouluasioissa kuin vaikka arjen huolissa.

2. Aineenopettaja ja monialainen pedagogi: TUVA-opettajalta vaaditaan laajaa pedagogista osaamista. Koska TUVA-opinnot kattavat monia ainealueita, opettaja voi joutua opettamaan useita eri sisältöjä tai tekemään tiimityötä muiden opettajien kanssa. Esimerkiksi yhdessä TUVA-ryhmässä saattaa yksi opettaja vastata perustaitojen vahvistamisesta (opettaen vähän matikkaa, vähän äidinkieltä, vähän englantia perusasioiden tasolla) – tämä vaatii monialaisuutta ja erityispedagogiikan taitoja. Monesti TUVA-opettajat ovat taustaltaan ammatillisen puolen opettajia tai peruskoulun opettajia, joilla on laaja-alainen pätevyys, tai sitten opettajatiimissä jaetaan ainevastuita (esim. kieltenopettaja hoitaa suomen ja englannin osuudet, erityisopettaja keskittyy perustaitoihin, ammatillinen opettaja vetää työelämäosuuksia). Joka tapauksessa opettajan on kyettävä muokkaamaan opetusmenetelmiään heterogeeniselle ryhmälle: samassa luokassa voi olla heikkoja lukijoita ja toisaalta opiskelijoita, joille perusjutut ovat jo itsestäänselviä. Eriytystaidot ovat tärkeitä – annetaan eritasoisia tehtäviä, käytetään osallistavia menetelmiä, jotta kukaan ei putoa kelkasta eikä toisaalta kukaan tylsisty liikaa. ParasTUVA-hankkeen koulutuksissa korostetaan juuri tätä: opettajille tarjotaan välineitä kohdata opiskelijoiden moninaiset lähtökohdat ja suunnitella heille sopivia ratkaisuja ja tukitoimia. Opettajan pedagogiseen repertuaariin kuuluvat toiminnalliset, vahvuusperustaiset ja ratkaisu-keskeiset menetelmät, ja erityispedagogiset otteet silloin, kun on oppimisvaikeuksia. Toisin sanoen, TUVA-opettaja on eräänlainen generalisti, joka ymmärtää oppimisen prosessia laajasti ja osaa opettaa perustaitoja.

3. Kulttuuri- ja kielitietoinen opettaja: Koska lähes kolmasosa TUVA-opiskelijoista on maahanmuuttajataustaisia, TUVA-opettajan täytyy olla kieli- ja kulttuuritietoinen. Tämä tarkoittaa sitä, että opettaja huomioi opiskelijoiden vaihtelevat suomen kielen taidot ja kulttuuriset taustat opetuksessa. Käytännössä opettaja käyttää selkokieltä tai havainnollistaa asioita visuaalisesti, jos huomaa, ettei kaikille auennut pelkkä suullinen selitys. Kuten eräässä TUVA-opettajien koulutuksessa todettiin: jokainen opettaja on myös suomen kielen opettaja aineestaan riippumatta. Opettajan tulee tiedostaa esimerkiksi idiomit tai kulttuuriset viittaukset, jotka eivät ehkä aukene kaikille. Kielitietoisuus näkyy arjessa vaikkapa siten, että opettaja tarjoaa sanastoapua, käyttää kuvia ja konkreettisia esimerkkejä, rakentaa visuaalista tukea opetukseen (kuvakortit, piirrokset, kaaviot). Erityisesti aloittavien opiskelijoiden kielitaidon erot mainittiin TUVA-opettajien yhtenä suurimmista haasteista. Joissain TUVA-ryhmissä on ratkaistu asia siten, että ryhmät eriytetään: on erikseen S2-taustaisille (suomi toisena kielenä) omia ryhmiä ja suomenkielisille omansa. Esimerkiksi Helsingissä on omia TUVA-ryhmiä maahanmuuttajataustaisille nuorille ja aikuisille erikseen – tällöin opettaja voi kohdentaa opetuksen juuri kielenoppimisen näkökulmaan enemmän. Kuitenkin monilla paikkakunnilla ryhmät ovat sekaryhmiä, jolloin opettajalta vaaditaan herkkyyttä ja taitoa tarjota sekä sopivaa haastetta edistyneemmille että tukea heikommille kielitaidossa samanaikaisesti. Kulttuuritietoinen opettaja myös arvostaa opiskelijoiden taustoja ja tuo niitä positiivisesti esiin. Hyvä käytäntö on vaikkapa pyytää opiskelijoita jakamaan jotakin omasta kulttuuristaan ryhmälle – tämä lisää kaikkien ymmärrystä ja opiskelija itse kokee tulevansa arvostetuksi. Eräs koulutuksen osallistuja totesi, että opettajan tulee osoittaa kiinnostusta ja arvostusta oppijan kulttuuriin sopivassa määrin, ja huomioida jokaisen yksilölliset tarpeet, antaen positiivista palautetta onnistumisista. Tämä luo luottamusta ja motivaatiota erityisesti maahanmuuttajataustaisille oppijoille.

4. Ryhmänohjaaja ja työrauhan ylläpitäjä: TUVA-ryhmässä opettaja kantaa usein vastuun myös ryhmäytymisen edistämisestä ja hyvän ilmapiirin luomisesta. Koska TUVA-ryhmissä voi olla opiskelijoita, joilla on huonoja kokemuksia koulusta tai motivaatio-ongelmia, opettajan tulee tietoisesti rakentaa yhteishenkeä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi erilaisten ryhmäaktiviteettien avulla heti koulutuksen alussa ja pitkin matkaa. ParasTUVA-koulutuksessa painotettiin “hyvän ryhmähengen ja työrauhan luomista” tärkeänä opettajan taitona. Käytännössä opettajan on oltava jämäkkä mutta kannustava: puututtava heti mahdolliseen kiusaamiseen tai negatiiviseen käytökseen (koska ryhmä on pidettävä turvallisena kaikille), mutta myös innostettava opiskelijoita osallistumaan ja kannustamaan toisiaan. Joillain TUVA-ryhmillä on yhteisiä projekteja tai teemapäiviä, joilla hitsataan porukkaa yhteen – opettaja organisoi näitä. Myös “nopea ja systemaattinen puuttuminen negatiiviseen toimintaan ja kiusaamiseen” on mainittu keskeisenä tekijänä kiinnittymisen tukemisessa, ja se lankeaa yleensä opettajan vastuulle. Työrauha TUVA-ryhmässä voi ajoittain olla haaste, jos mukana on hyvin levottomia tai eritahtisia opiskelijoita. Pienemmät ryhmäkoot auttavat, mutta eivät aina ole mahdollisia. Opettajalta edellytetään hyviä luokanhallintataitoja sekä kykyä luoda luottamuksellinen ilmapiiri, jossa opiskelijat kokevat, että heitä kunnioitetaan ja heillä on myös velvollisuus kunnioittaa toisten oppimista. Tällöin syntyy parempi työrauha.

5. Yhteistyön tekijä: TUVA-opettaja ei toimi tyhjiössä, vaan hänen on tehtävä paljon yhteistyötä eri tahojen kanssa. Ensinnäkin, moni TUVA toteutetaan tiimimallilla, jossa useampi opettaja jakaa opetusta (esim. kielten opettaja, matemaattisten aineiden opettaja, erityisopettaja). Opettajien välinen yhteisopettajuus on tavallista: voidaan vetää tunteja yhdessä niin, että kaksi opettajaa on luokassa samanaikaisesti tukemassa eri opiskelijoita. Toisekseen, TUVA-koulutus linkittyy toiselle asteelle, joten opettaja on yhteydessä lukioihin ja ammattiopistoihin – esimerkiksi järjestää vierailuja tai sopii opiskelijoiden osallistumisesta tiettyihin kursseihin. Työelämäjaksojen osalta opettaja tekee yhteistyötä työpaikkaohjaajien kanssa: hän auttaa löytämään harjoittelupaikkoja ja mahdollisesti käy tapaamassa opiskelijaa työpaikalla. Mainittakoon myös erityistapaus Helsingissä: TUVAa järjestetään yhteistyössä esimerkiksi Vamos-toiminnan kanssa, joka on Helsingin Diakonissalaitoksen tukipalvelu syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. TUVA-opettaja voi siis työskennellä yhdessä nuorisotyön ammattilaisten kanssa tarjoten niin sanottua jalkautuvaa TUVA-koulutusta, jossa osa opetuksesta tapahtuu oppilaitoksen ulkopuolella matalankynnyksen kohtaamispaikassa (kuten Vamoksen tiloissa). Tällainen järjestely vaatii opettajalta joustavuutta ja kykyä toimia moniammatillisessa tiimissä nuoren parhaaksi. Lisäksi, jos opiskelijalla on esimerkiksi kuntoutuspalveluja tai monialaisia tukitarpeita, TUVA-opettaja saattaa osallistua verkostopalavereihin kuraattoreiden, psykologien, sosiaalityöntekijöiden tai huoltajien kanssa.

