Vapaa autoetu ja sen vaikutus palkkaan

Työsuhdeauto eli autoetu tarkoittaa, että työnantaja antaa työntekijän käyttöön auton myös yksityisajoja varten. Autoetu on verotettava luontoisetu, joka käsitellään palkassa samoin kuin rahapalkka. Käytännössä työntekijän verotettaviin tuloihin lisätään autoedun arvo, josta menee vero kuten palkastakin. Tässä artikkelissa syvennymme siihen, mitä vapaa autoetu tarkoittaa, miten autoedun verotus toimii Suomessa, ja millainen vaikutus autoedulla on palkkaan ja veroprosenttiin. Lisäksi pohdimme, kannattaako autoetu tai työsuhdeauto työntekijän kannalta ja vertailemme autoetua vaihtoehtoisiin kompensaatioihin kuten omaan autoon ja kilometrikorvauksiin.

Mikä on autoetu ja työsuhdeauto?

Autoetu (työsuhdeautoetu) syntyy, kun työntekijä käyttää työnantajan omistamaa tai hallinnoimaa autoa yksityisajoihinsa. Yksityisajoihin lasketaan myös kodin ja työpaikan väliset matkat. Autoetu on osa työntekijän kokonaispalkkaa ja siten verotettava etu. Työnantaja maksaa autoedusta normaalit palkan sivukulut (kuten sosiaaliturvamaksun) ja toimittaa ennakonpidätyksen autoedun verotusarvon perusteella.

Autoetu voidaan toteuttaa kahdella tavalla: vapaa autoetu tai käyttöetu. Näissä on kyse siitä, kuka maksaa auton käyttökustannukset, erityisesti polttoaineet:

• Vapaa autoetu (täysi autoetu): Työnantaja maksaa kaikki työsuhdeauton kulut, mukaan lukien polttoaineet, vakuutukset, huollot, renkaat, käyttömaksut ja verot. Työntekijä saa auton käyttöönsä “avaimet käteen” -periaatteella ilman omia auton käyttökuluja. Vapaassa autoedussa työnantajalle koituu enemmän kustannuksia, jos työntekijä ajaa paljon vapaa-ajalla, koska yritys maksaa myös kaiken polttoaineen.
• Auton käyttöetu: Työnantaja tarjoaa auton käyttöön, mutta työntekijä maksaa ainakin osan käyttömenoista, yleensä polttoaineet ja muut käyttövoimakulut. Muut kulut (leasing-erät, huollot, vakuutukset ym.) maksaa työnantaja. Käyttöedussa työntekijä voi ajaa työajoja omalla kustannuksellaan ja saada niistä verovapaata kilometrikorvausta alennettuna (esim. vuonna 2023 käyttöetuauton työajojen korvaus 0,14 €/km).

Molemmissa tapauksissa työsuhdeauton yksityiskäyttö luo verotettavan edun, jonka arvo määritetään verottajan ohjeiden mukaisesti. Autoedun verotusarvo on yleensä suurempi vapaassa autoedussa kuin käyttöedussa, koska vapaan autoedun arvoon lasketaan myös polttoaineiden ym. kulujen osuus. Työnantajan todelliset kustannukset eivät suoraan vaikuta verotusarvoon, vaan arvo määräytyy Verohallinnon vuotuisen päätöksen mukaisilla kaavoilla.

Huom. Autoetu on mahdollinen vain työntekijälle (palkansaajalle). Yrittäjä voi hyödyntää työsuhdeautoetua vain, jos toimii yhtiömuodossa (kuten osakeyhtiö). Esimerkiksi toiminimiyrittäjä ei voi antaa itselleen autoetua, vaan jos toiminimen nimissä on auto, yksityisajot käsitellään verotuksessa eri tavalla eikä varsinaista luontoisetua synny.

Autoedun verotus Suomessa

Autoedun vaikutus palkkaan näkyy verotuksessa siten, että autoedun arvo lisätään työntekijän verotettavaan ansiotuloon. Autoetua verotetaan samalla tavoin kuin rahapalkkaa: se nostaa bruttopalkkaa ja voi nostaa veroprosenttia. Verohallinto vahvistaa vuosittain luontoisetupäätöksessä, miten autoedun arvo lasketaan eri tilanteissa. Arvo riippuu auton ikäryhmästä, uushankintahinnasta (auton alkuperäisestä uutenahankintahinnasta) sekä siitä, onko kyseessä vapaa autoetu vai käyttöetu. Lisäksi auton mahdolliset lisävarusteet vaikuttavat arvoon, samoin auton käyttövoima ja päästöarvot tietyin huojennuksin.

