Alikersantti (alik.) on Suomen puolustusvoimien alin aliupseerin sotilasarvo, ja siihen liittyvä palkkaus herättää usein kysymyksiä. Tässä artikkelissa perehdytään syvällisesti siihen, millainen alikersantin palkka on nykypäivän Suomessa, ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Käymme läpi alikersantin peruspalkan, vertailemme varusmiespalveluksessa olevan alikersantin saamia korvauksia ammattisotilaan palkkaan, ja tarkastelemme palkkauksen kehitystä sekä vertailua muihin sotilasarvoihin ja ammatteihin. Lisäksi käsittelemme mahdollisia lisäetuja ja lisiä – kuten päivärahoja, ylityökorvauksia ja asumisetuja – jotka voivat nostaa alikersantin ansiotasoa.
Alikersantin peruspalkka Puolustusvoimissa
Ammattisotilaana toimivan alikersantin peruspalkka muodostuu Puolustusvoimien palkkausjärjestelmässä tehtäväkohtaisesta palkanosasta sekä henkilökohtaisesta palkanosasta. Tehtäväkohtainen palkanosa määräytyy tehtävän vaativuuden mukaan, ja jokaiselle tehtävälle on määritelty vaativuusluokka ja siihen liittyvä palkkataso. Esimerkiksi aloittelevan aliupseerin tyypillinen tehtävä vaativuusluokassa AU 5 tuottaa noin 2 745 € kuukausipalkan aloittavalle henkilölle. Tämä summa sisältää yleensä jo uuden työntekijän automaattisen henkilökohtaisen palkanosan (17 % ensimmäiset kuusi kuukautta). Ilman henkilökohtaista lisää vastaavan tehtävän tehtäväkohtainen peruspalkka olisi hieman alle 2 350 € kuukaudessa, ja kokeneemmalla henkilöstöllä henkilökohtainen palkanosa voi nostaa palkkaa aina 37 %:iin asti tehtäväkohtaisesta palkanosasta.
On tärkeää huomata, että alikersantin palkkaus ei ole yksi kiinteä luku, vaan vaihtelee tehtävänkuvan ja henkilökohtaisen suoriutumisen mukaan. Puolustusvoimat on julkistanut palkkataulukot, joista ilmenee eri tehtävien vaativuusluokat ja vastaavat palkat. Aliupseeritehtävissä (AU) alin vaativuusluokka tuottaa peruspalkan, joka on noin 1 600 €–1 800 €/kk (ilman lisiä), kun taas vaativammissa aliupseeritehtävissä peruspalkka voi nousta yli 2 500 euroon ennen henkilökohtaisia lisiä. Alikersantin palkka sijoittuu siis tyypillisesti noin 2 500–2 800 € kuukausitasolle ammattisotilaan uran alkuvaiheessa, joskin vaihtelua esiintyy tehtävästä riippuen. Esimerkkinä Puolustusvoimien palkkaesimerkeistä: opetusaliupseerin (aliupseeri, vaativuusluokka AU 5) aloituspalkka on 2 745,37 € kuukaudessa. Kokemuksen karttuessa ja henkilökohtaisen suoriutumisen perusteella palkka voi nousta tästä, kun henkilökohtainen palkanosa kasvaa (enintään 37 % tehtäväkohtaisesta palkasta).
Varusmiesalikersantti vs. ammattisotilas – palkkaeron selitys
Varusmiespalveluksessa oleva alikersantti on asevelvollinen, jolle ei varsinaisesti makseta palkkaa, vaan hän saa palvelusajalta päivärahaa. Varusmiesten päivärahat on tarkoitettu kattamaan henkilökohtaisia kuluja palveluksen aikana, eivätkä ne ole verrattavissa kuukausipalkkaan. Päivärahan määrä on porrastettu palvelusajan mukaan: alokasaikana ja palveluksen ensimmäisinä kuukausina varusmiesalikersantti saa 6,10 € päivässä, kun taas koulutuksen ja palvelusajan edetessä korvaus nousee – 166. palveluspäivästä alkaen päiväraha on 10,15 € päivässä ja pisimpään (yli 255 pv) palvelevilla 14,15 € päivässä. Nämä määrät vastaavat vain noin 180–420 euron kuukausittaista tuloa (palveluspäivien lukumäärästä riippuen), ja nekin ovat verottomia. Varusmiehille tarjotaan kuitenkin ilmainen majoitus, ruoka, vaatetus ja terveydenhuolto palveluksen aikana, joten päivärahan on ajateltu riittävän henkilökohtaisiin menoihin. Naisille maksetaan lisäksi 1,50 € päivässä erillistä varusrahaa henkilökohtaisten hygieniatarvikkeiden hankintaan.
Ammattisotilaana toimivan alikersantin palkka on täysin eri luokkaa verrattuna varusmiespalvelusta suorittavan alikersantin saamaan päivärahaan. Ammattialikersantti on Puolustusvoimien palkkalistoilla virassa oleva henkilö, joka saa kuukausipalkkaa ja kuuluu valtion virkaehtosopimusten piiriin. Kuten edellä todettiin, aloittelevan ammattisotilas-alikersantin peruspalkka on yleensä noin 2 500–2 800 € kuukaudessa tehtävästä riippuen. Tämä palkka on veronalaista tuloa ja sisältää esimerkiksi eläkemaksut ja muut työnantajamaksut siinä missä muidenkin valtion työntekijöiden palkat. Ero varusmieheen on siis merkittävä: varusmiesalikersantti saa vain pientä kulukorvausta, kun taas koulutettu kantahenkilökuntaan kuuluva alikersantti tienaa säännöllistä kuukausipalkkaa.