6. Uuden pedagogiikan kehittäjä: Koska TUVA-koulutus on uusi, opettajat ovat samalla kehittäjiä. He havainnoivat, mikä toimii ja mikä ei, ja heidän palautteensa on tärkeää koulutuksen edelleen kehittämiselle. Moni TUVA-opettaja on osallistunut täydennyskoulutuksiin ja hankkeisiin, joissa jaetaan hyviä käytänteitä. Esimerkiksi Jamkin (Jyväskylän ammatillinen opettajakorkeakoulu) järjestämä koulutus “TUVA-koulutus maahanmuuttotaustaisten oppijoiden tukena” keräsi TUVA-opettajien kokemuksia ja kehittämisideoita, joita on sitten jaettu laajemmin. Opettajat kokivat hyödylliseksi päästä keskustelemaan toistensa kanssa eri puolilta Suomea – he oppivat kollegoilta uusia menetelmiä, kuten visuaalisten menetelmien käyttöä kielitaidon tukena (esim. kuvalliset toimintaohjeet, muistilaput, käsitekartat, valmiit lausemallit). ParasTUVA-hankkeessa koulutetaan TUVA-henkilöstöä kehittämään TUVA-pedagogiikkaayhdessä, mm. jakamalla onnistumisia ja haasteita verkkoverkostoissa. TUVA-opettajan rooli on siis myös jatkuva oppija ja innovaattori: hän kokeilee erilaisia tapoja opettaa heterogeenista ryhmää, arvioi niiden vaikuttavuutta ja mukauttaa lähestymistapaansa. Etenkin kun kohderyhmä on niin laaja, yhtä ainoaa oikeaa pedagogiikkaa ei ole – on löydettävä luovia ratkaisuja. Esimerkiksi joissakin TUVA-ryhmissä on hyödynnetty projektimuotoista oppimista: tehdään vaikkapa monialainen projekti, jossa opiskelijat suunnittelevat tapahtuman tai lehden, oppien samalla suunnittelutaitoja, yhteistyötä ja eri aineiden sisältöjä integroivasti. Tällaiset kokeilut ovat mahdollisia TUVAssa, ja opettajan rooli on fasilitoida niitä.

Yhteenvetona TUVA-opettajan tehtävä on erittäin vaativa mutta myös palkitseva. Hänen on oltava samaan aikaan opettaja, ohjaaja, erityisopettaja, kuraattori ja uraohjaaja – tai ainakin omattava ymmärrystä näistä kaikista näkökulmista. Ei ole yllättävää, että TUVA-opettajat nostavat haasteeksi opiskelijoiden hyvin erilaiset tilanteet ja tarpeet. He joutuvat jatkuvasti tasapainottelemaan yksilöllisten toiveiden ja ryhmän yhteisten tavoitteiden välillä. Kuitenkin monen opettajan mukaan TUVA-koulutus on tuonut opetustyöhön uudenlaista merkityksellisyyttä: on hienoa nähdä nuorten löytävän oman polkunsa ja kasvavan vuoden aikana. Erään TUVA-koulutuspäällikön sanoin: “Opettajat ovat päteviä ‘pökkäämään’ opiskelijoita oikeille urille”, eli ohjaamaan heitä lempeästi kohti sopivia valintoja. Tämä kuvaa osuvasti TUVA-opettajan roolia – oikean suunnan näyttäjänä ja tukijana, jotta jokainen opiskelija voisi saavuttaa potentiaalinsa.

Alueelliset erot – TUVA-koulutus Helsingissä ja muualla

Vaikka TUVA-koulutus on valtakunnallinen koulutusmuoto yhtenäisine perusteineen, sen toteutuksessa on havaittu alueellisia eroja. Eri paikkakunnilla ja koulutuksen järjestäjillä voi olla omia painotuksiaan, ja opiskelijakunnan rakenne vaihtelee alueittain. Tässä osiossa tarkastelemme muutamia keskeisiä eroja, keskittyen erityisesti pääkaupunkiseudun – etenkin Helsingin – tilanteeseen verrattuna muihin alueisiin.

Helsingin seudun erityispiirteet: Pääkaupunkiseudulla TUVA-koulutuksella on oma dynamiikkansa. Helsinki on maan suurin kaupunki ja vetää puoleensa paljon niin kotimaisia kuin maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita. Tämä näkyy TUVA-ryhmien kokoonpanossa: Uudellamaalla (Helsinki mukaan luettuna) TUVA-opiskelijoista noin 42 % on vieraskielisiä, kun esimerkiksi vaikkapa Etelä-Pohjanmaalla vastaava luku on 17 %. TUVA-koulutus Helsingissäonkin vahvasti linkittynyt kotoutumiseen ja kielelliseen valmentautumiseen – ryhmissä on suuri osuus suomea toisena kielenä puhuvia, ja heidän tarpeensa pitää huomioida. Helsingin kaupunki järjestää suomenkielistä TUVAa Stadin ammattiopistossa ja ruotsinkielistä TUVAa ruotsinkielisessä ammattioppilaitos Prakticumissa. Lisäksi Helsingissä toimii aikuislukioita (kuten Eiran aikuislukio), jotka tarjoavat TUVA-koulutusta erityisesti aikuisille ja maahanmuuttajille.

Omia ryhmiä eri kohderyhmille: Suuremmilla paikkakunnilla opiskelijamääriä on tarpeeksi jakaa ryhmiä profiilin mukaan. Kuten aiemmin mainittiin, Helsingissä Suomen Diakoniaopisto on jakanut TUVA-tarjontansa kolmeen osaan:

• Nuorten TUVA (yleisryhmä oppivelvollisille nuorille),
• TUVA suomea toisena kielenä puhuville (ryhmät erikseen nuorille ja aikuisille maahanmuuttajille),
• TUVA vaativana erityisenä tukena (pienryhmä erityistä tukea tarvitseville).

Tämä eriyttäminen on mahdollista, koska esimerkiksi Helsingissä hakijoita on paljon. Joensuun esimerkki pohjoisempana osoittaa, että kysyntää on muuallakin: Joensuussa vuonna 2023 TUVA-hakijoita oli poikkeuksellisen paljon, eivätkä olemassa olevat paikat riittäneet kaikille halukkaille. Joensuussa TUVAa järjestävät aikuislukio, Riverian ammattiopisto ja erityisoppilaitos Luovi, ja paikkoja jouduttiin lisäämään syksyllä, kun kymmeniä nuoria jäi aluksi ilman. Tämä kertoo, että myös pienemmillä paikkakunnilla TUVA-koulutuksella on hyvä maine ja kasvava suosio – nuoret ja perheet ovat havainneet, että TUVA-vuosi on hyödyllinen, ja tietoisuus on lisännyt hakijoiden määrää. Jenni Kiiskinen, Joensuun oppivelvollisuuskoordinaattori, arvioi että hyvät kokemukset ovat kasvattaneet TUVA-hakijoiden määrää siellä.

Eroja toteutuksessa: Alueelliset erot näkyvät myös siinä, millä tavoin TUVA toteutetaan eri oppilaitoksissa. Esimerkiksi toisaalla TUVA saattaa tapahtua ammattiopiston yhteydessä, jolloin painotus on vahvasti ammatillisen kokeilussa, ja opetusympäristökin on työpajamaisempi. Toisaalla (kuten joissain aikuislukioissa) TUVA toteutuu enemmän koulumaisessa ympäristössä, ehkä teoreettisemmalla otteella. Koulutuksen järjestäjän mukaan voi vaihdella myös se, ketkä opettavat: Ammattiopistojen TUVA-ryhmissä opettaa usein ammatillisia aineita osaava opettaja ja S2-opettaja yhdessä. Lukioiden TUVA-ryhmissä saatetaan hyödyntää lukion aineenopettajia tietyissä oppiaineissa. Kieliverkosto-lehden artikkelissa todettiin, että TUVA-koulutuksen toteutus ei ole täysin yhtenäinen, vaan riippuu järjestäjästä – esimerkiksi ryhmien koostumus ja opetusjärjestelyt suomi toisena kielenä -opiskelijoille vaihtelevat. Tämä tarkoittaa, että vaikkapa Helsingissä S2-opiskelijoille saattaa olla omat luokkansa, kun taas pienemmällä paikkakunnalla he ovat samassa ryhmässä muiden kanssa ja saavat eriytettyä opetusta.

