Ratkaisukeskeinen lyhytterapia koulutus – laaja opas

Mielenterveyspalveluiden tarve on kasvanut viime vuosina, ja samalla lyhytterapiasta on tullut yhä merkittävämpi osa avun tarjoamista. Ratkaisukeskeinen lyhytterapia on lyhytkestoinen terapiamuoto, jonka tavoitteena on auttaa asiakasta löytämään ratkaisuja ja voimavaroja nopeassa aikataulussa. Koulutukset lyhytterapeutiksi ovat nousseet suosioon: sadat uudet lyhytterapeutit valmistuvat vuosittain, ja koulutustarjonta on laajentunut eri puolille Suomea vastaamaan kysyntään. Lyhytterapia nähdäänkin yhtenä keinona purkaa pitkittyneitä terapiajonoja ja tuoda helpotusta mielenterveyden kriisiin matalalla kynnyksellä.

Mitä on ratkaisukeskeinen lyhytterapia?

Ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa keskitytään asiakkaan voimavaroihin ja tulevaisuuden tavoitteisiin ongelmien syiden sijaan. Kuvassa kivien tasapainoinen pino symboloi hyvinvoinnin rakentumista pienin askelin.

Ratkaisukeskeinen lyhytterapia on terapia- ja ohjausmenetelmä, joka keskittyy ongelmien sijasta ratkaisuihin ja asiakkaan voimavaroihin. Se tarjoaa psykososiaalista, luottamuksellista keskusteluapua elämän erilaisiin haastaviin tilanteisiin ja kriiseihin. Tyypillisesti lyhytterapia on lyhytkestoista: käyntikertoja on tavallisesti 1–20, ja joskus jo muutama tapaaminen riittää muutoksen alkuun. Lyhytterapiassa asiakas itse määrittelee, mihin aiheeseen hän haluaa apua ja kuinka pitkään terapiaa jatketaan, ilman tarvetta sitoutua ennalta määrättyyn käyntimäärään.

Ratkaisukeskeisessä lyhytterapiassa painotus on nykyhetkessä ja tulevaisuudessa – menneisyyttä käsitellään vähemmän. Terapeutti toimii enemmänkin sparraajana ja rinnalla kulkijana, joka auttaa asiakasta huomaamaan omat kykynsä ja löytämään käytännön ratkaisuja tilanteeseensa. “Lyhytterapia on matalan kynnyksen keskusteluapua elämän haastaviin tilanteisiin – terapiaa ihan tavallisille ihmisille,” tiivistää Lyhytterapeuttiyhdistys. Tämän matalan kynnyksen luonteen vuoksi lyhytterapiaan ei tarvita lääkärin lähetettä tai diagnoosia, vaan apua voi hakea nopeasti silloin, kun tarve on akuutti.

Tyypillisiä ratkaisukeskeisen työskentelyn tekniikoita ovat ns. ”hyvät kysymykset”, kuten tavoitekysymykset, ihmekysymys, asteikkokysymykset ja poikkeuskysymykset, joilla autetaan asiakasta tunnistamaan edistysaskelia ja mahdollisuuksia tilanteessaan. Lyhytterapeutti saattaa myös ehdottaa asiakkaalle konkreettisia kotitehtäviä tapaamisten välille, ja seuraavassa istunnossa käydään läpi, mitä oivalluksia niiden kokeilemisesta seurasi.

Ratkaisukeskeisessä terapiassa hyödynnetään erilaisia suuntauksia. Yleisimpiä ovat ratkaisukeskeinen terapia ja kognitiivinen lyhytterapia. Ratkaisukeskeinen terapia on voimavarakeskeinen lähestymistapa, jossa korostuu asiakkaan omien vahvuuksien tunnistaminen ja vahvistaminen. Kognitiivisessa lyhytterapiassa hyödynnetään puolestaan kognitiivisen terapian työkaluja tiiviissä, lyhyessä muodossa. Molemmissa tapauksissa tavoite on konkreettinen muutos asiakkaan arjessa: lyhytterapeutti keskittyy selkeisiin tavoitteisiin ja käytännönläheisiin menetelmiin, joiden avulla asiakas voi edetä kohti parempaa hyvinvointia. Lyhytterapia voi tapahtua yksilö-, pari-, perhe- tai ryhmäterapiana tilanteen mukaan.