Eroja on myös palvelussuhde-eduissa. Varusmiehelle Puolustusvoimat tarjoaa palvelusaikana välttämättömät perusasiat (majoitus kasarmilla, ruoat, vaatetus) ilmaiseksi, mutta varusmies ei kerrytä eläkettä eikä saa varsinaisia työsuhde-etuja. Ammattisotilas sen sijaan saa nauttia virkasuhteen eduista: työterveyshuollosta, lomaoikeudesta, ylityökorvauksistaja esimerkiksi mahdollisuudesta Puolustusvoimien järjestämään palvelussuhdeasuntoon. Puolustusvoimat tarjoaa henkilöstölleen palvelussuhdeasuntoja työskentelypaikkakunnalla, ja uudelle työntekijälle voidaan maksaa vuokratukea neljän vuoden ajan, mikäli omistusasuntoa ei ole kyseisellä alueella. Tällaiset edut eivät koske varusmiehiä lainkaan. Yhteenvetona voidaan todeta, että varusmiesalikersantin “palkka” on käytännössä nimellinen päiväraha, kun taas ammattisotilas alikersantti saa toimeentulonsa kuukausipalkkana ja nauttii normaaleista työsuhde-eduista.
Palkkaan vaikuttavat tekijät: palvelusvuodet, tehtävä ja koulutus
Alikersantin palkkaan – siis tässä yhteydessä ammattisotilaana toimivan alikersantin palkkaan – vaikuttaa useita tekijöitä. Puolustusvoimien palkkausjärjestelmä on rakentunut siten, että tehtävän vaativuus on keskeisin palkan määräytymisen peruste. Lisäksi palvelusvuodet ja kokemus voivat nostaa palkkaa sekä suoraan että välillisesti (ylennysten ja henkilökohtaisen lisän kautta). Koulutus ja pätevyydet vaikuttavat siihen, millaisiin tehtäviin aliupseeri voidaan nimittää, ja tietyistä koulutuksista seuraa myös erillisiä palkanlisiä tai korotuksia. Seuraavassa erittelemme näitä tekijöitä tarkemmin.
Palvelusvuodet ja kokemus
Palvelusvuosien karttuminen heijastuu alikersantin palkkaan erityisesti henkilökohtaisen palkanosan kautta. Puolustusvoimien palkkausmallissa jokaisen viranhaltijan suoriutumista arvioidaan säännöllisesti (kehityskeskustelujen yhteydessä) ja henkilökohtainen palkanosa voi nousta enintään 37 prosenttiin tehtäväkohtaisesta palkasta. Uusi työntekijä aloittaa tyypillisesti 17 %:n henkilökohtaisella palkanosalla, mutta kokemuksen, hyvän työsuorituksen ja palvelusvuosien myötä tämä prosenttiosuus kasvaa. Käytännössä siis pitkä ura ja hyvät arviot voivat tuoda alikersantille useiden satojen eurojen korotuksen peruskuukausipalkkaan verrattuna uraansa aloittelevaan kollegaan.
Palvelusvuosien vaikutus näkyy myös siinä, että tietyt vaativammat tehtävät Puolustusvoimissa edellyttävät vähimmäiskokemusta. Esimerkiksi aliupseerien ylimpiin tehtäväluokkiin (AU 7) sijoittuvien virkojen haltijoilta edellytetään noin kymmenen vuoden vankkaa palveluskokemusta. Mikäli alikersantti (tai yleisemmin aliupseeri) nimitetään tehtävään, joka kuuluisi korkeimpaan vaativuusluokkaan ilman vaadittua kokemusta, maksetaan hänelle käytännössä yhtä pykälää alempaa palkkaa kunnes kokemusvaade täyttyy. Esimerkiksi perusyksikön vääpelinä toimivan aliupseerin tehtäväkohtainen palkka on sovittu olevan vähintään AU6 + 4 % lisä vaativuuden vuoksi. Nämä mekanismit takaavat sen, että kokemus palkitaan: pitkään palvellut alikersantti voi ansaita selvästi enemmän kuin juuri tehtävään tullut, vaikka sotilasarvo olisi sama.
Tehtävän vaativuus ja tehtäväkohtainen palkka
Puolustusvoimissa tehtäväkohtainen palkka perustuu tehtävien vaativuuden arviointiin. Alikersantit voivat palvella monenlaisissa tehtävissä aina joukkueen kouluttajasta erikoisalojen aliupseereihin, ja tehtävän vaativuustaso vaikuttaa suoraan palkkaan. Aliupseerien tehtäväkohtaiset vaativuusluokat (AU) on numeroitu; mitä korkeampi vaativuusluokka, sitä vaativampi tehtävä ja sitä korkeampi palkkataso. Esimerkiksi aliupseerin vaativuusluokka AU 3 edustaa perustason tehtävää, AU 5 jo vaativampaa ammattitehtävää, ja AU 7 kaikkein vaativimpia aliupseeritehtäviä. Jokaiselle luokalle on määritelty palkkataulukossa peruspalkka.
Käytännössä nuoret alikersantit aloittavat usein uransa vähemmän vaativissa aliupseeritehtävissä (esim. AU 3–5 tasolla). Kokemuksen ja lisäkoulutuksen myötä he voivat edetä vaativampiin tehtäviin, jotka voivat olla jopa AU 6–7 -tasoa (kuten vaativat kouluttaja- tai asiantuntijatehtävät). Tehtäväkohtaisen palkan erot voivat olla merkittäviä: esimerkiksi AU 3 -tasolla tehtäväkohtainen peruspalkka on hieman yli 2 000 €/kk, kun taas AU 6 -tasolla se on jo noin 2 500 €/kk tai enemmän (ennen henkilökohtaisia lisiä). Puolustusvoimien palkkataulukon mukaan esimerkiksi AU 5 -tason aliupseeritehtävässä peruspalkka on noin 2 346 € (henkilökohtaisilla lisillä aloituspalkka ~2 745 €) ja AU 7 -tason tehtävässä peruspalkka on yli 3 000 € kuukaudessa. Mikäli aliupseeri on lisäksi suorittanut reservin upseerikoulutuksen, on säädetty että hänelle voidaan maksaa palkkausta yhtä vaativuusluokkaa korkeampana kuin tehtävä muuten edellyttäisi.
On myös huomionarvoista, että tietyillä aliupseeritehtävien tasoilla koulutus voi tuoda B-korotusosan palkkaan. Tämä tarkoittaa, että vaativuusluokissa 3, 4 ja 5 aliupseeri voi saada ylimääräisen korotuksen tehtäväkohtaiseen palkkaansa suoritettuaan määrätyn jatkokoulutuksen (esimerkiksi aliupseerien yleis- tai mestaritason koulutuksen). B-korotusosa ei ole oma vaativuusluokkansa vaan ikään kuin lisäpiste, joka nostaa palkkaa kyseisissä tehtävissä koulutetuille aliupseereille. Näin kouluttautuminen ja pätevöityminen näkyvät palkkakuitissa konkreettisesti.