Helsingin tuetut mallit: Helsingissä on kehitetty erityismalleja kuten edellä mainittu Vamos-TUVA. Helsingin Diakoniaopisto toteuttaa yhdessä Vamos-nuorisotyön kanssa TUVA-koulutusta, joka on suunnattu nuorille, joilla on haasteita koulussa toimimisessa tai jotka hyötyvät intensiivisestä arjen tuesta. Opiskelu tapahtuu osin Vamoksen tiloissa, jotka eivät ole perinteinen kouluympäristö, mikä voi madaltaa kynnystä niille nuorille, joille kouluun tuleminen on vaikeaa. Tämä ns. jalkautuva TUVA on esimerkki pääkaupunkiseudun innovaatioista – muualla maassa vastaavia malleja on vähemmän, mutta esimerkiksi Live-säätiö (joka toimii Uudellamaalla) on myös puhunut jalkautuvasta TUVAsta erityisesti erityisopiskelijoiden tavoittamiseksi. Eli isoissa kaupungeissa pystytään kohdentamaan TUVA-tarjontaa hyvin spesifeille ryhmille (maahanmuuttajat, erityistuki, syrjäytymisvaarassa olevat), kun taas pienillä paikkakunnilla TUVA-ryhmä saattaa olla ainoa laatuaan ja siksi “kaikille kaikkea” -periaatteella toimiva.

Paikkamäärät ja resurssit: Myös resurssit vaihtelevat alueittain. Suurissa kaupungeissa on voitu palkata lisää henkilöstöä vastaamaan TUVA:n tarpeisiin. Vaasassa Vamian TUVA-koulutuksessa havaittiin syksyllä 2024, että “tupa on täynnä” – opiskelijoita tuli viikoittain lisää, ja he joutuivat palkkaamaan ylimääräisen ohjaajan ryhmän tueksi. Tämä viestii siitä, että tarve on kasvanut kenties ennakoitua suuremmaksi. Joissakin kunnissa alkuun aloituspaikkoja mitoitettiin varovasti ja jouduttiin täydentämään. Esimerkiksi Joensuussa aikuislukio lisäsi paikkoja 75:stä noin sataan, koska hakijoita oli enemmän kuin paikkoja. Lain mukaan kaikille oppivelvollisille on järjestettävä opiskelupaikka, joten jos TUVAan ei heti mahdu, kunnan on tavalla tai toisella luotava uusia paikkoja (tai ohjattava nuori muualle, esim. naapurikunnan TUVAan). Tämä voi aiheuttaa viivettä opintojen aloitukseen nuorten kohdalla joissakin paikoissa, mikä on huolestuttanut perheitä. Onkin poliittisesti tärkeää seurata alueellista tarjontaa: Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää järjestämislupia ja rahoitusta TUVA-koulutukseen, ja Kuntaliiton kirjeissä painotetaan kattavan verkoston tarpeellisuutta. Pienissä kunnissa, joilla ei ole omaa lukiota tai ammattiopistoa, laki mahdollistaa TUVA-koulutuksen järjestämisen kunnan omin voimin ilman erillistä järjestämislupaa, jos tarve ei ole pysyvä. Tämä “joustovara” on tehty juuri alueellisen tasa-arvon varmistamiseksi – ettei yksikään nuori jäisi ilman TUVA-paikkaa asuinpaikkansa takia.

Esimerkkejä eri paikkakunnilta:

• Pääkaupunkiseutu (Helsinki, Espoo, Vantaa): Paljon TUVA-ryhmiä, erikoistuneita linjoja (esim. Espoossa Live-säätiö järjestää TUVAa, Vantaalla kaupungin omat oppilaitokset). Vieraskielisten osuus korkea, ja tarjolla vahvaa S2-opetusta. Yhteistyöverkostot laajat (yritykset, järjestöt).
• Itä-Suomi: Esim. Joensuussa useampi järjestäjä, paikkapulaa ilmeni. Maaseudulla TUVA-ryhmä saattaa olla sekoitus nuoria ja aikuisia, jos osallistujia ei muuten riittäisi erikseen.
• Länsi-Suomi: Vaasan tapaus (Vamia) osoittaa ison maahanmuuttajaryhmän (200 opiskelijasta 160 maahanmuuttajataustaista), joten siellä TUVA oli lähes kahdessa osassa: suomenkieliset ja maahanmuuttajat. Koulutuspäällikön mukaan tarve on suuri ja palaute hyvää.
• Pohjois-Suomi: Oulussa mm. Ammattiopisto Luovi (erityisoppilaitos) tarjoaa TUVAa monella paikkakunnalla ja hakijoita oli Luoviin valtakunnallisesti 2,6 per paikka keväällä 2024, mikä kertoo suuresta kysynnästä erityistä tukea vaativien keskuudessa. Pohjoisemmassa on myös matkojen haasteita – jos lähikunnassa ei ole TUVAa, joudutaan järjestämään esimerkiksi etäosallistumista tai kuljetuksia.

Helsingin rooli: Koska kysymys erikseen mainitsi “tuva-koulutus Helsinki”, on syytä korostaa, että Helsinki toimii eräänlaisena suunnannäyttäjänä monessa asiassa. Helsingin kaupungin sivuilla markkinoidaan TUVAa nuorille, jotka eivät vielä tiedä mitä opiskella – “Mietitkö vielä, mitä haluaisit opiskella tai tarvitsetko apua unelmiesi koulutukseen pääsemiseksi? Silloin TUVA-koulutus voisi olla sinua varten.”. Helsinki on myös resursoinut ohjaukseen: Stadin ammattiopistolla on omat jatkuvan haun prosessinsa, joilla myös muut kuin suoraan peruskoulusta tulevat voivat hakea TUVAan joustavasti. Helsingin TUVA-opinnot voivat tapahtua useissa toimipisteissä (esim. Myllypuron kampus, Hattulantien toimipaikka jne.), ja kaupunki tiedottaa aktiivisesti mahdollisuuksista. Ruotsinkielisille on tarjolla oma TUVA-linjansa (Practicumin HUX, eli “Helsingfors Utbildnings Expedition”, käytännössä sama kuin TUVA).

Yhteenveto alue-eroista: Voidaan sanoa, että TUVA-koulutuksen ydintavoitteet ovat kaikkialla samat, mutta paikallinen väestöpohja ja koulutusorganisaatioiden rakenteet muovaavat toteutusta. Pääkaupunkiseudulla painottuu maahanmuuttajien kielituki ja erityispalvelut kuten Vamos-yhteistyö, kun taas pienemmillä paikkakunnilla TUVA on enemmän jatkumo entiselle kymppiluokalle ja VALMA:lle yhdistettynä. Hyviä tuloksia raportoidaan kuitenkin laajalti: esimerkiksi Vaasassa mainittiin, että suomenkielisistä TUVA-opiskelijoista lähes kaikki (lukuun ottamatta yhtä tai kahta) pääsivät seuraavana vuotena johonkin perustutkintoon. Helsingistä ei ole esitetty tilastoja, mutta oletettavasti myös suurin osa TUVAlaisista jatkaa opintoihin, osa mahdollisesti päätyy työelämään suoraan (etenkin aikuisista). Alueellisia eroja pyritään tasoittamaan jakamalla käytäntöjä – valtakunnalliset hankkeet kuten ParasTUVA kokoavat yhteen opettajia eri puolilta, jotta esim. Helsingin opit voidaan siirtää vaikkapa Lappiin ja päinvastoin. Tulevaisuudessa voi olla, että TUVA-koulutus vakiintuu entistä yhdenmukaisemmaksi, mutta toisaalta erilaisten kokeilujen kautta alueelliset tarpeet voidaan huomioida joustavasti, mikä on tämän koulutusmuodon rikkaus.

Koulutuksen merkitys ja vaikuttavuus jatko-opintoihin tai työelämään

TUVA-koulutus on lyhyt interventio – enintään vuoden mittainen – mutta sen merkitys opiskelijan tulevalle opintopolulle ja työllistymiselle voi olla huomattavan suuri. Tässä osiossa pohdimme, millaista vaikuttavuuttaTUVA:lla on ollut ja millä tavoin se hyödyttää opiskelijoita heidän jatkopoluillaan kohti tutkintoa ja työelämää.

Sillanrakentaja toisen asteen opintoihin: TUVA:n perusidea on toimia siltana perusopetuksen ja toisen asteen välillä. Vaikuttavuuden yksi mittari onkin, kuinka moni TUVA-opiskelija pääsee onnistuneesti jatko-opintoihin. Kuten aiemmin todettiin, esimerkiksi Vaasassa TUVA:n käyneistä lähes kaikki suomenkieliset nuoret saivat TUVAa seuraavana syksynä opiskelupaikan perustutkinnossa. Myös valtakunnallisesti odotukset ovat, että valtaosa TUVAlaisista jatkaa tutkintokoulutukseen. Owal Groupin selvityksen (2024) mukaan 71 % kyselyyn vastanneista TUVA-opiskelijoista aikoi hakeutua ammatilliseen koulutukseen ja 8 % lukioon. Tämä indikoi, että TUVA onnistuu luomaan jatkopolun valmiuden: opiskelijat kokevat vuoden jälkeen olevansa valmiimpia ja haluavat jatkaa. Heistä vain pieni osa kokee, ettei olisi saanut valmiuksia (17 % koki ettei ole saanut valmiuksia, kun 63 % koki saaneensa valmiuksia ammatillisiin ja 7 % lukioon, 11 % molempiin). Eli ainakin opiskelijoiden oma arvio on, että TUVA antaa heille eväitä. Se, että niinkin moni kertoo saaneensa valmiudet ammatillisiin opintoihin (63 %) kertoo, että esimerkiksi opiskelutekniikat, itseluottamus ja tarvittavat perustiedot ovat kohentuneet.