Yleisesti autoedun verotusarvo lasketaan kaavalla:

• Vapaa autoetu: tietty prosenttiosuus auton uushankintahinnasta + kiinteä kuukausilisä (tai vaihtoehtoisesti km-kohtainen arvo).
• Käyttöetu: sama prosenttiosuus hinnasta + pienempi kiinteä lisä (tai vastaavasti pienempi km-arvo).

Esimerkiksi vuonna 2024 uusiin autoihin (käyttöönotto 2022–2024) prosenttiosuus on 1,5 % auton uushankintahinnasta kuukaudessa. Tällöin vapaan autoedun lisä on 300 € kuukaudessa (tai vaihtoehtoisesti 0,20 €/km) ja käyttöedun lisä 105 € kuukaudessa (tai 0,07 €/km). Vanhemmissa autoissa prosenttiosuus on alhaisempi (esim. 0,9–1,2 %), mutta kiinteä lisä vastaavasti hieman korkeampi iästä riippuen. Verotusarvon laskemisessa on huomioitu, että työntekijällä on tyypillisesti noin 18 000 km yksityisajoa vuodessa, mikä on verottajan käyttämä perusoletus autoedulle. Jos yksityisajoja on selvästi tätä vähemmän, voidaan verotusarvoa alentaa käyttämällä ajopäiväkirjan perusteella kilometrikohtaista arvoa.

Täyssähkö- ja hybridiautot: Suomen verotuskäytännössä on viime vuosina kannustettu vähäpäästöisiin autoihin. Vuosina 2021–2025 on voimassa huojennus, jossa täyssähköauton autoedun arvosta vähennetään 170 € per kuukausija kaasuun tai ladattavaan hybridiin 85 € per kuukausi (kun tietyt päästörajat täyttyvät). Tämä tekee sähköautosta verotusarvoltaan edullisemman työsuhdeautona. Lisäksi työnantajan kustantama sähköauton lataus työpaikalla on säädetty verovapaaksi eduksi ainakin vuoden 2025 loppuun asti.

Esimerkki verotusarvosta: Oletetaan työnantajan tarjoama uusi henkilöauto, jonka uushankintahinta on 40 000 €. Vuonna 2024 vapaan autoedun arvo tällaiselle autolle on laskennallisesti 1,5 % * 40 000 € + 300 € = 600 € + 300 € = 900 € kuukaudessa (ennen mahdollisia sähkö/hybridialennuksia). Jos sama auto olisi käyttöetuna, arvo olisi 1,5 % * 40 000 € + 105 € = 600 € + 105 € = 705 € kuukaudessa. Nämä summat lisätään työntekijän bruttopalkkaan verotuksessa. Jos auto olisi täyssähköauto, vapaan autoedun arvoa alennettaisiin vielä 170 €/kk, jolloin verotusarvoksi jäisi 730 €/kk. Huomionarvoista on, ettei autoedun verotusarvo riipu suoraan todellisista kustannuksista – esimerkiksi polttoaineen hinnan nousu tai lasku ei muuta verotusarvoa suoraan, vaan arvo on kiinteä kaavan mukainen.

Autoetu palkan päälle vai palkasta?

Autoedun voi sopia työnantajan kanssa kahdella tavalla: joko autoetu tulee palkan päälle (rahapalkan lisäksi) tai autoetu sisältyy palkkaan siten, että työntekijän rahapalkkaa alennetaan autoedun vuoksi. Tämä sopimus vaikuttaa suoraan siihen, miten autoedun arvo käytännössä tuntuu työntekijän palkkapussissa. Seuraavassa käydään läpi molemmat vaihtoehdot ja niiden erot.