Koulutus ja pätevyydet
Alikersantiksi valmistutaan tyypillisesti varusmiespalveluksen aikana reservialiupseerikurssilla (AUK), mutta ammattialiupseerin uralle pääsemiseksi vaaditaan toisen asteen tutkinto ja usein aliupseerikoulutus suoritus tai reservin upseerikoulutus taustalla. Puolustusvoimat järjestää aliupseereille ura aikana useita koulutustasoja: perus-, yleis- ja mestaritason opintoja, joiden suorittaminen mahdollistaa etenemisen vaativampiin tehtäviin. Nämä koulutukset eivät suoraan nosta sotilasarvoa (alikersantista kersantiksi yleneminen tapahtuu erikseen harkinnan mukaan), mutta ne laajentavat tehtäväkenttää ja voivat johtaa siihen, että aliupseeri nimitetään korkeampiin vaativuusluokkiin kuuluville paikoille – mikä nostaa palkkaa.
Lisäksi on jo edellä mainittu B-korotusosa, joka on käytössä tietyillä vaativuusluokilla koulutuksen perusteella. Esimerkiksi, jos alikersantti on suorittanut aliupseerien ylemmän tason tutkinnon ja palvelee tehtävässä, joka on määritelty vaativuusluokkaan AU 5, hänelle voidaan maksaa tästä tehtävästä hieman korkeampaa palkkaa kuin henkilölle, jolla vastaavaa koulutusta ei ole. Tämä kannustaa aliupseereita hankkimaan lisää osaamista. Myös reservin upseerin tutkinto voi tuoda etua: asetuksen mukaan reservin upseerikoulutuksen suorittaneelle aliupseerille maksetaan palkka yhtä vaativuusluokkaa korkeampana kuin muuten maksettaisiin. Toisin sanoen, alikersantti jolla on reserviupseerikoulutus saattaa saada palkkaa kersanttitason tehtävän mukaisesti, vaikka hänen sotilasarvonsa on alikersantti.
Kielitaito, erityisosaaminen (esimerkiksi tekninen tai lääkintäalan osaaminen) ja muut pätevyydet voivat myös vaikuttaa urakehitykseen ja sitä kautta palkkaan. Usein ne näkyvät kuitenkin epäsuorasti: pätevä alikersantti saa todennäköisemmin vaativamman toimenkuvan tai osallistuu vaativampiin kursseihin, mikä sitten heijastuu palkkatasoon.
Erityistilanteet: kriisinhallintaoperaatiot ja komennukset
Moni aliupseeri osallistuu uransa aikana kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin (rauhanturvaamiseen). Kriisinhallintatehtävissä palkkaus määräytyy erillisen taulukon mukaan, joka kuitenkin perustuu pitkälti tehtävän vaativuuteen ja sotilasarvoon. Kriisinhallintaoperaatioihin lähteneillä sotilailla säilyy kotimaan peruspalkka (virkaehtosopimuksen mukainen palkka maksetaan normaalisti), mutta sen suuruus määräytyy operaation ajaksi tehtävän vaativuusluokan mukaan erillisessä asetuksessa. Käytännössä kriisinhallintaoperaatioissa aliupseerit sijoittuvat vaativuustasoille 1–5 riippuen tehtävästä. Puolustusvoimien heinäkuussa 2025 voimaan tulleen asetuksen mukaan alin sotilaallinen kriisinhallintatehtävän palkkaluokka (taso 1) maksaa noin 2 825 € kuukaudessa, ja esimerkiksi hieman vaativampi tehtävätaso 4A noin 3 919 € kuukaudessa. Ryhmänjohtajana toimivan aliupseerin palkka missiolla voikin olla kolmen tuhannen euron paremmalla puolella. Nämä kriisinhallintapalkat ovat veronalaista tuloa ja maksetaan normaalisti pankkitilille kuukausittain kuten kotimaassakin.
Merkittävä lisä kansainvälisissä operaatioissa on kuitenkin operaatiokohtainen päiväraha, joka on veroton. Esimerkiksi tällä hetkellä vaativimmissa kriisinhallintaoperaatioissa (korkean riskin alueilla, kuten tietyt operaatioalueet Lähi-idässä) maksetaan noin 80 € päivärahaa per palveluspäivä. Päivärahan suuruus vaihtelee operaation mukaan; rauhallisemmissa kohteissa se voi olla pienempi (kymmeniä euroja päivässä), mutta joka tapauksessa verottomana etuutena se parantaa merkittävästi kotiin jäävää käteen tulevaa tuloa. Esimerkiksi YK:n UNIFIL-operaatiossa Libanonissa päiväraha on ollut luokkaa 60 €/vrk verottomana, mikä kuukausitasolla on ~1 800 € ylimääräistä nettona palkan päälle. Tämä tarkoittaa, että kriisinhallintaoperaatioon osallistuva alikersantti voi kokonaisuudessaan ansaita kuukaudessa jopa kaksinkertaisesti kotimaahan verrattuna, kun sekä varsinainen palkka että päivärahat lasketaan yhteen. (Palkka maksetaan verollisena, päivärahat verottomina.)
Myös kotimaassa on erityistilanteita, joissa alikersantti saa ylimääräisiä korvauksia. Sotaharjoitukset ovat tästä tyypillinen esimerkki: kun kantahenkilökuntaan kuuluva sotilas osallistuu kertausharjoitukseen tai muuhun yhtäjaksoiseen sotilaalliseen harjoitukseen, hänelle maksetaan erillistä harjoituskorvausta jokaiselta harjoitusvuorokaudelta. Tällä hetkellä harjoituskorvauksen suuruus on noin 131 € per vuorokausi, ja se maksetaan palkan lisäksi kompensoimaan pitkistä harjoituspäivistä ja -öistä aiheutuvaa lisätyötä. Harjoituskorvaus on sama arvoasemasta riippumatta ja veronalaista tuloa. Lisäksi jos harjoitus sijoittuu pyhäpäiville tai viikonlopuille, maksetaan normaaleja ylityö- ja pyhälisiä työaikalakien ja virkaehtosopimusten mukaisesti – näistä lisää myöhemmin edut ja lisät -osiossa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että alikersantin palkkaan vaikuttavat monet tekijät. Perustehtävä ja sotilasarvo luovat pohjan, mutta palvelusvuodet, tehtävän vaativuus, koulutus sekä erityistilanteet (kuten rauhanturvaoperaatiot tai isot harjoitukset) voivat kaikki nostaa (tai tietyissä tapauksissa rajoittaa) ansiotasoa. Aliupseerin palkkausjärjestelmä kannustaa kehittymään: kun taito ja vastuu kasvavat, se näkyy myös tilipussissa.