Keskeyttämisten vähentäminen: Yksi keskeinen vaikuttavuusodotus TUVA:lle on, että se vähentää toisen asteen opintojen keskeyttämisiä pitkällä aikavälillä. Enää ei “päästetä” puolivalmiita nuoria suoraan lukioon tai ammattiopintoihin vain huomataksemme, että he tipahtavat kyydistä. Sen sijaan heille annetaan TUVA-vuosi vahvistua. On vielä varhaista sanoa tilastoja, koska TUVA alkoi vasta 2022, mutta aiempien valmentavien koulutusten (kymppiluokka, VALMA) osalta oli näyttöä siitä, että valmentavan käyneet suoriutuivat paremmin toisen asteen opinnoissa kuin ne, joilla oli samantasoiset lähtövalmiudet mutta eivät olleet saaneet valmentavaa vuotta. TUVA on ikään kuin “viritetty” versio tästä: se yhdistää eri valmentavien hyvät puolet yhdeksi kokonaisuudeksi. Esimerkiksi oppivelvollisuusuudistuksen taustalla hallituksen tavoitteena oli nostaa koulutusastetta ja vähentää koulutuksen ulkopuolelle jäävien nuorten määrää – TUVA on tässä tärkeässä roolissa. Jo se, että vuoden 2022 jälkeen käytännössä jokaisella peruskoulun päättäneellä on jokin paikka (lukio, amis tai TUVA) tarkoittaa, ettei ketään päästetä putoamaan täysin järjestelmän ulkopuolelle 16-vuotiaana. Sillä on pitkän aikavälin positiivisia vaikutuksia työllisyyteen ja syrjäytymisen ehkäisyyn.

Valmiuksien paraneminen: TUVA-koulutus itsessään ei anna tutkintoa, mutta se antaa todistuksen suoritetuista opinnoista. Tällä todistuksella voi olla merkitystä esimerkiksi haettaessa ammattioppilaitoksiin. Joissain hakujärjestelmissä valmentavan koulutuksen suorittamisesta saa pisteitä tai ainakin peruskoulun päättötodistuksen arvosanojen korotukset tulevat huomioiduiksi. Jos opiskelija korottaa vaikkapa matematiikan numeronsa kuudesta kahdeksaan, hänen mahdollisuutensa päästä tekniselle alalle paranevat merkittävästi. Lisäksi, jos TUVAssa on suoritettu vaikkapa yksi ammatillinen tutkinnon osa valmiiksi, se lyhentää sitten varsinaista tutkinnon suorittamisaikaa. Näin opiskelija saattaa valmistua ammattiin nopeammin kuin ilman TUVAa (vaikka TUVA vei vuoden, hän ehkä kuroo sen kiinni, kun osa opinnoista on jo tehty). Tämä voi tarkoittaa nopeampaa pääsyä työelämään. Onkin sanottu, että TUVA tehostaa opintopolkuja: laittaa nuoret oikeille raiteille, jotta he eivät harhailisi väärillä aloilla tai joutuisin aloittamaan alusta monesti.

Kielitaidon ja yhteiskuntataitojen vahvistus: Erityisesti maahanmuuttajataustaisten kohdalla TUVA:n vaikuttavuus on konkreettinen suomen kielen taidon parantumisessa. Kuten mainittua, lähes 40 % TUVA-opiskelijoista on vieraskielisiä. Heidän mahdollisuutensa pärjätä lukiossa tai ammattikoulussa ilman valmentavaa koulutusta olisivat heikommat – moni tarvitsisi joka tapauksessa erillisen kielikurssin tai muuta tukea. TUVA kokoaa tämän tuen paketin luontevaksi osaksi koulutusta. Vaikuttavuus näkyy esimerkiksi siinä, että TUVA-vuoden aikana opitaan akateemista sanastoa ja kielen käyttötaitoa, jota hyödynnetään jatko-opinnoissa. Myös yhteiskunnallinen osallisuus ja arjen taidot, joita TUVA:ssa painotetaan, auttavat nuoria pärjäämään itsenäisemmin. Opiskelija, joka oppii pitämään parempaa huolta taloudestaan tai saa arkirytminsä kuntoon TUVA-vuonna, on todennäköisesti menestyksekkäämpi myös sitten kun on ammattiopiskelija tai lukiolainen omin avuin. Nämä vaikutukset eivät ehkä näy heti numeroina, mutta ne ilmenevät nuoren elämässä parempana toimintakykynä ja itsenäisyytenä.

Työelämäkontaktit: TUVA tarjoaa monelle nuorelle ensikosketuksia työelämään työharjoittelujen kautta. Tällä voi olla yllättävänkin suora vaikutus työllistymiseen: on tapauksia, joissa opiskelija on TUVA-harjoittelun aikana osoittautunut reippaaksi tekijäksi ja saanut lupauksen kesätyöstä tai jopa oppisopimuspaikasta tulevaisuudessa kyseisestä yrityksestä. Vaikka TUVA ensisijaisesti tähtää jatko-opintoihin, se myös parantaa työllistymisvalmiuksia yleisesti. Opiskelija oppii tekemään CV:n, harjoittelee työhaastattelutilanteita, saa referenssejä harjoittelupaikoista – kaikki tämä on arvokasta, vaikka hän vielä menisikin kouluun. Joskus nuori saattaa TUVA-vuoden jälkeen siirtyä suoraan työelämään ainakin hetkeksi (ehkä suunnitelmana suorittaa tutkinto myöhemmin oppisopimuksella tms.). Tällöin TUVA on toiminut valmennuksena työelämäänkin. Tuore oppivelvollisuuslaki tosin edellyttää tutkinnon suorittamista, joten oppivelvollisuusikäiset eivät voi virallisesti jättää tutkintoa väliin ja mennä vain töihin, mutta aikuisopiskelijat toki voivat halutessaan työllistyä suoraan. Joka tapauksessa TUVA luo verkostoja: nuori käy useassa työpaikassa, tutustuu ihmisiin ja työtehtäviin, mikä laajentaa hänen käsitystään työmahdollisuuksista ja voi inspiroida myös yrittäjyyteen tai tietyn alan suuntaan.

Itsetunnon ja motivaation kasvu: Vaikuttavuus ei ole vain mitattavissa pääsyprosentteina jatko-opintoihin, vaan myös pehmeämpinä arvoina, kuten opiskelijan itsetunto oppijana ja motivaatio. Moni TUVA-opiskelija on vuoden alussa hieman epävarma kyvyistään – etenkin jos peruskoulun päättötodistus ei ollut mairitteleva tai jos on ollut taukoa opinnoista. TUVAssa he saavat tukea ja onnistumisen kokemuksia, mikä näkyy asennemuutoksena. On raportoitu opiskelijapalautteissa, että TUVA-koulutus on ollut käänteentekevä: nuori on oppinut uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa saavuttaa tutkinto. Tämä itseluottamus kantaa pitkälle. Esimerkiksi eräässä TUVA-ryhmässä opettajat huomasivat, että opiskelijat alkoivat puhua itsestään “tulevina ammattilaisina” kun aluksi monet sanoivat ettei heistä “tule mitään”. TUVA siis valtaistaa opiskelijat näkemään itsensä aktiivisina toimijoina omassa elämässään, antaa heille äänen ja rohkeuden tarttua uusiin mahdollisuuksiin.

Tilastollinen vaikuttavuus: Koska TUVA on uusi, pitkän aikavälin vaikuttavuustilastoja (kuten kuinka moni TUVAlaisista valmistuu lopulta tutkintoon verrattuna niihin, jotka eivät TUVAa käyneet) saadaan vasta myöhemmin. Alustavat luvut kuitenkin lupaavat hyvää jatkuvuutta: TUVAan hakeutui yhtä suuri osuus peruskoulun päättävistä kuin aiemmin vanhoihin nivelvaiheen koulutuksiin, eli tarve on tunnistettu, eikä uudistus vähentänyt osallistumishalukkuutta. Myös se, että aikuisia tuli mukaan (joita ennen VALMAan tai kymppiluokalle ei samalla tavoin tullut) kertoo laajemmasta vaikuttavuudesta: nyt myös 18–29-vuotiaat ilman toista astetta saavat valmennusta, kun aiemmin he olivat pitkälti TE-palvelujen tai kotoutumiskoulutusten varassa. TUVA on siis täyttänyt erään tyhjiön myös aikuiskoulutuspuolella valmentavana vaihtoehtona.