• Autoetu palkan päälle: Työntekijä säilyttää täysimääräisen sovitun rahapalkkansa, ja työsuhdeautoetu annetaan ylimääräisenä etuna sen päälle. Tällöin työntekijän verotettavat vuositulot kasvavat autoedun arvon verran, mikä yleensä nostaa veroprosenttia jonkin verran. Työntekijän bruttopalkka ei alene, mutta koska autoetu verotetaan ansiotulona, työntekijä maksaa edusta veroa. Käytännössä työnantaja tarjoaa auton käytön ”ylimääräisenä” palkanosana. Työntekijälle tämä on yleensä edullisin järjestely, koska hän saa sekä alkuperäisen rahapalkan että autoedun käyttöönsä – maksaen autoedusta vain sen verojen osuuden. Autoetu palkan päälle nostaa kuitenkin verotettavaa tuloa ja voi työntää osan tuloista korkeampaan veroluokkaan (marginaaliveroasteeseen), mikä on syytä huomioida.
• Autoetu osana palkkaa (palkasta vähennettynä): Työntekijän sovittua rahapalkkaa alennetaan autoedun johdosta. Esimerkiksi palkkaa voidaan vähentää autoedun verotusarvon tai leasing-kustannuksen verran, jolloin työntekijän bruttopalkka pysyy suunnilleen samana kuin ilman autoetua, mutta osa maksetaan luontoisetuna autona. Tällöin autoedun arvo ikään kuin korvaa osan rahapalkasta. Bruttopalkka pysyy ennallaan, joten työntekijän veroprosentti ei juuri muutu autoedun takia. Työntekijä maksaa edelleen autoedun verotusarvosta veroa, mutta koska rahapalkka laski, kokonaisverotettava tulo ei kasva yhtä paljon kuin palkan päälle -mallissa. Toisaalta työntekijän käteen saama rahamäärä pienenee, koska osa kompensaatiosta tulee nyt auton muodossa. Tämä järjestely tarkoittaa, että työntekijä “maksaa” osan autosta luopumalla vastaavasta määrästä palkkaa.

On tärkeää, että työntekijä selvittää autoedun ehdot etukäteen ja sopii työnantajan kanssa, miten autoetu huomioidaan palkassa. Yhtenäistä yleissääntöä ei ole, vaan käytännöt vaihtelevat: joissain yrityksissä työsuhdeauto on aina lisäetu palkan päälle, kun taas toisaalla se on osa kokonaispalkkaa. Pienissä yrityksissä ehdot neuvotellaan usein yksilöllisesti, kun taas isoilla on vakiintunut autopolitiikka.

Kumpi on työntekijälle edullisempaa? Lähtökohtaisesti työntekijän kannalta autoetu on paras, jos se tulee aidosti lisänä palkan päälle. Tällöin työntekijä saa täyden rahapalkan sekä auton käyttöönsä, ja hänen kustannuksensa rajoittuvat autoedun verojen maksamiseen. Jos autoetu pienentää rahapalkkaa, tilanne on monisyisempi: työntekijän tulee verrata, kuinka paljon nettopalkka laskee vs. mitä hyötyä hän saa auton käytöstä. Jos rahapalkkaa alennetaan enemmän kuin autoedun verotusarvo, työntekijä käytännössä maksaa autosta liikaa ja autoetu ei kannata hänen kannaltaan. Jos taas vähennys on pienempi tai yhtä suuri kuin verotusarvo, autoetu voi silti olla kannattava, etenkin jos tarve autolle on todellinen. Taloustaito-lehden mukaan silloin, kun autoetu tarjotaan palkan päälle (työntekijä maksaa vain verot edusta), työsuhdeauton ottaminen kannattaa lähes aina työntekijälle. Mikäli autoetu vähentää palkkaa, auto on silti yleensä kannattava valinta jos työntekijällä on autoille yksityiskäyttöä tai työnantaja edellyttää auton käyttöä työssä – toisin sanoen työntekijä joka tapauksessa tarvitsisi auton, joten sen kustantaminen bruttopalkasta voi olla edullisempaa luontoisetuna kuin nettopalkasta itse maksaen.

Seuraavassa havainnollistetaan autoedun vaikutusta nettopalkkaan esimerkkilaskelman avulla.