Erot puolustushaarojen välillä: maavoimat, merivoimat, ilmavoimat
Suomen puolustusvoimissa alikersantti-nimike ja aliupseerien palkkausperiaatteet ovat yhtenäiset kaikissa puolustushaaroissa – maavoimissa, merivoimissa ja ilmavoimissa. Itse peruspalkkataulukot ja vaativuusluokat ovat samat riippumatta palveluspaikasta, eli sama tehtäväkohtainen vaativuustaso tuottaa samansuuruisen palkan niin maavoimien kuin vaikkapa ilmavoimien alikersantille. Kuitenkin käytännön tasolla voi ilmetä eroja tuloissa puolustushaarojen erikoispiirteiden vuoksi, sillä tietyt lisät ja korvaukset ovat sidoksissa palveluksen luonteeseen.
Merivoimissa palvelevat alikersantit (esimerkiksi laivastossa) ovat oikeutettuja meripalvelukseen liittyviin erityiskorvauksiin. Kun sotilas on merellä aluksella palveluksessa, maksetaan meripalvelukorvausta jokaiselta meripalveluvuorokaudelta. Meripalvelukorvaus on suuruudeltaan noin 70–173 € per vrk tehtävästä riippuen, ja sen lisäksi maksetaan veroton meripalvelupäiväraha. Jos alus on yön yli poissa kotisatamasta (eli merellä tai vieraassa satamassa), meripäivärahaan lisätään noin 68 € korotus vuorokaudelta. Esimerkiksi jos alikersantti toimii aluksella ja on viikon merellä putkeen, hänelle kertyy viikon ajalta satoja euroja ylimääräistä korvausta palkan lisäksi. Lisäksi merivoimissa aluksen miehistöön kuuluville maksetaan satamavuorovahtikorvausta erityistehtävistä (yöpäivystyksistä satamassa) erillisen tariffin mukaan. Nämä meripalveluslisät voivat nostaa merivoimien alikersantin ansiotasoa merkittävästi verrattuna esimerkiksi maavoimien varuskunnassa arkisin päivätyössä palvelevaan alikersanttiin.
Ilmavoimissa puolestaan on omia erityislisiään. Esimerkiksi lentotoimintaan liittyvissä tehtävissä on käytössä lentopalvelus- ja vaaralisät. Aliupseeri, joka toimii vaikkapa lentotekniikan tehtävissä tai lentävää henkilökuntaa avustavissa rooleissa, voi saada lentoteknistä vastuulisää ja vaaralisää. Tämän lisän suuruus voi olla kokemuksesta ja palvelussitoumuksesta riippuen jopa 307–1 239 € kuukaudessa kyseisessä tehtävässä. Lisäksi joissain tilanteissa maksetaan hyppylisää (laskuvarjohyppyihin osallistuville tai niitä ohjaaville) sekä lennonvarmistuslisää niille, jotka vastaavat lennonjohdon tai tutka-aseman kaltaisista tehtävistä. Ilmavoimien alikersantti, joka palvelee esimerkiksi laskuvarjojääkärien kouluttajana tai lentokentän pelastustehtävissä, voi kerätä huomattavia lisiä peruspalkkansa oheen.
Maavoimissa alikersantit toimivat moninaisissa tehtävissä esimerkiksi mekanisoiduissa joukoissa, kouluttajina, viesti- ja tutkatehtävissä, pioneeritehtävissä jne. Maavoimien palveluksessa lisät ovat ehkä vähäisempiä verrattuna merellä tai ilmassa toimiviin, mutta toki tietyt erikoistilanteet koskevat yhtä lailla maavoimien henkilöstöä. Esimerkiksi koiranohjaajana toimiva alikersantti saa koiranhoitopalkkiota kuukausittain palveluskoiran hoidosta. Pioneeritehtävissä ja raivaustehtävissä voidaan maksaa räjäytyslisää, ja sukeltavissa pioneeri- tai erikoisyksiköissä sukellusrahaa jokaisesta sukelluksesta. Myös maavoimissa osallistutaan harjoituksiin, joista saa harjoitusvuorokausikorvaukset kuten aiemmin todettiin, ja joissain maavoimien joukoissa (esim. laskuvarjojääkärit) maksetaan hyppylisiä.
Kaiken kaikkiaan, puolustushaarojen väliset erot alikersantin palkassa eivät tule sotilasarvosta itsestään, vaan palvelusympäristön erityisistä lisistä ja olosuhteista. Peruspalkka ja sotilasarvoon sidottu palkkausjärjestelmä on yhtenäinen. Niinpä esimerkiksi ilmavoimien tukikohdassa teknikkona työskentelevä alikersantti ja maavoimien varuskunnassa varastonhoitajana toimiva alikersantti saavat vaativuusluokaltaan vastaavista tehtävistä samaa peruspalkkaa. Mutta ilmavoimien alikersantti saattaa saada lisäksi lentopalveluslisää, kun taas maavoimien alikersantti ei. Vastaavasti merivoimien alikersantti merellä ansaitsee meripalvelukorvauksia, joita muilla ei ole. Johtopäätöksenä: alikersantin palkka on rakenteeltaan sama puolustushaarasta riippumatta, mutta työn luonne voi tuoda lisäansioita eri tavoin maalla, merellä ja ilmassa.