Työelämänäkökulma: Työnantajien näkökulmasta TUVA voi tuoda entistä valmiimpia nuoria työharjoitteluun ja myöhemmin töihin. Eräällä alueella työnantajat olivat huolissaan, että oppivelvollisuuden laajennus vähentäisi nuoria työntekijöitä (kun kaikki ovat koulussa 18-vuotiaaksi), mutta toisaalta he ymmärtävät, että paremmin koulutetut nuoret ovat pidemmän päälle hyödyksi. TUVA on osa tätä investointia: nuoret kypsyvät vuoden lisää, joten kun he valmistuvat, he ovat hieman vanhempia ja kokeneempia. Erityisesti erityisopiskelijoiden kohdalla huoli on esitetty (kuten Kalevan mielipidekirjoituksessa), että nyt kun kaikki menevät TUVAan, niin oppisopimuksella suoraan työhön menijöiden määrä voi laskea ja se voi pienentää joidenkin erityisnuorten mahdollisuuksia työllistyä nopeasti. Tämä on näkökulma, joka vaatii seurantaa: varmistetaan, ettei TUVA muodosta pullonkaulaa, vaan tosiaan palvelee tarkoitustaan.

Oppivelvollisuuden toteutumisen takaajana: Yhteiskunnallisesti TUVA:n merkitys on myös symbolinen – se osoittaa, että ketään ei jätetä. Jokaiselle nuorelle löytyy paikka jatkaa oppimista, oli hänellä sitten selvä suunta tai ei. Tämä lisää yhdenvertaisuutta. Aiemmin valmentavat koulutukset eivät olleet oppivelvollisuuden piirissä, joten niiden varaan jääminen oli nuorelle tavallaan vapaaehtoista. Nyt kun oppivelvollisuus jatkuu, TUVA on tunnustettu “viralliseksi” tavaksi suorittaa oppivelvollisuutta, mikä antaa sille painoarvoa. Nuoren CV:ssäkin TUVA-vuosi voidaan nähdä positiivisena merkintänä: hän ei pudonnut pois, vaan käytti ajan valmistautumiseen. Työmarkkinoille tulevaisuudessa se viestii, että henkilö on sinnikäs ja sitoutunut kouluttautumiseen, vaikkei polku ollut suoraviivainen.

Case-esimerkki vaikuttavuudesta: Ajatellaan kuvitteellista opiskelijaa, Miraa (kuten SDO:n sivuilla oli tositarina Oulun TUVAsta): Mira pääsi TUVA-vuoden aikana selville siitä, mitä haluaa tehdä. Alussa hän oli epäilevä ja jännittynyt, mutta TUVAssa hän sai kavereita, ilmapiiri oli “helppo ja mukava”. Vahvistettuaan taitojaan ja kokeiltuaan eri aloja Mira hakee seuraavaksi vuodeksi ammattiopistoon ja pääsee haluamalleen linjalle. Koska hän on TUVAssa jo suorittanut esimerkiksi hygieniapassin ja ravitsemuskurssin (jos vaikka alaksi valikoitui kokin opinnot), hän loistaa uudessa ryhmässään valmiuksillaan. Hän myös tuntee itsensä paremmin: tietää tarvitsevansa liikuntaa jaksamiseensa ja osaa rytmittää opiskeluaan, koska TUVAssa niitä opeteltiin. Tällainen tarina on hyvin mahdollinen, ja satoja ellei tuhansia Miroja ja Miroja on toivottavasti TUVA-koulutuksen ansiosta nyt paremmin kiinnittynyt opintielle. Samoin monelle maahanmuuttajalle TUVA on voinut olla se ratkaiseva vuosi, jona suomen kieli harpattiin tasolle, jolla ammattikoulussa opiskelu on sujuvaa. Ilman TUVAa riski koulutuksen keskeytymiseen voisi olla suurempi.

Pitkän aikavälin vaikutus työelämään: Lopulta tavoitteena on, että enemmän nuoria suorittaa tutkinnon ja siirtyy työelämään osaavina työntekijöinä. Jos TUVAssa 8 000 nuorta saa suunnan elämälleen ja vaikkapa 90 % heistä suorittaa myöhemmin tutkinnon, se on iso voitto yhteiskunnalle verrattuna tilanteeseen, jossa osa olisi jättänyt tutkinnon kesken. Työurat pidentyvät ja tarve myöhemmälle aikuiskoulutukselle vähenee, kun heti alkuun tehdään oikeampi uravalinta. Toki TUVA on vain yksi vuosi – se ei poista kaikkia haasteita, ja jotkut voivat edelleen kohdata ongelmia tutkintokoulutuksessa. Mutta heillä on ainakin enemmän eväitä selvitä. Yksi konkreettinen vaikuttavuusluku on oppivelvollisuuden suorittamisaste: tavoitteena on 100 %. TUVA-koulutus on hyvin tärkeä työkalu tämän saavuttamisessa, ja jos se onnistuu tehtävässään, näemme tulevina vuosina oppivelvollisuudensa laiminlyöneiden määrän pysyvän minimaalisena.

Haasteet ja tulevaisuuden näkymät

Vaikka TUVA-koulutus on lähtenyt liikkeelle varsin onnistuneesti ja täyttänyt odotuksia monella saralla, on luonnollista, että uusi koulutusmuoto kohtaa myös haasteita. Tässä osiossa käsittelemme keskeisiä haasteita, joita TUVA-koulutuksessa on havaittu, sekä pohdimme tulevaisuuden näkymiä: miten koulutusta voitaisiin kehittää ja mihin suuntaan se ehkä lähivuosina kehittyy.

1. Heterogeeninen opiskelijakunta – tasapainottelu erilaisten tarpeiden välillä: Kuten aiemmin kuvattiin, TUVA-ryhmät koostuvat hyvin erilaisista opiskelijoista. Tämä on rikkaus, mutta myös pedagoginen haaste. Opettajien palautteissa on tullut esiin, että aloittavien opiskelijoiden kielitaidon erot ja ylipäätään lähtötasoerot ovat iso haaste. Samassa ryhmässä voi olla yksi, joka korottaa numeroita tavoitteena lukio, ja toinen, joka opettelee suomen alkeita. Miten opetus järjestetään niin, että kumpikaan ei jää vaille huomiota? Jo nyt on nähty, että koulutuksen järjestäjät ratkaisevat tätä eriyttämällä ryhmiä (kuten Helsingissä, erilliset S2-ryhmät) tai varaamalla lisäresurssia (esim. toinen opettaja tai ohjaaja luokkaan). Haasteena on, että kaikilla järjestäjillä ei ole mahdollisuutta näin luksukseen – etenkin jos ryhmäkoko on pieni, kaikkia ei voida jakaa moneen osaan. Opettajat ovat toivoneet pienempiä ryhmäkokoja, jotta yksilöllinen ohjaus onnistuisi paremmin. Owalin selvityksen mukaan kehittämiskohteina mainittiin nimenomaan pienemmät ryhmät sekä työrauhan vaaliminen. Eli iso haaste on löytää resurssit pitää ryhmät tarpeeksi pieninä tai monihenkilöisinä, jotta heterogeenisuus voidaan hallita. Tulevaisuuden näkymä on, että ehkä TUVA-ryhmiä profilodoidaan enemmän: suurissa keskuksissa jo tehdään näin, mutta pienemmillä paikkakunnillakin voisi olla erillinen tuva-linja maahanmuuttajille vs. muille, jos tarvetta. Myös digitaalisia ratkaisuja voidaan hyödyntää eriyttämisessä: joku opiskelija voi edetä itsenäisillä verkkoaineistoilla kun toinen saa opettajalta tehostettua tukea luokassa.

2. Resurssit ja paikkamäärät: Ensimmäisten vuosien aikana on käynyt ilmi, että joillakin alueilla TUVA-paikkoja on ollut liian vähän kysyntään nähden. Oppivelvollisuuslain mukaan kunnan on järjestettävä paikka, mutta se on voinut tarkoittaa kiireellä lisäryhmien perustamista, mikä ei aina ole helppoa opettajapulan keskellä. Opettajapula yleisesti ammatillisella toisella asteella ja perusasteella koskee myös TUVAa – tarvitaan päteviä opettajia, jotka hallitsevat valmentavan pedagogiikan. Erityisesti S2-opettajista ja erityisopettajista on ollut pulaa monin paikoin. Jos TUVA-luokassa ei ole riittävää erityispedagogista osaamista, osa opiskelijoista voi jäädä ilman tarvitsemaansa tukea. Samoin jos S2-opettajaa ei ole, kielituki jää muun opettajan varaan, mikä voi olla riittämätöntä. Rahoituksen osalta koulutuksen järjestäjät ovat tuoneet esiin huolen: TUVA on oppivelvollisuuden piirissä, mutta sen rahoitus tulee valtionosuuksista, jotka eivät ehkä täysin kata lisäresurssin tarvetta (esim. pienryhmäopetus on kalliimpaa). Kuntaliiton mukaan on varmistettava, että TUVA-koulutuksia on saavutettavissa kattavasti, mikä viittaa siihen, että järjestämislupia ja rahoitusta on jaettava tarpeen mukaan. Tulevaisuudessa, jos oppivelvollisuusikäisten ikäluokat pienenevät, paine voi helpottaa, mutta toisaalta aikuisten kouluttautumistarve voi kasvaa työelämän muuttuessa.