Ratkaisukeskeisen terapian juuret ovat 1980-luvun Yhdysvalloissa, ja Suomeen se rantautui 1980-luvun loppupuolella. Tunnettuja suomalaisia ratkaisukeskeisen lyhytterapian pioneereja ovat muun muassa psykiatri Ben Furman ja sosiaalipsykologi Tapani Ahola.

Missä tilanteissa lyhytterapiasta on apua?

Lyhytterapia on tarkoitettu matalan kynnyksen tueksi tavallisille ihmisille erilaisiin elämäntilanteisiin. Lyhytterapiassa voidaan käsitellä monenlaisia elämän pulmakohtia ja kriisejä. Esimerkkejä aiheista, joihin lyhytterapiasta voi olla apua:

• Uupumus ja jaksamisen ongelmat (esimerkiksi työuupumus tai arjen kuormittavuus)
• Ahdistuneisuus ja lievät masennusoireet
• Parisuhteen tai perheen ongelmat (vuorovaikutusvaikeudet, eroprosessin käsittely)
• Työ- tai opiskelupaineet (stressi, motivaation puute, ajanhallinnan haasteet)
• Itsetunto-ongelmat ja omien vahvuuksien löytäminen
• Yksinäisyys, suru tai muu elämänmuutos, johon kaipaa tukea

Lyhytterapia sopii tilanteisiin, joissa mieli kuormittuu, mutta ongelmat eivät ole vielä vaikeasti kriisiytyneitä tai psykiatrisen hoidon tasoa vaativia. Se toimii myös ennaltaehkäisevänä apuna mielen hyvinvoinnin edistämiseksi: jo muutama tapaaminen ammattilaisen kanssa voi avata uuden näkökulman ja auttaa löytämään omia voimavaroja haastavassa tilanteessa.

Lyhytterapia voi parhaimmillaan muuttaa asiakkaan tapaa suhtautua ongelmaansa. Esimerkiksi eräs lyhytterapiaopintoja suorittava huomasi saaneensa aivan uuden näkökulman masennuksen käsittelyyn: aiemmin hän ajatteli masennuksen olevan yksiselitteisen huono asia, mutta koulutuksen myötä hän alkoi nähdä sen myös mahdollisena uuden elämänvaiheen alkuhetkenä kohti mielekkäämpää elämää.

Lyhytterapia vs. psykoterapia – mitä eroa?

On tärkeää ymmärtää, että lyhytterapia ei ole psykoterapiaa. Psykoterapia on terveydenhuollon piiriin kuuluvaa hoitoa, jota toteuttavat laillistetut psykoterapeutit usein pitkäkestoisissa terapiasuhteissa. Lyhytterapia sen sijaan on lyhyempi ja epämuodollisempi tukimuoto, joka ei kuulu Valviran valvonnan alaisuuteen. Seuraavassa keskeisiä eroavaisuuksia lyhytterapian ja psykoterapian välillä:

• Lyhytterapia on lyhytkestoista keskusteluapua, ei pitkä psykoterapia. Mikäli lyhytterapia ei ole asiakkaalle riittävä hoitomuoto, lyhytterapeutti ohjaa hänet eteenpäin lääkärille tai psykoterapeutin arvioon. Psykoterapeutin tarjoamaa lyhytkestoista terapiaa kutsutaan lyhytpsykoterapiaksi, mutta lyhytterapia-nimikkeellä tarjottu palvelu ei ole viranomaisen valvoma hoitomuoto.
• Lyhytterapeutti ei ole nimikesuojattu ammatti. Psykoterapeutti on Valviran laillistama terveydenhuollon ammattinimike, johon vaaditaan pitkä koulutus ja pätevyys. Lyhytterapia ei ole Valviran valvoma terveydenhuollon palvelu, eikä lyhytterapiakäynneistä tehdä merkintöjä Kanta-potilastietojärjestelmään.
• Kenelle sopii: Lyhytterapia soveltuu henkilöille, joilla on elämän haasteita tai lieviä mielenterveyden oireita, jotka eivät ole vakavasti kroonistuneita. Vaikeisiin mielenterveyshäiriöihin lyhytterapia ei yksin riitä, vaan tarvitaan psykoterapeutin tai lääkärin tarjoamaa hoitoa (esimerkiksi lääkitystä tai pitkäkestoista terapiaa).
• Kesto: Lyhytterapia kestää yleensä muutamasta käynnistä muutamaan kuukauteen, kun taas psykoterapia voi kestää useita kuukausia tai vuosia. Lyhytterapiassa vaikutukset voivat tutkimusten mukaan näkyä nopeammin, mutta osa asiakkaista saattaa myöhemmin hyötyä myös pitkästä terapiasta.