Alikersantin palkkauksen kehitys ja historiallinen näkymä
Historian valossa alikersanttien (ja yleisesti Puolustusvoimien henkilöstön) palkkaus on kehittynyt maltillisesti mutta tasaisesti. Kantahenkilökunnan palkat ovat yleensä seuranneet valtion yleistä palkkakehitystä ja virkaehtosopimuksissa sovittuja korotuksia. Esimerkiksi 2000-luvun alkupuolella Puolustusvoimissa uudistettiin palkkausjärjestelmää siirtymällä nykyiseen tehtävien vaativuuteen perustuvaan malliin, jossa kannustinjärjestelmänä toimii henkilökohtainen palkanosa. Tätä ennen palkkaus oli enemmän palvelusvuosien ja ikälisien korostamaa. Uudistuksen myötä nuorillakin aliupseereilla oli mahdollisuus edetä palkkaluokissa nopeasti, jos he kouluttautuivat ja menestyivät tehtävissään. Tämä heijastaa modernia suuntausta: palkalla palkitaan vastuuta ja osaamista, ei pelkkää aikaa.
Tilastojen valossa aliupseerien palkat ovat nousseet nimellisesti vuosien varrella, mutta ostovoiman kasvu on ollut rajallisempaa inflaation vuoksi. Esimerkiksi 2010-luvulla valtionhallinnon palkankorotukset olivat melko maltillisia. Aliupseeriliiton mukaan aliupseeriston palkkauksen kilpailukyky siviilityömarkkinoihin nähden on pysynyt kohtalaisena, joskin tietyissä erikoistehtävissä (kuten ICT-asiantuntijat) yksityissektorin palkat ovat karanneet korkeammiksi. Tästä syystä Puolustusvoimat on myös hyödyntänyt erikoisupseerien ja siviilien palkkausluokkia rekrytoidessaan korkeaa erityisosaamista (esim. kyber- ja ICT-tehtäviin), jotta palkkaus olisi kilpailukykyistä.
Varusmiesten päivärahojen kehitys on oma historiallinen tarinansa. Varusmiesten päivärahoja on korotettu aika ajoin, mutta ne ovat pitkään laahanneet jäljessä yleisestä kustannustason noususta. Esimerkiksi 1990-luvulla varusmiehen päiväraha oli vain muutamia markkoja päivässä – vuonna 1982 päiväraha oli 7,75 mk (noin 1,30 €) palveluksen alussa ja hieman korkeampi loppupalveluksesta. Euroaikana päivärahoja on tarkistettu muutaman vuoden välein. 2010-luvulla varusmiesten päivärahataso oli noin 5 € (1–6 kk palvelusta) ja 11–12 € (pitkissä palveluksissa) per päivä. Vuoden 2020 alussa esimerkiksi yli 165 päivää palvelleen varusmiehen päiväraha oli 9,00 € (sitä ennen 8,70 €) ja yli 255 päivää palvelevan 12,50 € (sitä ennen 12,10 €). Vuoden 2023 alussa päivärahat olivat 5,40 €/pv (ensimmäiset 6 kk), 9,00 €/pv (7–9 kk) ja 12,00 €/pv (10–12 kk). Näitä korotettiin jälleen vuoden 2024 alussa: 1.1.2024 alkaen alkupään päiväraha nousi 5,40 eurosta 6,10 euroon, keskivaiheen 9,00 € -> 10,15 € ja pisimmän palvelusajan 13,65 € -> 14,15 €. Korotukset paransivat hieman varusmiesten asemaa, mutta edelleen on esitetty vaatimuksia päivärahojen merkittävämmästä nostosta – esimerkiksi Varusmiesliitto on aika ajoin vaatinut päivärahojen tuntuvampaa korottamista jopa kaksinkertaisiksi, jotta ne vastaisivat paremmin nykypäivän elinkustannuksia.
Ammattisotilaiden, mukaan lukien alikersanttien, palkkauksen historiallinen trendi on ollut varovaisen nousujohteinen. Mediaanipalkat Suomessa ovat nousseet 2020-luvun alkupuolella varsin ripeästikin (esim. vuoden 2023 aikana keskipalkka nousi n. 5 % inflaation vuoksi). Valtion virkamiesten palkoissa on pyritty pitämään samaa linjaa, jottei julkinen sektori jää täysin jälkeen. Vuonna 2022–2024 valtion sektorilla solmittiin palkkaratkaisuja, joissa julkisen alan palkkoja korotettiin useissa erissä yhteensä reilulla kourallisella prosentteja (sisältäen sekä yleiskorotukset että paikalliset erät). Aliupseerit ovat saaneet nämä samat prosenttikorotukset palkkoihinsa. Esimerkiksi yksi alikersantin tehtävässä pitkään palvellut voisi kertoa, että vielä 2010-luvun alussa hänen bruttopalkkansa oli ~2 300 €/kk, kun nyt se on lähempänä 2 800 €/kk säännöllisten sopimuskorotusten myötä.
Sotilasarvojen rakenteessa tapahtuneet muutokset vaikuttavat myös taustalla: vuoteen 2007 mennessä Puolustusvoimat luopui opistoupseerijärjestelmästä, mikä johti siihen että osa entisistä opistoupseerien tehtävistä muuttui aliupseereille sopiviksi. Tämä lisäsi aliupseerien (ml. alikersantit, kersantit) vastuuta ja avasi urapolkua ylemmäs. Puolustusvoimien henkilöstötilinpäätöksen 2022 mukaan aliupseerien henkilötyövuosien määrä on kasvanut, kun opistoupseereilta vapautuneita tehtäviä on muutettu aliupseeritehtäviksi. Samalla on huolehdittu, että palkkaus vastaa tehtävien vaativuutta, jottei aliupseeriston työmotivaatio kärsi.
Tulevaisuuden näkymissä alikersanttien palkkaus kehittynee edelleen tasaisesti. Julkisen talouden haasteet voivat rajoittaa suuria palkankorotuksia, mutta toisaalta Puolustusvoimat pyrkii pitämään kiinni osaavasta henkilöstöstä. Esimerkiksi lisääntyvä kansainvälinen harjoitustoiminta ja NATO-jäsenyyden tuomat uudet vaatimukset voivat tarkoittaa, että aliupseerit osallistuvat entistä enemmän vaativiin koulutuksiin ulkomailla – mikä puolestaan voi tuoda korvauksia ja lisiä. Myös teknistyvä puolustus (dronet, kyber, uudet kalustot) voi nostaa tiettyjen aliupseerien roolia ja mahdollisesti palkkatasoa, jos vaativuusluokituksia tarkistetaan. Historiallisesti Puolustusvoimat on kuitenkin melko hierarkkinen organisaatio, jossa palkkarakenteet muuttuvat hitaasti ja ennustettavasti.