3. Vieraskielisten opiskelijoiden runsas määrä ja kielitaitovaatimukset: Tämä haaste mainittiin OKM:n aineistoissa suoraan. TUVA-ryhmissä vieraskielisten suuri osuus vaatii selkokielisempää opetusta, mahdollisesti tulkkaus- tai kieliavun järjestämistä ja ylipäänsä pitkää pinnaa. Oppimistavoitteet pitää sovittaa niin, että kielitaidon kehitys on olennainen osa. Tämä vie aikaa – suomen kielen oppiminen B1/B2-tasolle (jota lukiot ja ammattiopinnot vaativat) ei tapahdu vuodessa, jos aloitetaan alkeista. Näin ollen osa maahanmuuttajista saattaa tarvita pitemmän polun. TUVA on maksimissaan vuoden, mutta entä jos kielitaito on yhä riittämätön? Jatkossa saatetaan tarvita “TUVA 2” tai jotakin lisäkoulutusta. Tällä hetkellä laki ei salli toista TUVA-vuotta putkeen (oppivelvollisille), mutta aikuiset voisivat periaatteessa hakea uudelleen. Onkin keskusteltu, että kotoutumiskoulutus (työvoimapoliittinen suomen kielen koulutus) ja TUVA pitäisi saada niveltymään sujuvasti toisiinsa, jottei jää katveita. Tulevaisuuden näkymänä voisi olla entistä integroidumpi malli: esimerkiksi maahanmuuttajanuori voi aloittaa kotoutumiskoulutuksessa ja siirtyä joustavasti TUVAan tai päinvastoin, ilman että oppimisprosessi katkeaa.

4. Arvosanojen korottaminen ja pääsy jatko-opintoihin: Yksi TUVA:n tarjoamista mahdollisuuksista on peruskoulun arvosanojen korotus. Haasteena on kuitenkin ollut, että kaikissa paikoissa tätä ei käytännössä ole helppo järjestää. Perusopetuksen aineiden korottaminen vaatii periaatteessa tenttimistä tai opetuksen järjestämistä peruskoulun oppimäärän mukaisesti. Joillain TUVA-oppilaitoksilla ei ole suoraa yhteyttä peruskouluihin. Opetushallituksen tilastojen mukaan noin 35 % TUVA-opiskelijoista olikin tehnyt arvosanakorotuksia, 55 % ei halunnut korottaa ja 11 % olisi halunnut mutta ei ole voinut. Se 11 % kertoo, että osa olisi halunnut nostaa arvosanaa, mutta mahdollisesti omassa TUVA-paikassa se ei järjestynyt (ehkä resurssipulan tai aikataulun takia). Tämä on kehittämispaikka: jatkossa pitäisi varmistaa, että joka alueella on yhteistyö perusopetuksen kanssa niin, että arvosanan korotus onnistuu halukkaille. Ehkä pitäisi luoda valtakunnallisia joustavia tapoja korottaa (esim. verkkotentit). Jos arvosanat eivät parane, nuori saattaa TUVA-vuodenkin jälkeen jäädä ilman toivottua opiskelupaikkaa, mikä nakertaa vaikuttavuutta. Toki TUVA-todistus itsessään antaa pisteitä, mutta monelle haluamalle alalle pääsy vaatii tietyn keskiarvon tai pääsykokeissa menestymistä.

5. Motivaatio-ongelmat ja sitoutuminen: Osa opiskelijoista saapuu TUVAan ns. “pakkopullana” oppivelvollisuuslain velvoittamana. Jos nuori itse ei näe tarvetta tai halua opiskella, häntä voi olla vaikea motivoida. TUVA vuosi voi valua hukkaan, jos opiskelija ei osallistu tai lopettaa tulematta (oppivelvolliselle siitä seuraa sanktioita, mutta valvonta voi olla työlästä). Opettajat ovat kokeneet, että työrauhan ja motivaation ylläpito on työtä vaativa homma. Jotkut nuoret kokevat TEORIA-aineet edelleen vastenmielisiksi, toiset inhoavat koulumaista ympäristöä. Tässä suhteessa innovatiiviset ratkaisut kuten edellä mainittu jalkautuva opetus (Vamos) tai toiminnalliset projektit voivat olla ratkaisun avaimia. Haaste on tunnistaa ne nuoret, jotka meinaavat pudota käymään TUVAakin vain nimeksi, ja keksiä keino sitouttaa heidät. Tulevaisuudessa saatetaan tarvita entistä tiiviimpää yhteistyötä etsivän nuorisotyön kanssa: jos TUVA-opiskelija ei tule kouluun, nuorisotyöntekijä voisi ottaa koppia ja selvittää mikä mättää. Myös vertaisryhmien voima on iso: kun TUVAssa panostetaan ryhmäytymiseen, nuori ehkä tulee kouluun edes kavereiden takia, ja samalla oppii.

6. Koulutuksen jälkeiset vaiheet: TUVA ratkaisee nivelvaiheen, mutta entä sen jälkeen? Jos nuori TUVAsta huolimatta jää ilman toisen asteen paikkaa (esim. erittäin hakutoivekeskeinen nuori joka ei pääse juuri sinne minne haluaa), mitä sitten? Laki sanoo oppivelvollisuuden suorittamisesta, että kunta osoittaa paikan – se voi olla taas TUVA jossain muualla tai jokin muu ratkaisu. Pitää varoa, ettei synny “TUVA-kierteitä”: periaatteessa oppivelvollinen ei voi loputtomasti olla valmentavassa, mutta mitäs tehdään oppivelvolliselle, joka TUVA-vuoden jälkeen kieltäytyy opiskelupaikasta tai ei saa haluamaansa ja ei mene muualle? Näitä yksittäistapauksia voi tulla. Jatkossa voidaan joutua hienosäätämään säädöksiä sen osalta, voiko TUVAa jatkaa pidempään tai pitäisikö kehittää valmentavan koulutuksen jatkomuotoja.

7. Yhteistyö toisen asteen kanssa: Jotta TUVA olisi mielekästä, sen on oltava hyvin synkronissa lukioiden ja ammattioppilaitosten kanssa. Jos toisen asteen reformeja tulee, TUVA:n on päivityttävä. Esimerkiksi ammatillisen koulutuksen uudistukset (joustavat jatkuvat haut yms.) voivat vaikuttaa TUVAan: nuoria voi siirtyä pitkin vuotta pois TUVAsta tutkinto-opintoihin. TUVA-järjestäjien ja tutkintokoulutuksen välinen tiedonkulku on tärkeää. Yksi haaste on yhteishakujärjestelmä: TUVAlaiset hakevat jatko-opintoihin yhteishaussa keväisin, mikä tapahtuu kesken TUVA-vuoden. He saattavat tarvita paljon ohjausta hakuprosessissa. On varmistettava, että TUVA-opiskelijat eivät unohdu hakemaan tai täyttämään papereita. Tässä on toki opinto-ohjaajilla iso rooli, mutta kun oppilaitos vaihtuu, on riskinä, ettei tieto TUVAssa hankituista opinnoista siirry automaattisesti. KOSKI-tietovaranto onneksi kirjaa suorituksia, mutta on huomioitu että 20 % opiskelijoista ei tiennyt oliko heille HOKS tehty, mikä vihjaa, että kaikki eivät ole täysin kartalla opintojensa dokumentoinnista. Myös opinto-ohjauksen ja tuen jatkuminen heti toisen asteen alussa on olennainen – kun TUVAsta menee iso joukko syksyisin tutkintoihin, olisi hyvä että heidät “noteerataan” vastaanottavissa kouluissa ja tarjotaan tukea heille. Tulevaisuudessa voisikin kuvitella, että esimerkiksi ammattioppilaitokset kehittävät “TUVA-alumni” -seurantaa: he tiedostavat, ketkä uusista opiskelijoista ovat TUVA-taustaisia ja varmistavat, että he pääsevät sujuvasti integroitumaan (vaikka he ovatkin jo melko valmiita, pieni lisähuomio voi tehdä hyvää).

8. Maailman muutokset ja joustotarpeet: Tulevaisuuden näkymiä miettiessä on huomioitava, että globalisaatio ja muuttoliikkeet jatkuvat – TUVA:n rooli kotouttamisessa voi korostua entisestään. Jos Suomeen tulee isoja pakolaisaaltoja tai muita muutoksia, TUVA on nopeasti valjastettavissa koulutuspoluksi nuorille tulijoille. Samoin työelämän nopeat muutokset voivat tuoda enemmän aikuisia TUVAan. Ehkä jossain vaiheessa pitää harkita TUVA-koulutuksen laajentamista tai mukauttamista myös korkeakouluvalmentavaksi (nyt se kattaa toisen asteen, mutta entä korkeakoulutukseen valmentava? Lukio on toki se polku, mutta voisiko TUVA-tyylinen konsepti tulla myös ammattikorkeaan haluaville ilman pohjatutkintoa? Tällaisia pohdintoja voi tulla).