Autoedun vaikutus nettopalkkaan – esimerkki

Oletetaan työntekijä, jonka kuukausipalkka on 4 000 € ilman autoetua (48 000 € vuodessa). Työnantaja tarjoaa työsuhdeauton, jonka verotusarvo on arvioitu esimerkiksi 700 € kuukaudessa (tässä voisi olla kyse keskihintaisesta vapaan autoedun autosta). Veroprosentiksi arvioidaan yksinkertaistuksen vuoksi noin 30 % tasolla 4 000 € palkalla. Tarkastellaan kolmea vaihtoehtoista skenaariota:

1. Ei autoetua (oma auto käytössä): Työntekijä jatkaa 4 000 € rahapalkalla. Vuosiansio 48 000 € ja verot esimerkiksi ~31,6 % = noin 15 170 € vuodessa. Nettopalkka kuukaudessa olisi tällöin noin 2 740 €. Työntekijä maksaa kaikki oman auton kulut nettopalkastaan, mutta voi saada työajojen kilometrikorvauksia verovapaasti (0,53 €/km vuonna 2023) ajopäiväkirjan perusteella. Esimerkiksi 5 000 työajokilometrillä vuodessa työntekijä saisi noin 2 650 € verovapaata korvausta, mikä ei kuitenkaan näy palkassa vaan erillisenä korvauksena.
2. Vapaa autoetu palkan päälle: Työntekijän rahapalkka pysyy 4 000 €/kk ja sen päälle tulee autoedun arvo 700 €/kk. Uusi verotettava bruttoansiotulo on 4 700 €/kk (56 400 € vuodessa). Veroprosentti nousee progressiivisesti, oletetaan esimerkiksi ~34,5 % koko vuosituloon. Veroja menee vuodessa arviolta 19 500 €. Kuukausittainen nettopalkka rahana olisi noin 3 100 €. Käteen jäävän rahan määrä nousee vain hieman verrattuna tilanteeseen ilman autoetua, mutta työntekijällä on lisäksi yrityksen kustantama auto käytössään. Verot ovat kasvaneet, sillä työntekijä maksaa nyt veroja myös tuosta 700 €:n autoedusta – käytännössä autoedusta maksetaan veroa saman prosentin mukaan kuin palkasta. Tässä skenaariossa työnantaja kantaa kaikki auton kulut, joten työntekijälle autoedun arvo tulee “ylimääräisenä” etuna. Esimerkkimme luvuilla työntekijä maksaa autoedusta veroa noin 240 € kuukaudessa (700 € * 34,5 %), mutta säästyy auton omistamisen vaivoilta ja kuluilta. Autoetu palkan päälle nosti verotettavia vuosituloja 8 400 € verran, mikä selittää veroprosentin nousun.
3. Vapaa autoetu rahapalkkaa alentamalla: Työntekijä ja työnantaja sopivat, että osa 4 000 € palkasta vaihdetaan autoetuun. Esimerkiksi rahapalkkaa alennetaan 700 € ja työntekijä saa tilalle autoedun (arvo 700 €). Näin työntekijän uusi rahapalkka on 3 300 € ja siihen lisätään autoedun verotusarvo 700 €, jolloin verotettavaksi tuloksi jää jälleen 4 000 € kuukaudessa (48 000 € vuodessa) – eli kokonaisbruttopalkka pysyy samana kuin alussa. Veroprosentti pysyy noin 31,6 %:ssa kuten skenaariossa 1, ja veroja vuodessa samat ~15 170 €. Työntekijän nettopalkka rahana putoaa 3 300 € palkasta noin 2 260 €:oon kuukaudessa (olettaen saman veroprosentin), eli hän saa käteen noin 480 € vähemmän kuin ilman autoetua. Käteen jäävä rahamäärä pieneni, koska osa palkasta otetaan nyt autona. Toisaalta työntekijä ei maksa omasta pussistaan auton kuluja lainkaan – yritys maksaa ne. Tämän järjestelyn voi ajatella vastaavan tilannetta, jossa työntekijä itse ostaisi auton ja käyttäisi siihen 700 € kuussa nettorahojaan, mutta tässä se 700 € otettiin suoraan bruttopalkasta. Työntekijän veroprosentti ei noussut, koska bruttopalkka ei noussut, mutta hän menetti rahapalkkaa autoedun verran.

Yllä oleva esimerkki on yksinkertaistettu eikä ota huomioon kaikkia verotuksen yksityiskohtia (kuten mahdollisia vaikutuksia vähennyksiin tai marginaaliveroasteen tarkkaa laskentaa). Se kuitenkin havainnollistaa, että autoedun vaikutus nettopalkkaan riippuu paljon siitä, onko autoetu palkan päälle vai palkkaa korvaava etu. Palkan päälle tuleva autoetu kasvattaa verojen määrää, mutta työntekijän käytettävissä oleva kokonaishyöty (nettoraha + auton käyttö) on yleensä suurempi. Palkasta annettava autoetu pitää verot ennallaan, mutta leikkaa käteen jäävää rahaa, jolloin auton kustannus ikään kuin otetaan suoraan palkasta.