Alikersantin palkan vertailu muihin sotilasarvoihin ja ammatteihin
On valaisevaa tarkastella, miten alikersantin palkka vertautuu sekä Puolustusvoimien sisällä muihin sotilasarvoihin että täysin muihin ammattiryhmiin siviilipuolella. Alikersantti on aliupseeriston lähtötason arvo, joten odotetusti sen palkkataso on alempi kuin korkeammilla sotilasarvoilla. Toisaalta alikersantin palkka on kuitenkin koulutettuna ammattihenkilönä kilpailukykyinen moniin suomalaisiin ammatteihin nähden.
Sotilasarvojen sisäinen vertailu: Heti alikersantin yläpuolella arvoasteikossa on kersantti. Käytännössä kantahenkilökuntaan kuuluva kersantti on yleensä jo muutaman vuoden palvellut ja mahdollisesti tehtävien vaativuusluokassa hiukan korkeammalla. Kersantin ja alikersantin palkkaerot eivät ole valtavia, mutta kersantilla on usein henkilökohtainen palkanosa ehtinyt kasvaa ja tehtävä saattaa olla pykälää vaativampi. Tyypillisesti kersantin kuukausipalkka voi olla esimerkiksi noin 2 700–3 000 € luokkaa kokemusvuosista riippuen, eli hieman alikersanttia korkeampi (joissain tehtävissä kersantit voivat yltää yli 3 000 €/kk ansioihin). Seuraava arvo on ylikersantti, joka on kokeneempi aliupseeri. Ylikersantin keskipalkka Suomessa on arvioiden mukaan noin 4 400 € kuukaudessa bruttona, mikä tosin sisältää usein jo pitkän uran tuoman henkilökohtaisen lisän ja mahdollisesti vaativan erikoistehtävän. Joillakin ylikersanteilla (esimerkiksi komppanian vääpelinä toimivilla) palkka voi nousta tätäkin korkeammaksi, jopa lähelle 4 800 € rajaa henkilökohtaisine lisineen, kun taas juuri ylennetty ylikersantti saattaa olla lähempänä 3 500–3 800 € tasoa.
Aliupseeriston ylimmät arvot, vääpeli, ylivääpeli ja sotilasmestari, tuovat edelleen lisää palkkaa. Vääpelit (joilla on yleensä huomattavan pitkä kokemus tai erittäin vastuullinen tehtävä, kuten perusyksikön vääpeli) ansaitsevat enemmän kuin ylikersantit – usein palkkahaitari vääpelillä on noin 3 300–4 000 €/kk. Ylivääpeli, joka on toiseksi korkein aliupseeri, voi ansaita vielä tätä enemmän; epävirallisten lähteiden mukaan ylivääpeleiden palkat voivat liikkua 4 000–4 600 euron välillä kuukaudessa kokeneimmilla henkilöillä. Sotilasmestari, korkein aliupseerin arvo (harvinainen ja pitkän uran tulos), on palkkauksellisesti aliupseerien huippu – palkka voi nousta jopa noin 4 600–5 200 €kuukausitasolle. Sotilasmestaria on joskus kutsuttu “aliupseerien kenraaliksi”, mikä kuvastaa aseman harvinaisuutta; heillä on yleensä takanaan ~25 vuoden palvelus ja suoritettuna aliupseerien mestaritason opinnot, ja heidät on sijoitettu kaikkein vaativimpiin aliupseeritehtäviin, mikä oikeuttaa korkeaan korvaukseen.
Upseerien palkat ovat aliupseereja korkeampia. Vertailun vuoksi: nuoren upseerin (vänrikki tai luutnantti) palkkaalkaa karkeasti sieltä mihin aliupseeriston palkat päättyvät. Esimerkiksi valtion palkkatilastojen mukaan luutnantin keskimääräinen kuukausipalkka on noin 3 900 €. Ylempien upseerien (kapteeni, majuri, eversti) palkat kohoavat siitä eteenpäin: kapteenilla tyypillisesti 4 500 € tuntumassa ja majurilla 5 000 € ylöspäin, kun taas everstiluokassa mennään 6 000–8 000 € tasolle ja kenraaleilla yli 8 000 €. Upseerien ja aliupseerien palkkavertailussa alikersantin palkka on siis selvästi upseeriston alapäätä matalampi. Toisaalta on huomattava, että alikersantiksi tullaan nuorempana ja vähemmällä koulutusvaatimuksella kuin upseeriksi (upseeri tarvitsee korkeakoulututkinnon). Alikersantin palkka heijastelee asemaa armeijan hierarkiassa: se on alempi kuin kokeneempien aliupseerien ja upseerien palkat, mutta kuitenkin selkeästi korkeampi kuin miehistöön kuuluvien (kuten sopimussotilaana palvelevan jääkärin) palkka. Esimerkiksi rauhanturvaajina palvelevien jääkärien (miehistö) palkka oli ennen korotuksia noin 2 300 €/kk ja ryhmänjohtajina toimivien aliupseerien noin 3 050 €/kk samassa operaatiossa – tämä kuvastaa, miten aliupseeri (alikersantti/kersantti) saa vastuunsa mukaisesti suurempaa korvausta kuin miehistöön kuuluva.
Vertailu muihin ammattiryhmiin: On myös kiinnostavaa verrata alikersantin palkkaa siviilisektorin ammatteihin Suomessa. Suomalaisen palkansaajan keskitulo sijoittuu nykydatan mukaan noin 2 486–4 143 euron välille kuukaudessa. Alikersantin noin 2 500–2 800 €:n lähtöpalkka asettuu siis lähelle keskituloisen alarajaa tai hieman sen alle. Toisaalta alikersantti on usein vielä varsin nuori uransa alussa, joten samanikäisiin verraten palkka on kohtuullinen – monet ammattikoulun tai edes lyhyen opistokoulutuksen suorittaneet 20–25-vuotiaat siviilissä ansaitsevat samansuuruisia summia.