Yhteenveto tulevaisuudesta: TUVA-koulutus on aloitettu vasta elokuussa 2022, joten kokemuksia on kertynyt reilu kaksi lukuvuotta. Kuten Mustonen ja Eskola kirjoittavat, TUVAsta ei ole vielä paljoa tietoa ja kokemuksia kertynyt, joten jatkossa olisi tärkeää kerätä systemaattisesti sekä opettajien, ohjaajien että opiskelijoiden kokemuksia kehittämistyön pohjaksi. Alustavasti TUVA näyttää lupaavalta koulutusmuodolta, joka pystyy joustamaan erilaisten tarpeiden mukaan. Haasteet, kuten kohderyhmän kirjon laajuus, ovat tunnistettavissa ja ratkaistavissa pitkälti resursoinnilla, koulutuksella ja yhteistyöllä. Tulevaisuudessa voidaan odottaa, että TUVA-pedagogiikka kehittyy entisestään: syntyy ehkä omia oppimateriaaleja TUVAan (nyt on saatettu käyttää osin peruskoulun materiaaleja, osin ammattiopiston – ehkä TUVAan räätälöityjä monialaisia oppimiskokonaisuuksia luodaan). Myös digitaalisuus saattaa tuoda uuden ulottuvuuden, esimerkiksi hybridimalleja, joissa osa TUVAsta tehdään verkossa (tämä voisi palvella vaikkapa syrjäseutujen nuoria, jos paikan päällä ei ole tiettyä kurssia tarjolla).

Poliittisesti TUVA:n tulevaisuus lienee turvattu ainakin niin kauan kuin oppivelvollisuuden laajennus on voimassa ja nuorten koulutusastetta halutaan nostaa. Jos jotakin, niin painetta voi tulla laajentaa TUVA-konseptia vielä enemmän “mittatilaustyönä” eri tilanteisiin – esimerkiksi jokin “TUVA+” kahden vuoden polku niille, joilla on suuria haasteita, tai enemmän työpainotteinen TUVA-versio niille, jotka oppivat parhaiten tekemällä. Jotkin erityisoppilaitokset toivovat, että valmentavassa vaiheessa huomioidaan myös ne nuoret, jotka ehkä suoriutuisivat paremmin oppisopimuksella kuin koulun penkillä. Ehkä tulevaisuuden malli voisi joustaa niinkin, että TUVA-opiskelija voi suorittaa osan valmentavasta vuodestaan oppisopimustyyppisesti jossain työpaikassa, jos se on hänelle paras tapa oppia (toki jo nyt työharjoitteluja on, mutta puhutaan isommasta osuudesta).

Kaiken kaikkiaan haasteista huolimatta TUVA-koulutuksen tulevaisuus näyttää valoisalta: se on saanut lentävän lähdön, ja sekä opiskelijat että opettajat näkevät sen tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. Jatkuva kehittäminen on avainasia – hyvistä käytännöistä oppiminen ja niiden jakaminen, kuten “TUVA-treffit” eri paikkakunnilla ParasTUVA-hankkeen lopuksi suunnitellaan. Näin varmistetaan, että haasteisiin tartutaan ja TUVA-koulutuksesta hioutuu entistä vaikuttavampi väylä kohti tutkintoa ja työelämää.

Koulutuspoliittinen konteksti ja päätöksenteko

TUVA-koulutuksen syntyminen ja toteutus kietoutuvat vahvasti Suomen koulutuspoliittisiin linjauksiin. Tässä viimeisessä osiossa tarkastelemme TUVAa laajemmassa kontekstissa: mitä päätöksiä sen taustalla on, miten se istuu koulutusjärjestelmän kokonaisuudessa ja mihin suuntaan päätöksenteko voi viedä sitä tulevaisuudessa.

Oppivelvollisuuden laajentaminen – historiallinen päätös: Kuten aiemmin mainittiin, TUVA on suoraa seurausta oppivelvollisuuslain uudistuksesta (1214/2020) ja siihen kytketystä laista tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta (1215/2020). Oppivelvollisuuden laajentaminen 18 ikävuoteen astui voimaan 1.8.2021, ja se on Suomen koulutushistoriassa merkittävä reformi. Samalla säädettiin, että toisen asteen opinnot (lukio tai ammatillinen perustutkinto) ovat maksuttomia oppivelvollisille. Nämä päätökset tehtiin pääministeri Sanna Marinin hallituskaudella, ja niiden tavoitteena oli nostaa koulutustasoa ja vähentää nuorten putoamista koulutuksen ulkopuolelle. Koulutuspoliittinen tausta-ajatus on selvä: globaalissa taloudessa Suomi tarvitsee yhä osaavampia kansalaisia, eikä meillä ole “varaa” siihen, että osa nuorista jäisi vain perusasteen varaan (työvoimaa ei ole hukattavaksi, kuten eräässä mielipidekirjoituksessa todettiin). TUVA siis syntyi osana tätä visiota “toinen aste kaikille”.

Lainsäädännön yksityiskohdat: Laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta (1215/2020) määritteli TUVA-koulutuksen sisällön ja aseman. Siinä säädettiin muun muassa:

• TUVA on tarkoitettu perusopetuksen jälkeiseen tutkintotavoitteiseen koulutukseen ohjaavaksi ja valmentavaksi koulutukseksi.
• Samalla lailla lakkautettiin perusopetuksen lisäopetus, LUVA ja VALMA erillisinä koulutusmuotoina 1.8.2022 alkaen.
• Oppivelvollisuuslaki tunnistaa TUVA:n yhtenä vaihtoehtona oppivelvollisuuden suorittamiselle perusopetuksen jälkeen. Oppivelvollinen nuori voidaan siis ohjata TUVAan ja se täyttää lain vaatimuksen.
• Koulutuksen järjestäjät: luvanvaraisuus on säädetty, mutta entiset VALMA- ja kymppiluokan luvat muuntuivat suoraan TUVA-luviksi, jotta siirtymä olisi sujuva. Ministeriö päätti myös, että valtio voi järjestää TUVAa omassa oppilaitoksessaan (kuten esimerkiksi vankilaopetuksessa tai muussa valtion koulussa).
• Erityisopetuksen osalta laissa mainitaan, että jos järjestäjällä on velvollisuus järjestää vaativaa erityistä tukea (kuten erityisammattioppilaitoksilla), se koskee myös TUVAa. Tämä varmisti sen, että esim. Ammattiopisto Luovi ja muut erityisoppilaitokset voivat ja heidän tulee tarjota TUVA-koulutusta omalle kohderyhmälleen.

Päätöksenteko ja toimeenpano: TUVA:n käyttöönotto vaati nopeaa valmistelua, koska lait hyväksyttiin loppuvuonna 2020 ja jo syksyllä 2021 alkoi oppivelvollisuuslaajennus. Opetushallitus laati TUVA-koulutuksen opetussuunnitelman perusteet (valmis vuonna 2021) ja koulutuksen järjestäjät alkoivat valmistella käytännön toteutusta. Kunnat ja oppilaitokset hakivat tarvittaessa uusia järjestämislupia tai muokkasivat olemassa olevia. Kuntaliitto informoi jäseniään (kuntia) yleiskirjeillä uudistuksesta – esimerkiksi Kuntaliiton yleiskirje 4/2022 avasi kunnille TUVA:n sisältöä ja velvollisuuksia. Päätöksenteon tasolla iso kysymys oli rahoitus: Eduskunta ja hallitus varasivat budjettiin määrärahat oppivelvollisuuden laajennukseen, joka sisälsi mm. maksuttomat oppimateriaalit ja kuljetukset oppivelvollisille, sekä lisärahoitusta valmentavan koulutuksen laajentamiseksi.

Koulutuspoliittinen vastaanotto: Uudistus ei tapahtunut ilman keskustelua. Poliittisessa debatissa jotkut oppositiopuolueet ja asiantuntijat kritisoivat oppivelvollisuuden laajennusta kiireestä ja kustannuksista. Erityisesti esitettiin huoli, että pakko ei motivoi nuoria ja että olisi pitänyt panostaa vapaaehtoisiin tukitoimiin jo peruskoulussa. Toisaalta kannattajat (hallituksen taho) korostivat, että ilman velvoitetta ne nuoret, jotka tukea eniten tarvitsisivat, eivät todennäköisesti hakeutuisi valmentavaan koulutukseen. TUVA on tavallaan tämän linjan todiste: nyt kun se on velvoitteen piirissä, hakijoita on enemmän kuin ennen vapaaehtoisiin valmentaviin (Joensuun tilanne, hakijamäärät kasvoivat ennätyslukemiin, viittaa tähän). Hyvä maine ja pakon yhdistelmä tuottaa sen, että käytännössä kukaan ei jää “luuhaamaan kadulle” peruskoulun jälkeen. Koulutuspoliittisesti tämä on iso muutos verrattuna vaikkapa 2010-lukuun, jolloin muutama prosentti nuorista jäi ilman opiskelupaikkaa ja monilta se tarkoitti työttömyyttä tai satunnaisia kursseja.