Esimerkkiluvuilla voidaan laskea myös autoedun ”todellinen kustannus” työntekijälle. Skenaariossa 2 työntekijän nettoraha oli ~3 100 € vs. skenaario 1:n 2 740 €, eli nettona tuli noin 360 € lisää rahaa ja auto käyttöön. Ero johtuu siitä, että autoedusta maksettiin vain verot (noin 34,5% = 240 €), joten työntekijä sai autoedun 700 € arvosta ja käytännössä ”maksoi” siitä 240 € verona. Skenaariossa 3 työntekijän nettoraha oli ~2 260 €, eli 480 € vähemmän kuin ilman autoa. Tämä 480 €/kk on tavallaan se summa, jonka työntekijä luopui saadakseen auton käyttöönsä – se on hänen autoilunsa nettokustannus palkasta. Näistä laskelmista huomataan, että jos autoetu tulee palkan päälle, työntekijä maksaa vain verojen osuuden (esimerkissämme ~240 €) ja saa auton edun, kun taas palkasta-vähennetyssä mallissa hän ”maksaa” koko edun arvon (700 €) mutta säästää vastaavasti verossa osan. Todellisessa verotuksessa luvut määräytyvät tarkemmin progressiivisen asteikon mukaan, mutta periaate pätee: palkan päälle saatuna autoedun nettohyöty on suurempi kuin silloin, jos autoetu otetaan omasta palkasta.

Kannattaako autoetu? – Hyödyt ja haitat työntekijälle

Kannattaako työsuhdeauto vai oma auto? Tähän kysymykseen ei ole yhtä kaikille sopivaa vastausta, sillä autoedun kannattavuus riippuu monesta tekijästä: auton arvo ja verotusarvo, työntekijän ajomäärät (yksityisajo vs. työajot), työntekijän veroprosentti ja palkkataso sekä se, tulisiko autoetu palkan päälle vai osana palkkaa. Käydään läpi keskeisiä seikkoja, jotka vaikuttavat kannattavuuteen, sekä tilanteita joissa autoetu on edullinen tai epäedullinen työntekijälle.

Milloin autoetu on kannattava?