Yhteenvetona: lyhytterapia on matalamman kynnyksen, lyhytkestoinen tuki, joka ei korvaa psykoterapiaa vaan täydentää palveluvalikoimaa. Mikäli tavoitteena on laillistetun psykoterapeutin pätevyyden hankkiminen, on suoritettava erillinen yliopistotasoinen psykoterapeuttikoulutus (n. 3 vuotta, 60 op), jonka jälkeen voi hakea Valviralta psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttöoikeutta. Lyhytterapeuttikoulutus ei siis anna psykoterapeutin pätevyyttä, mutta se tarjoaa arvokkaita valmiuksia ja työkokemusta myös mahdollista myöhempää psykoterapeuttikoulutusta silmällä pitäen.

Kenelle lyhytterapeutti-koulutus sopii?

Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti-koulutus on useimmiten suunnattu sosiaali-, terveys-, kasvatus- tai ohjausalan ammattilaisille, jotka haluavat hyödyntää lyhytterapeuttisia menetelmiä työssään. Koulutus toimii ammatillisena täydennyskoulutuksena esimerkiksi sairaanhoitajille, terveydenhoitajille, sosionomeille, opettajille, kuraattoreille, terapeuteille ja muille ihmissuhdetyötä tekeville. Taustalla voi olla korkeakoulututkinto tai ammatillinen tutkinto mainituilta aloilta. Moni koulutus edellyttääkin hakijoilta soveltuvaa pohjakoulutusta ja kokemusta asiakastyöstä ennen opintojen aloittamista.

Jos hakijalla ei ole lainkaan sosiaali- tai terveysalan koulutustaustaa, voi lyhytterapeuttikoulutuspaikan saaminen olla vaikeampaa. Tällaisille hakijoille on tarjolla muita koulutuksia matalan kynnyksen auttamistyöhön, kuten lyhyempi psyykkinen valmentaja -koulutus kesäyliopistoissa. Näissä painopiste on ratkaisukeskeisen valmentavan työotteen perusteissa, mikä voi toimia ponnahduslautana pidempiin lyhytterapiaopintoihin.

Lyhytterapeuttikoulutuksen hyväksytysti suorittanut voi käyttää nimikettä ratkaisukeskeinen lyhytterapeuttityössään. Monissa koulutuksissa todetaan erikseen, että valmistunut saa lyhytterapeutti-pätevyyden, vaikkei kyseinen nimike ole terveydenhuollon laillistettu ammattinimike.

On kuitenkin hyvä huomioida, että koulutuksia järjestetään runsaasti eri tahojen toimesta, ja hakukriteerit voivat vaihdella. Joissain ratkaisukeskeisen lyhytterapian koulutusohjelmissa voidaan hyväksyä myös muun taustan omaavia hakijoita, mikäli heillä on riittävästi työkokemusta ja perustiedot ihmisen kehityksestä ja käyttäytymisestä. Käytännössä lyhytterapeutiksi onkin kouluttautunut ihmisiä hyvin erilaisista taustoista – joukossa on esimerkiksi muusikoita, toimittajia ja muita aloja edustavia henkilöitä. Yleensä kuitenkin koulutuksen järjestäjä varmistaa, että opiskelijalla on riittävät valmiudet omaksua terapeuttisia työmenetelmiä; monissa tapauksissa osallistujilta edellytetään soveltuvaa tutkintoa tai vähintään tietty määrä alan opintoja (esim. 30 opintopistettä psykologiaa) ennen koulutukseen pääsyä.

Koulutukseen hakeutuvalla tulisi myös olla mahdollisuus tehdä asiakastyötä opintojen aikana. Usein edellytetään, että opiskelija toimii jo valmiiksi jossakin asiakas- tai potilastyön roolissa, jotta lyhytterapeuttisia taitoja pääsee harjoittelemaan käytännössä opintojen ohessa. Esimerkiksi Turun AMK:n ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin koulutuksessa hakijan tulee työskennellä asiakas- tai oppilastyössä hakeutuessaan koulutukseen. Jos hakijalla ei ole aiempaa kokemusta ihmissuhdetyöstä, voi olla suositeltavaa hankkia ensin esimerkiksi lyhyempiä valmentajakoulutuksia tai psyykkisen valmentajan opintoja pohjalle.