Jatkuva oppiminen ja nivelvaiheajattelu: TUVA kytkeytyy myös laajempaan jatkuvan oppimisen politiikkaan. Vaikka sen kohderyhmä on pääosin nuoret, myös aikuisia on mukana. Suomessa on käyty keskustelua siitä, miten myös ammatinvaihtajat tai ilman tutkintoa olevat aikuiset löytävät takaisin koulutukseen. TUVA tarjoaa yhden reitin – matalan kynnyksen vuoden kestävän opiskelujakson. Päätöksenteossa varauduttiin tähänkin: laki sallii aikuiset TUVA:ssa ja rahoitusmalli antaa hieman eri painotuksia (aikuiset tuovat rahoitusta eri momentilta, mutta kuitenkin). Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) puolella voi olla kiinnostusta TUVAan osana työvoimapolitiikkaa, vaikkei se suoraan työllistä, se parantaa työllistymisedellytyksiä. Kuntien rooli on myös mielenkiintoinen – kun oppivelvollisuus pitenee, kuntien vastuulla on valvoa, että nuori suorittaa oppivelvollisuutensa. Tämä on tuonut kunnille mm. oppivelvollisuuskoordinaattoreita (kuten Joensuun Kiiskinen, jota siteerattiin). He seuraavat ja raportoivat, ketkä ovat ilman paikkaa ja toimivat. TUVA on työkalu, jolla kunnat täyttävät velvollisuuttaan: he osoittavat nuorelle TUVA-paikan, jos muuta ei löydy. Lainsäädäntö jopa sanoo, että oppivelvollisen on aloitettava TUVA viipymättä, jos kunta näin osoittaa. Tämä on varsin järeä pykälä, joka kertoo poliittisesta tahdosta olla armollinen mutta samalla tiukka: nuorta autetaan, mutta myös vaaditaan osallistumaan. Käytännössä sakon uhka tai sosietuuksien katkaisu voi seurata, jos oppivelvollinen jättäytyy pois, mutta näitä keinoja on kai tarvittu vain harvoin.

Seuranta ja arviointi: Koulutuspoliittiseen prosessiin kuuluu, että iso uudistus arvioidaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö tilasi selvityksiä TUVA-koulutuksen toimivuudesta (viittaukset OWAL Groupin selvitykseen 2024). Arviointikeskus KARVI myös tutkii nivelvaiheen koulutuksia (kuten raportissa mainittiin, noin 6 % peruskoulun päättäneistä aloitti TUVAn 2023, melkein sama kuin aiemmin nivelvaiheissa). Nämä selvitykset tuodaan poliitikkojen pöydälle. Jos havaitaan ongelmia, saatetaan säätää asetuksia tai ohjeita uusiksi. Esimerkiksi jos jossain raportoidaan, että TUVA-opiskelijat eivät pääse jatko-opintoihin toivotusti, ministeriö voi kohdentaa toimiin. Myös kuntien ääntä kuullaan: Kuntaliitto voi esittää muutoksia lainsäädäntöön, jos käytännössä jokin pykälä on hankala.

Erityisryhmien asema päätöksenteossa: Erityisoppilaitosten huoli oppisopimusten vähenemisestä mainittiin mielipidekirjoituksessa. Tämä on koulutuspoliittinen kysymys: haluttiinko oppivelvollisuuden laajennuksella myös erityisnuoret koulun penkille, vaikka heille työpainotteisuus sopisi paremmin? Kirjoittaja (Marja Irjala) perää valtiovallalta toimenpiteitä, jottei osatyökykyisten osallisuus työelämässä kärsi. Voi siis olla, että tulevaisuudessa päätetään joistain joustoista – esimerkiksi oppisopimusvalmentava koulutus tms. Nythän on TUVA (tutkintokoulutukseen valmentava) ja TELMA (työhön ja itsenäiseen elämään valmentava). TELMA jäi voimaan oppivelvollisuuden laajennuksesta huolimatta niille, joille tutkintotavoite ei ole realistinen. Ehkä Irjalan huoli koskee niitä rajatapauksia, jotka periaatteessa pystyisivät tutkintoon mutta paremmin oppisopimuksella. Voisiko heille rakentaa reitti? Tällainen hiominen tapahtuu todennäköisesti hallinnollisin ohjein: ministeriö voi ohjeistaa erityisoppilaitoksia hyödyntämään TUVA-jaksoa valmistavana aikana ennen oppisopimuksen alkua tms.

Koulutuspoliittinen ilmapiiri: Tällä hetkellä (2025) koulutuspoliittinen ilmapiiri on toisen asteen osalta paljon oppivelvollisuusuudistuksen toimeenpanoa. Mahdolliset uudet hallitukset voivat arvioida kustannuksia – onko varaa ylläpitää maksuttomuutta jne. TUVA sinänsä ei liene poliittisesti kiistanalainen enää; se on melko laaja-alaisesti kannatettu idea, että nivelvaihetta tuetaan. Jos jotain, voinee keskustelua tulla siitä, tarvitaanko erillinen lukioon valmistava taas erikseen (jos koetaan että lukioon menevät tarvitsisivat oman intensiivikurssin). Toistaiseksi TUVA on integroitu malli, ja suuntaus yleensä on yhdistää eikä erotella, joten luultavasti TUVA jatkuu yhdistettynä.

Yhteenveto politiikasta: TUVA-koulutus on esimerkki koulutuspoliittisesta päätöksestä, joka on pantu täytäntöön nopeasti ja laajasti. Se on osoitus siitä, että poliittisilla linjauksilla (oppivelvollisuus 18:aan) on suora vaikutus koulutuksen rakenteisiin. Päätöksenteko jatkossa keskittyy todennäköisesti hienosäätöön: varmistetaan rahoituksen riittävyys, tarvittaessa lisätään aloituspaikkoja (kuten syksyllä 2023 tehtiin useassa kunnassa), koulutetaan opettajia (hallitus rahoittaa hankkeita kuten ParasTUVA) ja seurataan tavoitteiden toteutumista (koulutusasteen nousu, nuorten työllisyys). Koulutuspolitiikan laajempi konteksti sisältää myös jatkuvan oppimisen uudistuksia – tässä TUVA on baseline nuorille, kun taas aikuisemmille on muita ohjelmia, mutta ne pyritään yhteensovittamaan.

Lopuksi, TUVA-koulutus näyttäytyy koulutuspoliittisesti onnistuneena yhdistelmänä, joka vahvistaa koulutusjärjestelmän jatkumoa. Se täyttää sen aukon, joka peruskoulun ja toisen asteen välissä aiemmin oli vain osittain paikatttu. Päätöksentekijöiden on kuitenkin pidettävä sormi pulssilla: nuorten ja työelämän tarpeet muuttuvat, ja TUVAa on kehitettävä niiden mukana. Kuten sanottu: “TUVA-koulutus näyttää lupaavalta, mutta haasteeksi nousee hyvin laajan ja kirjavan kohderyhmän moninaisuus”. Tämä moninaisuus on tärkeää tunnustaa myös poliittisessa päätöksenteossa – resurssien kohdentamisessa, lainsäädännön joustoissa ja tukitoimissa. Tähän mennessä TUVA on osoittanut, että oikeilla päätöksillä voidaan luoda koulutukseen uudenlainen lenkki, joka auttaa satoja nuoria löytämään paikkansa. Koulutuspolitiikan tehtävä on varmistaa, että tämä lenkki kestää ja kantaa hedelmää pitkälle tulevaisuuteen.

Lähteet:

• Opetushallitus: Mitä on tutkintokoulutukseen valmentava koulutus (TUVA)?
• Opetushallitus: Uutinen 14.2.2023 – TUVA-koulutuksessa aloitti syyslukukaudella runsaat 8 000 opiskelijaa
• Kieliverkosto (Mustonen & Eskola 14.2.2024): TUVA-koulutus maahanmuuttotaustaisten oppijoiden tukena
• Yle Uutiset (Merja Siirilä 4.9.2024): Kymppiluokan korvannut TUVA-koulutus kasvattaa suosiotaan Vaasassa
• Yle Uutiset (Laura Kosonen 7.8.2023): Jopa 70 nuorta vailla opiskelupaikkaa Joensuussa
• Suomen Diakoniaopisto: TUVA-koulutuksen esittely
• Kuntaliitto Yleiskirje 4/2022: Tutkintokoulutukseen valmentava koulutus – uusi nivelvaiheen koulutuskokonaisuus
• OWAL Group selvitys 6/2024 (OKM): Selvitys TUVA-koulutuksen toimivuudesta
• Live-säätiö: ParasTUVA-hanke tiedote 23.5.2023
• Kaleva (Marja Irjala 18.4.2024 mielipide): Oppivelvollisuuden laajennuksen haasteet erityisopiskelijoille