• Autoetu palkan päälle: Kuten edellä todettiin, jos työnantaja tarjoaa autoedun rahapalkan päälle (ilman, että oma palkka vähenee), työsuhdeauto kannattaa yleensä ottaa. Tällöin työntekijä saa auton käytettäväksi vain verojen hinnalla. Poikkeuksena voivat olla harvinaiset tilanteet, joissa työntekijällä on erittäin vähän yksityisajoa ja poikkeuksellisen paljon työajoa (katso seuraava kohta), mutta lähtökohtaisesti palkan päälle tuleva autoetu on taloudellisesti eduksi työntekijälle.
• Paljon yksityisajoa vuodessa: Autoetu on sitä hyödyllisempi mitä enemmän työntekijä ajaa vapaa-ajan ajoja. Verotusarvo on kiinteä, joten jos henkilö todella käyttää autoa paljon, hän ikään kuin ”saa vastinetta” maksamalleen verolle. Yleisenä nyrkkisääntönä on pidetty ~18 000 km yksityisajoa vuodessa: jos yksityisajot ovat luokkaa 18 000 km tai enemmän, autoedun verotuksesta koituvat menot jäävät yleensä pienemmiksi kuin oman auton pitämisen kustannukset (polttoaine, vakuutukset, huollot, arvonalenema jne.). Toisin sanoen paljon ajavalle työntekijälle työsuhdeauto tulee usein edullisemmaksi kuin auton omistaminen itse, etenkin vapaan autoedun tapauksessa jossa myös polttoaine sisältyy etuun.
• Kalliimman auton haluaminen: Työsuhdeautoetu mahdollistaa työntekijälle ehkä paremman tai uudenaikaisemman auton kuin mihin hänellä muuten olisi varaa tai mitä hän haluaisi omalla rahalla kustantaa. Koska verotusarvo on useimmiten alhaisempi kuin auton todelliset kulut, erityisesti jos haluaa ajaa uudella ja hintavalla autolla, luontoisetu voi tulla edullisemmaksi kuin vastaavan auton omistaminen itse. Lisäksi autoetuauton huolettomuus (leasingsopimus, huollot, renkaiden vaihdot yms. työnantajan järjestäminä) on monelle iso mukavuustekijä: aina on uusi tai uudehko auto alla, eikä yllättävät korjauskulut rasita omaa kukkaroa.
• Helppous ja mukavuus: Moni arvostaa autoedun vaivattomuutta. Työsuhdeauton käyttäjä välttää auton omistamiseen liittyvät järjestelyt – auton hankinta, jälleenmyynti, katsastukset, vakuutusten kilpailutus – kaikki hoituvat työnantajan kautta. Jos arvostat sitä, että saat auton ”avaimet käteen” periaatteella etkä joudu itse hoitamaan käytännön asioita, autoetu on kannattava valinta vaikkei se euroina olisi aivan halvin mahdollinen. Myös imagosyistä jotkut valitsevat autoedun: uusi auto saattaa olla osa työsuhde-etujen kokonaisuutta ja yrityskulttuuria.
• Korkea veroprosentti: Hiukan yllättävästi voidaan todeta, että mitä korkeampi tuloveroprosenttisi on, sitä edullisemmaksi tietyt luontoisedut voivat suhteessa tulla. Tämä johtuu siitä, että jos luovut rahapalkasta edun hyväksi, säästät korkealla marginaaliverolla jokaisesta eurosta enemmän veroja. Esimerkiksi hyvin korkealla tulotasolla työntekijä voisi muuten maksaa omasta auton käyttöön menevästä eurostaan yli 50 % veroa, kun taas työsuhdeautossa hän maksaa vain edun verotusarvosta veron. Käytännössä ero voi olla hienovarainen, mutta periaate on: jos olisit muutenkin laittanut paljon nettopalkkaa auton kuluihin, luontoisetu tasaa kustannusta verotuksellisesti. (Toki samalla on muistettava, että korkeat tulot tarkoittavat myös että autoedun verosta maksaa korkeaa prosenttia, joten tämän kohdan hyöty konkretisoituu lähinnä palkasta vähennetyssä autoedussa verosäästönä.)
• Ei tarvetta ajopäiväkirjalle: Jos ajaisi omaa autoa työajoihin tai valitsisi käyttöedun, tulisi pitää tarkkaa ajopäiväkirjaa kilometrikorvausten tai kilometripohjaisen verotusarvon takia. Moni kokee ajopäiväkirjan pitämisen työlääksi. Vapaassa autoedussa, erityisesti kiinteää kuukausiarvoa käytettäessä, ajopäiväkirjaa ei tarvitse esittää verotusta varten (paitsi poikkeustilanteissa jos haluaa todistaa ajaneensa yli 30 000 km työajoa tms.). Jos ajopäiväkirjan pito ei houkuttele ja yksityisajoja on kohtuullisesti, autoetu on huoleton ratkaisu.

Milloin autoetu ei kannata?