Jos vertaamme alikersantin palkkaa muutamaan konkreettiseen ammattiin: Poliisin keskipalkka on noin 2 800–3 500 € kuukaudessa tehtävästä riippuen. Poliisien peruspalkka koulusta valmistumisen jälkeen on yleensä noin 2 400–2 700 €/kk, ja kokeneella vanhemmalla konstaapelilla 3 000 € ylittävä. Alikersantin palkka on siis samassa kokoluokassa kuin nuoren poliisin palkka – poliisin työ on koulutukseltaan AMK-tasoinen, kun aliupseerin koulutus on toisen asteen + sotilaskoulutus, joten tietty yhteneväisyys on ymmärrettävää. Lähihoitajan tai sairaanhoitajan alkuvaiheen palkka julkisella sektorilla liikkuu 2 300–2 800 € haarukassa, mikä on hyvin lähellä alikersantin tasoa. Opettajien palkat (esimerkiksi luokanopettaja) tosin ovat korkeampia: uusi luokanopettaja aloittaa noin 3 000 €/kk palkalla ja keskipalkka opettajilla on lähes 4 000 €, mikä heijastelee korkeampaa koulutusvaatimusta. Teknisen alan työntekijöillä (vaikkapa sähköasentaja, automekaanikko) palkat voivat vaihdella laajasti, mutta tyypillisesti 2 500–3 000 €/kk on mahdollista kokeneelle osaajalle – alikersantin palkka on siis kilpailukykyinen näihin nähden, etenkin kun mukaan laskee julkisen sektorin varmuuden ja edut.
Korkeasti koulutetuissa asiantuntija-ammateissa (insinöörit, ekonomit, IT-asiantuntijat) palkkataso on selvästi korkeampi kuin alikersantilla; esim. diplomi-insinöörin keskipalkka yksityisellä sektorilla voi olla 5 000 € kieppeillä, mikä tuplaa alikersantin ansion. Kuitenkin aliupseerin uraa harkitsevalle relevantimpaa on verrata samantasoiseen koulutukseen nojaavia töitä. Tässä joukossa alikersantin palkka on varsin kohtuullinen. Lisäksi on huomattava, että Puolustusvoimien palveluksessa tulee palkkaan päälle paljon ei-rahallisia etuja (kuten edullinen ruokailuvaruskunta-alueella, liikuntapalvelut, mahdollisuus käyttää lomakoti- ja virkistysalueita, sotilaslääkäripalvelut tarvittaessa jne.), joita monilla muilla aloilla ei ole suoraan tarjolla.
Voidaan myös vertailla aliupseeriston sisällä siviiliin siirtymistä: Reservin aliupseerit (jotka ovat siviilitöissä ja tulevat kertausharjoituksiin) usein huomaavat, että esimerkiksi turvallisuusalalla tai pelastusalalla siviilissä palkat voivat olla samantyyppisiä. Monet reservin alikersantit toimivat poliiseina, vartijoina, palomiehinä tai muissa tehtävissä, joissa palkkaus on samankaltainen – poliiseilla kuten mainittu ~3 000 € keskimäärin, vartijoilla keskimäärin ~2 500 € ja pelastajilla kunnallisen taulukon mukaan alkupalkka ~2 400–2 600 €.
Yhteenvetona: Alikersantin palkka on suomalaisessa mittakaavassa keskitasoa. Se on selvästi parempi kuin täysin kouluttamattoman työntekijän palkka, ja se kestää vertailun moneen toisen asteen koulutusta vaativaan ammattiin. Puolustusvoimien sisällä alikersantti ansaitsee vähemmän kuin ylemmät aliupseerit ja upseerit, mutta enemmän kuin miehistö ja varusmiehet. Palkkausjärjestelmä on hierarkkinen, mutta tarjoaa mahdollisuuksia ansiotason nousuun kokemuksen, vastuun ja koulutuksen karttuessa. Lisäksi alikersantit voivat saada merkittäviä lisiä ja etuja, jotka eivät heti näy peruspalkassa, mutta parantavat kokonaisansiota ja työolosuhteita.
Edut ja lisät alikersantin palkkauksessa
Puolustusvoimien palveluksessa alikersantille kuuluu varsinaisen palkan lisäksi joukko etuja ja lisiä, jotka on hyvä ottaa huomioon tarkasteltaessa ansiotasoa. Osa näistä eduista on rahallisia lisäkorvauksia, osa luontoisetuja tai palvelussuhde-etuja, jotka eivät suoraan näy tilinauhalla mutta parantavat kokonaishyvinvointia.
Ylityö- ja työaikakorvaukset: Vaikka sotilaan työ mielletään usein “kokonaisvaltaiseksi”, rauhan aikana aliupseerit ovat työaikalain piirissä ja heille kertyy ylityö- ja ilta-/yötyökorvauksia tarpeen mukaan. Puolustusvoimissa kuukausipalkasta voidaan laskea tuntipalkka käyttämällä jakajaa 163. Tämän tuntipalkan perusteella maksetaan lisät illoilta, öiltä, lauantailta, sunnuntailta ja ylityötunneilta virkaehtosopimuksen mukaisin prosenttikorotuksin. Esimerkiksi sunnuntaityökorvaus on 100 %:n lisä tuntipalkkaan ja ylityöstä maksetaan korotettua palkkaa tai annetaan vastaava vapaa-aika. Aliupseerit osallistuvat säännöllisesti esimerkiksi kertausharjoituksiin, valvontatehtäviin tai päivystyksiin, jotka voivat osua normaalityöajan ulkopuolelle – näistä heille maksetaan asianmukaiset korvaukset. Työajan joustoja on myös käytössä; usein ylityöt tasataan vapaa-ajalla esimerkiksi siten, että harjoituksen jälkeen pidetään vapaapäiviä. Kuitenkin rahallisesti, jos vapaa-aikaa ei voida antaa, ylitöistä maksetaan korvaus. Lisäksi sotilailla on käytössä varallaolojärjestelmä joissain tehtävissä, josta maksetaan pientä korvausta, sekä päivystysluonteisesta työstä korotuksia.