Lyhytterapiaopinnot – sisältö ja kesto

Lyhytterapiakoulutus kestää tyypillisesti noin 1,5–2 vuotta osa-aikaisena opiskeluna työn ohessa. Koulutuksen laajuus on useimmiten 30–60 opintopistettä (ECTS), mikä vastaa noin puolen vuoden kokopäiväisiä opintoja, mutta käytännössä opinnot jakautuvat yleensä 1–2 vuoden ajalle monimuotokoulutuksena. Alla on eritelty lyhytterapiaopintojen keskeisiä piirteitä:

• Koulutuksen kesto ja laajuus: Opintojen kokonaiskesto on noin 1,5 vuotta (esimerkiksi 30–50 opintopistettä) ja ne on mahdollista suorittaa oman työn ohella joustavasti. Lähijaksoja tai verkkoluentoja on yleensä muutamia kuukaudessa, ja opiskelija pystyy sovittamaan opiskelun työaikatauluihinsa joustavasti.
• Monimuoto-opiskelu: Lyhytterapeutti-koulutus toteutetaan monimuoto-opintoina. Tämä tarkoittaa, että oppimisessa yhdistyy lähiopetus (kontaktiopetuspäivät) ja etäopinnot sekä itsenäinen työskentely verkkoympäristössä. Useimmissa ohjelmissa on esimerkiksi noin yksi lähi- tai etäopetuspäivä kuukaudessa sekä säännöllisiä pienryhmätapaamisia jaksojen välillä.
• Teoria ja menetelmät: Koulutuksen aikana perehdytään ratkaisukeskeisen lyhytterapian taustafilosofiaan, periaatteisiin ja menetelmiin. Opetussisältö kattaa myös katsauksen muihin terapiaviitekehyksiin ja mielenterveyden häiriöihin, jotta opiskelija saa yleisnäkemyksen terapia-alasta. Esimerkiksi opintojen alussa käsitellään, mitä psykoterapia ja lyhytterapia ovat, ammattietiikkaa sekä ratkaisukeskeisen hoitotyön filosofiaa. Myöhemmissä moduuleissa syvennytään mielenterveyden yleisimpiin häiriöihin (kuten ahdistus, masennus, riippuvuudet) ja niiden lyhytkestoiseen hoitoon ratkaisukeskeisin menetelmin. Lisäksi harjoitellaan käytännön tekniikoita, kuten motivoivaa haastattelua, tunnetaitoja ja mindfulness-pohjaisia menetelmiä lyhytterapian tueksi.
• Asiakastyön harjoittelu: Olennainen osa opintoja on harjoitteluna tehtävä asiakastyö. Opiskelijalta edellytetään yleensä noin 70–100 tunnin verran dokumentoitua asiakastyöskentelyä osana koulutusta. Tämä tarkoittaa, että opiskelija antaa lyhytterapiaa oikeille asiakkaille (esimerkiksi omassa työssään tai erikseen hankituille harjoitusasiakkaille) ja reflektoi tätä työtä osana oppimista. Harjoitteluun liittyy myös työnohjausta: koulutusohjelmiin sisältyy tyypillisesti noin 10–20 tuntia ohjattua työnohjausta pienryhmissä, jossa opiskelijat käsittelevät asiakastapauksia ja saavat palautetta kouluttajilta.
• Kirjallisuus ja lopputyö: Koulutukseen kuuluu kirjallisuuteen perehtymistä ja itsenäisiä tehtäviä. Opiskelijat lukevat useita alan kirjoja ja artikkeleita ja laativat niistä reflektioita tai esseitä. Monissa koulutusohjelmissa on lopputyö tai portfolio, jossa opiskelija kokoaa yhteen oppimansa ja mahdollisesti toteuttaa pienen kehittämis- tai tutkimustehtävän lyhytterapian aihepiiristä. Esimerkiksi eräässä ohjelmassa opintojen päätteeksi opiskelijat esittävät lopputyönsä vertaisryhmälle, mikä kokoaa yhteen koulutuksen opit ja kokemukset.