• Vähän ajava työntekijä: Jos ajat hyvin vähän yksityisajoja etkä oikeastaan tarvitse autoa vapaa-ajalla, autoedun verotusarvo voi muodostua suhteettoman suureksi hyötyyn nähden. Tällöin maksat veroa ”turhaan” enemmän kuin mitä auton käytöstä koituisi kuluja sinulle itsellesi. Esimerkiksi jos autoedun verotusarvo sisältää 300 €:n polttoaine- ja käyttökuluerän mutta todellisuudessa ajat vain muutaman sata kilometriä kuussa, et ”kuluta” etuasi täysimääräisesti. Tällaisessa tilanteessa oma auto tai pelkkä rahapalkan ottaminen voi olla järkevämpää.
• Paljon työajoa, vähän yksityisajoa: Työntekijälle, joka ajaa erittäin paljon työajoja mutta ei juurikaan omia ajoja, oma auto kilometrikorvauksilla on usein kannattavampi. Verovapaa kilometrikorvaus (esim. 0,53 €/km vuonna 2023 ja 0,57 €/km vuonna 2024) on melko antelias ja kattaa polttoaineen lisäksi osan auton kiinteistä kuluista, kuten huolloista ja arvonalennuksesta. Jos vuosittain kertyy esimerkiksi 30 000 km työajoa ja vain vähän yksityisajoa, työnantajalta saadut kilometrikorvaukset voivat riittää kattamaan auton kulut kokonaan, jolloin oma auto on taloudellisesti järkevämpi. Työsuhdeautossa taas et saa kilometrikorvauksia lainkaan vapaan autoedun ollessa kyseessä (käyttöedussa saa pienen korvauksen, 0,10–0,14 €/km, mutta se on huomattavasti alempi kuin täysi korvaus). Eli paljon työajava henkilö saattaa ansaita enemmän ajamalla omalla autolla korvauksia vastaan kuin ottamalla autoedun.
• Pieni autokulujen budjetti: Jos olet tottunut käyttämään hyvin edullista autoa (esim. vanha, vähäarvoinen auto jolla on pienet pääomakustannukset) ja huollat sitä itse, autoetu ei välttämättä kannata. Työsuhdeauton verotusarvo lasketaan auton uushankintahinnan perusteella, joten vaikka työnantaja hankkisi käytetynkin auton, verotusarvo voi olla yllättävän korkea, koska se pohjautuu aikanaan uuden auton hintaan. Jos sinulla on jo oma auto, jonka arvo on vähäinen ja kulut alhaiset, luontoisetua vastaan vaihtaminen voi nostaa kustannuksiasi. Esimerkiksi vanhan, täysin maksetun auton pitäminen voi olla halvempaa (ei lainan lyhennyksiä, vain käyttömenoja) kuin työsuhdeauton verosta maksettava summa. Edullinen ja luotettava pikkuauto omassa omistuksessa voi monessa tapauksessa voittaa autoedun, jos ajat kohtuullisesti ja saat lisäksi kilometikorvauksia työajoista.
• Tilanne, jossa työnantaja muutenkin maksaa auton kulut: Harvinaisempana skenaariona, jos työnkuva vaatii auton ja työnantaja olisi valmis maksamaan kulukorvauksia tai tarjoamaan auton käyttöön ilman että se on palkanosa (esim. joissain tehtävissä auto saattaa olla välttämätön työväline), kannattaa tarkistaa, onko kyseessä oikeasti autoetu vai kuuluuko auto työvälineenä työnantajan tarjoamiin resursseihin. Yleensä kuitenkin kaikki yksityiskäyttö tekee autosta luontoisedun, joten täysin verovapaasti työntekijä ei voi saada autoa käyttöönsä.

Yhteenvetona: Autoetu kannattaa etenkin silloin, kun auto tulee palkan päälle ja työntekijällä on säännöllistä tarvetta autolle myös yksityiselämässä, tai kun hän haluaa uudehkon auton ilman omistusvaivaa. Autoetu ei kannatatilanteessa, jossa työntekijä ajaa vain vähän henkilökohtaisia ajoja tai saa runsaasti kilometrikorvauksia omalla autolla ajamistaan työajoista. Lisäksi omiin tarpeisiin nähden ylimitoitetun työsuhdeauton ottaminen voi olla turhan kallista – työntekijä voi aina valita edun piirissä edullisemman auton, jos työnantaja sen sallii, välttääkseen liian korkean verotusarvon suhteessa käyttöön.

Autoetu ja vaihtoehtoiset kompensaatiot

Autoetu ei ole ainoa tapa korvata työntekijälle autoilun kustannuksia. Suomessa yleisiä vaihtoehtoja ovat kilometrikorvaukset oman auton käytöstä, mahdollinen autoetu rahana (eli korotettu palkka ilman autoa) tai jokin autokuluja kattava lisäkorvaus. Lopuksi vertailemme autoetua lyhyesti näihin vaihtoehtoisiin kompensaatioihin.