Päivärahat ja komennusrahat: Mikäli alikersantti komennetaan tilapäisesti toiselle paikkakunnalle (esimerkiksi kurssille Maanpuolustuskorkeakouluun tai harjoitukseen toiseen joukko-osastoon kotimaassa), hänelle maksetaan valtion matkustussäännön mukaiset päivärahat ja matkakorvaukset. Kotimaan kokopäiväraha on noin 45 € (vuonna 2025) ja osapäiväraha noin 20 €. Nämä päivärahat ovat verottomia ja tarkoitettu kattamaan ylimääräisiä ruokailu- ym. kuluja komennuksen aikana. Ulkomaan komennuksilla (esim. kursseilla ulkomailla) päivärahat määräytyvät kohdemaan mukaan ja voivat olla selvästi suurempia. Kriisinhallintaoperaatioista maksettavat päivärahat on jo käsitelty aiemmin erikseen.
Asumisedut: Kuten aiemmin mainittiin, Puolustusvoimat tarjoaa palvelussuhdeasuntoja kohtuulliseen vuokraan. Alikersantti, joka joutuu muuttamaan palveluspaikkakunnalleen, voi hakea Puolustusvoimien vuokra-asuntoa. Mikäli asunto myönnetään, vuokra on usein edullinen paikalliseen markkinatasoon nähden. Lisäksi uusi työntekijä voi saada vuokratukea neljän vuoden ajan (tällä hetkellä 40 % vuokrasta, asteittain pienenevänä). Tämä tuki on merkittävä rahallinen etu, joka parantaa nuoren aliupseerin ostovoimaa. Asumisedun arvo voi olla useita satoja euroja kuukaudessa. Monilla varuskunnilla on myös mahdollisuus edulliseen asumiseen esimerkiksi soluasunnoissa tai Puolustusvoimien hallinnoimissa asunnoissa.
Ruokailu ja terveydenhuolto: Varuskunta-alueella työskentelevä henkilöstö saa yleensä edullisesti lounasruokailun sotilaskodissa tai henkilöstöruokalassa. Tämä ei ole ilmainen etu (kuten varusmiehillä), mutta tukisubventoitu ateria maksaa vain muutaman euron. Lisäksi Puolustusvoimilla on kattava työterveyshuolto: alikersantit voivat kääntyä sotilaslääkärin tai työterveyslääkärin puoleen ja saavat terveyspalvelut virkaehtosopimuksen mukaisesti (yleensä maksutta peruspalvelut, erikoispalvelut KELA-korvauksin). Myös vapaa-ajan tapaturmat pyritään hoitamaan ripeästi; tosin vakuutusturva on kohdistettu palveluksessa sattuviin vahinkoihin.
Erityislisät: Kuten aiemmin on laajasti käsitelty, alikersantti voi saada tehtäväkohtaisten olosuhteiden mukaan erilaisia lisiä. Puolustusvoimien palkkausjärjestelmän liitteissä on lueteltu monia suoritus- ja olosuhdelisiä: esimerkiksi lennonvarmistuslisä, lentotekninen vaaralisä, sukelluslisä, laskuvarjohyppylisä, räjäytyslisä, koiranhoitolisä jne.. Nämä lisät maksetaan yleensä joko kiinteänä kuukausieränä silloin, kun henkilön tehtävä edellyttää jatkuvasti jotain erityistä (esim. vaarallisia aineita tai vastuu ilmailun turvallisuudesta), tai kertakorvauksena kutakin suoritetta kohden (kuten hyppylisä per hyppy tai räjäytyslisä per tehty räjäytystyö). Summat vaihtelevat muutamasta kympistä useisiin satoihin euroihin kuukaudessa. Esimerkiksi lentotekninen vaaralisä voi olla yli tuhat euroa kuussa tietyissä tehtävissä, kun taas yksittäisestä laskuvarjohypystä maksettava hyppylisä on luokkaa parikymmentä euroa suoritteelta.
Virkistysetuudet: Puolustusvoimat ylläpitää henkilöstölleen virkistysalueita (kuten lomakylätyyppisiä alueita Kuusamossa, Merikarvialla ja Taipalsaarella), joihin kaikilla työntekijöillä on käyttöoikeus. Alikersantit perheineen voivat hyödyntää näitä vapaa-ajanviettopaikkoja edullisesti. Lisäksi on olemassa henkilöstökerhoja, liikuntakerhoja ja muita vastaavia, jotka eivät suoraan nosta palkkaa, mutta tuovat laadullista etua työssä jaksamiseen.
Eläke ja sosiaaliturva: Alikersantti kartuttaa valtion eläkejärjestelmän mukaista eläkettä (sotilaseläkeikä on hieman alempi kuin siviileillä tiettyjen ikäluokkien osalta, koska sotilaat voivat jäädä reserviin aiemmin). Vaikka eläke ei ole “palkkaa”, on syytä todeta, että vakaalla julkisen sektorin uralla kertyy eläkettä ja lomaoikeutta yms. etuja, jotka ovat osa kokonaispakettia.
Lopuksi voidaan todeta, että alikersantin palkka koostuu peruspalkan lisäksi monesta palasesta. Rahallinen ansiomuodostuu kuukausipalkasta, mahdollisista lisistä (henkilökohtainen, olosuhde-, vaaralisät, ylityökorvaukset) sekä päivärahoista komennuksilla. Luontoisedut ja muut edut (asunto, ruokailu, terveydenhuolto, virkistys) parantavat toimeentuloa ja elämänlaatua. Kun kaikki lasketaan yhteen, alikersantin kokonaiskompensaatio on varsin kilpailukykyinen paketti yhteiskunnassa, vaikka pelkkä peruspalkka ei huipulle ylläkään. Puolustusvoimat pyrkii palkkauksella ja eduilla pitämään huolta siitä, että aliupseeristo – asevoimien selkäranka – säilyy motivoituneena ja kykenevänä ylläpitämään maan puolustuksen vahvaa suorituskykyä.
Lähteet: Puolustusvoimat (palkkausjärjestelmä ja palkkataulukot), Valtiokonttori/Valtiovarainministeriö (virkaehtosopimukset), Varusmiesliitto, Ruotuväki-lehti, Tilastokeskus (palkkatilastot), Yle uutiset, Verkkouutiset, Ammattisotilas -verkkolehti. Kaikki tiedot on pyritty tarkistamaan ajantasaisista ja luotettavista lähteistä vuonna 2025.