Lyhytterapiaopinnoissa korostuu alusta asti käytännönläheisyys. Koulutus on prosessiluonteinen: opiskelijat harjoittelevat lyhytterapeuttista työotetta sekä terapeutin että asiakkaan roolissa, ja oppivat omakohtaisesti, miltä lyhytterapeuttinen keskustelu tuntuu molemmin puolin pöytää. Koulutuksessa painotetaan myös itsereflektiota – tulevien terapeuttien on tärkeää pohtia omia tunteitaan, asenteitaan ja rajojaan, jotta he voivat toimia ammattimaisesti ja eettisesti asiakastyössä.

Kustannukset: Lyhytterapiakoulutus on yleensä maksullinen täydennyskoulutus. Hintahaitari on noin 3 000–6 000 euroa koulutuksen laajuudesta ja järjestäjästä riippuen (esimerkiksi 30 opintopisteen ohjelman hinta on noin 3 900 € ja laajemman 50 op koulutuksen noin 5 200 €). Maksu kattaa opetuksen ja materiaalit, ja summan voi yleensä suorittaa useammassa erässä. Moni opiskelija saa myös tukea työnantajaltaan tai hyödyntää verovähennysmahdollisuuksia kouluttautuessaan.

Ratkaisukeskeinen lyhytterapia koulutus verkossa

Monet ratkaisukeskeiset lyhytterapiakoulutukset ovat nykyään saatavilla myös verkko-opintoina. Tämä tarkoittaa, että kaikki lähiopetuspäivät ja harjoitukset toteutetaan etäyhteyksin, jolloin opiskelijan ei tarvitse matkustaa paikan päälle. Esimerkiksi Turun AMK:n 30 opintopisteen ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti -koulutus toteutetaan kokonaan verkossa. Samoin eräät kesäyliopistojen järjestämät ohjelmat (kuten Kainuun kesäyliopiston 50 opintopisteen koulutus) on suunniteltu alusta loppuun etäopintoina, sisältäen kaikki luennot ja pienryhmätyöskentelyt Zoom- tai Teams-yhteyksillä.

Verkkototeutuksen etuna on sen joustavuus: opiskelija voi osallistua opetukseen omalta paikkakunnaltaan käsin. Tämä on lisännyt koulutusten saavutettavuutta koko maassa, ja yhä useampi työntekijä pystyy hankkimaan lyhytterapeutin pätevyyden työn ohessa. Koulutusten järjestäjät ovat huomanneet, että etäopetus mahdollistaa myös aiempaa suurempien ja maantieteellisesti hajautuneempien ryhmien kouluttamisen. Esimerkiksi koronapandemian aikana verkko-opintojen suosio kasvoi, ja monet koulutukset muuttuivat hybridimuotoon tai täysin verkkoon.

Verkkokoulutuksessa käytetään monipuolisia menetelmiä oppimisen varmistamiseksi. Tyypillisesti ohjelma sisältää interaktiivisia etäluentoja, joissa opiskelijat voivat keskustella ja harjoitella taitoja virtuaalisesti. Lisäksi hyödynnetään oppimisalustoja materiaalien jakamiseen ja itsenäisten tehtävien palauttamiseen. Pienryhmätyöskentely toteutuu esimerkiksi videokokoushuoneissa, ja asiakasharjoittelua voidaan tehdä etävastaanottoina. Kokemukset ovat olleet rohkaisevia: etäyhteyksien kautta tapahtuva terapiaharjoittelu valmistaa opiskelijoita tarjoamaan lyhytterapiaa myös videovälitteisesti, mikä on yleistyvä käytäntö alalla.

On hyvä huomata, että vaikka koulutus tapahtuisi verkossa, se vaatii opiskelijalta yhtä lailla ajallista panostusta ja sitoutumista kuin perinteinen lähiopetus. Etäopiskelu edellyttää riittäviä tietoteknisiä valmiuksia ja itseohjautuvuutta. Opiskelijan tulee järjestää itselleen rauhallinen ympäristö opetuspäivien ajaksi sekä huolehtia siitä, että laitteisto (tietokone, kamera, mikrofoni) toimii moitteettomasti verkkotapaamisissa. Kurssien järjestäjät yleensä tarjoavat teknistä tukea ja ohjeistusta, jotta jokainen osallistuja pystyy sujuvasti osallistumaan etäjaksoihin.

Lyhytterapeutti ei ole suojattu ammattinimike

Kuvituskuva havainnollistaa lyhytterapeutti-nimikkeeseen liittyvää epäselvyyttä: asiakas istuu vastaanotolla, mutta terapeutin tuolilla on kysymysmerkkejä ja seinällä erilaisia sertifikaatteja. Lyhytterapian kenttä on kirjava, mikä voi hämmentää asiakkaita.