• Oman auton käyttö ja kilometrikorvaukset: Työntekijä voi käyttää omaa autoaan työajomatkoihin ja saada verovapaita kilometrikorvauksia. Vuonna 2023 kilometrikorvaus oli 0,53 €/km ja vuonna 2024 0,57 €/km. Tämä korvaus on tarkoitettu kattamaan polttoaineen lisäksi auton kulumista, vakuutuksia ja muita kuluja. Yritys voi maksaa korvauksen verottomana työntekijälle Verohallinnon vahvistamaan enimmäismäärään asti (tai vähemmän, jos niin on sovittu). Jos työntekijä ajaa paljon työajoa, kilometrikorvauksista voi kertyä merkittävä summa verovapaata tuloa – eräänlaisena piilolisäetuna. Kuten edellä todettiin, mikäli korvausta tulee vuodessa niin paljon, että se kattaa auton kulut, oma auto on taloudellisesti hyvin kilpailukykyinen vaihtoehto työsuhdeautolle. Oman auton käytön etuna on myös vapaus valita millaisen auton haluaa ja miten sitä käyttää (työntekijä omistaa auton). Haittapuolena on, että työntekijä kantaa itse kaikki riskit ja kustannukset auton omistamisesta. Kannattaako työsuhdeauto vai oma auto kilometrikorvauksilla, riippuu paljolti ajomääristä: jos työajoa kertyy vain vähän, autoetu voi olla parempi, mutta jos työajoa on todella runsaasti ja yksityisajoa vähän, oma auto korvauksineen voi tuottaa jopa enemmän nettohyötyä työntekijälle.
• Rahapalkka autoedun sijaan: Jos työnantaja on joustava, työntekijä voi joskus valita ottavansa autoedun sijasta lisää palkkaa (tai päinvastoin). Tällöin on hyvä ymmärtää, että luontoisedun sijaan maksettu rahakorvaus on aina verotettavaa palkkaa täysimääräisesti. Esimerkiksi, jos työnantaja tarjoaisi vaihtoehtona 600 € autoedun (verotusarvo) tai 600 € lisää bruttopalkkaa, bruttopalkan valitseva maksaa koko summasta verot eikä saa mitään autoetuun liittyvää veroetua. Usein autoedun arvoa vastaava rahasumma ei riitä työntekijälle kattamaan vastaavan auton kuluja omalla rahalla, koska nettopalkan kautta maksettuna rahaa kuluisi enemmän (verojen vuoksi). Tästä syystä pelkkä palkanlisä ei välttämättä ole yhtä arvokas kuin autoetu, jos työntekijä kuitenkin tarvitsee auton. Jos taas työntekijä ei tarvitse autoa, luonnollisesti ylimääräinen rahapalkka on hänelle hyödyllisempi kuin autoetu, jolle ei ole käyttöä.
• Autoetu ja muut luontoisedut: Jos työnantaja tarjoaa autoedun ohella muita etuja (kuten puhelinedun, lounasedun tms.), nekin vaikuttavat kokonaistuloihin. On hyvä tietää, että luontoisedut yhteensä kasvattavat verotettavaa ansiota. Esimerkiksi autoedun ja puhelinedun yhteisvaikutus palkkaan tarkoittaa, että molempien etujen verotusarvot lasketaan mukaan ja veroja maksetaan niiden summasta. Työntekijän kannattaa tarkastella koko kokonaispalkkapakettiaan: jos autoetu tulee palkan päälle, se on selvä lisäetu; jos taas autoetu syö palkasta, ehkä työnantaja kompensoi sen muilla tavoin (jollain firmoilla on autoedun vastapainona vaikkapa suurempi bonuksen mahdollisuus tms.). Joka tapauksessa autoedun vaikutusta palkkaan ei pidä arvioida eristyksissä muusta kompensaatiosta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että työsuhdeauton autoetu palkan päälle on työntekijälle houkutteleva etu, joka useimmiten kannattaa ottaa vastaan, jos autoa tarvitsee. Autoedun vaikutus palkkaan näkyy veroprosentin nousuna ja mahdollisesti nettopalkan muutoksena, riippuen siitä onko etu palkassa vai sen päälle. Jokaisen työntekijän kannattaa laskea oma tilanteensa: paljonko ajoja kertyy, mitä auton pitäminen itse maksaisi ja mitä autoedun verot olisivat. Suomessa verotus on järjestetty siten, että työsuhdeautoilun kustannukset ovat suhteellisen ennakoitavat ja verotusarvot standardoituja, mikä helpottaa vertailua. Kannattaako autoetu lopulta, riippuu yksilöllisistä tarpeista – mutta verotusnäkökulmasta oikein hyödynnettynä työsuhdeauto tarjoaa usein kustannussäästöä ja vaivattomuutta verrattuna siihen, että työntekijä kustantaisi auton täysin omasta nettopalkastaan.

Lähteet: Verohallinto, Veronmaksajain Keskusliitto, Talenom, Taloustaito, Ykköstilit, If, Rahalaitos (ks. viitteet). Kaikki tiedot on tarkistettu Suomen nykyisestä lainsäädännöstä ja verotuskäytännöistä (tilanne 2025). Olethan yhteydessä verottajan ohjeisiin tai asiantuntijaan, jos harkitset työsuhdeauton ottamista, jotta ratkaisu on juuri sinulle sopiva.