Yksi lyhytterapia-alan erityispiirre Suomessa on, että lyhytterapeutti-nimike ei ole virallisesti suojattu ammattinimike. Toisin sanoen kuka tahansa voi periaatteessa kutsua itseään lyhytterapeutiksi, vaikka mitään virallista rekisteröintiä tai valvontaa ei ole taustalla. Käytännössä toki valtaosalla lyhytterapeutti-nimikettä käyttävistä on jokin alan koulutus suoritettuna, mutta koulutusten laatu, kesto ja sisältö vaihtelevat huomattavasti eri järjestäjien välillä. Yleensä opinnot on tarkoitettu täydennyskoulutukseksi sote- tai kasvatusalan ammattilaisille, mutta ääriesimerkkeinä on ollut myös lyhytterapiakoulutuksia, jotka on voinut käydä jopa yhden viikonlopun mittaisena kurssina kenelle tahansa.

Terveydenhuollon viranomaiset ovat kiinnittäneet huomiota tilanteen sekavuuteen. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) tunnistaa nykytilanteen ongelmalliseksi, ja vuoden 2023 aikana on käynnissä selvitys psykososiaalisten lyhytkestoisten hoitomuotojen ja niitä tarjoavien ammattilaisten kentästä. Tavoitteena on täsmentää, mitä eri nimikkeillä (kuten lyhytterapeutti) tarkoitetaan ja miten niitä tulisi käyttää. STM:n ylilääkäri Tuula Kieseppä on todennut, että tilanne on hämmentävä sekä potilaille että ammattilaisille: koulutusta antavat tahot saavat pitkälti itse määritellä sisältönsä ja koulutuksen päätteeksi antavat luvan käyttää jotain nimikettä, esimerkiksi lyhytterapeuttia. Tämä voi aiheuttaa väärinymmärryksen, että lyhytterapeutti olisi sama kuin psykoterapeutti, vaikka näin ei ole. Kieseppä pitääkin lyhytterapeutti-nimikettä ongelmallisena, koska se ei ole viranomaisen valvoma eikä takaa tiettyä osaamisen tasoa.

Myös alan sisältä tulee samansuuntaista kritiikkiä. Tunnettu ratkaisukeskeisen terapian pioneeri Ben Furman – Lyhytterapiainstituutin perustaja ja psykiatri – on jopa ehdottanut, että Valviran tulisi “laittaa jäihin” lyhytterapeutti-nimikkeen käyttö nykyisessä muodossaan. Furmanin mukaan alun perin tarkoitus ei ollut leipoa uutta ammattinimikettä, vaan antaa työkaluja ammattilaisille, joilla ei ole resursseja opiskella psykoterapeuteiksi. Hänen mielestään parempi termi monille lyhytterapiaa tarjoaville voisi olla vaikkapa hyvinvointivalmentaja tai life coach, etenkin silloin kun henkilö tulee alalle sote-kontekstin ulkopuolelta. Furman myöntää olleensa osaltaan luomassa nykyistä tilannetta: Lyhytterapiainstituutti alkoi 1980-luvulla kouluttaa lyhytterapian menetelmiä asiakastyötä tekeville hoitoalan työntekijöille, aluksi lähinnä sairaanhoitajille ja terveydenhoitajille. Sittemmin kenttä on laajentunut ja mukaan on tullut monia kouluttajia – ja valitettavasti myös vaihteleva laatu. Positiivisena Furman näkee kuitenkin sen, että lyhytterapeuttisia menetelmiä on alettu viimein ottaa vakavasti terveydenhuollossa: ajatus siitä, että terapian pitää aina kestää vuosia, on muuttumassa.

Koska virallista valvontaa ei ole, alan toimijat pyrkivät itse edistämään laatua ja ammatillisuutta. Vuonna 2016 perustettiin Lyhytterapeuttiyhdistys ry, valtakunnallinen yhdistys, jonka tavoitteena on tehdä lyhytterapiaa tunnetuksi sekä tukea valmistuneita lyhytterapeutteja ja opiskelijoita. Yhdistys on laatinut jäsenilleen eettiset ohjeet ja luonut vapaaehtoisen sertifiointijärjestelmän. Lyhytterapeuttiyhdistyksen sertifikaatin voivat hakea jäsenet, jotka täyttävät tietyt koulutus- ja kokemuskriteerit. Sertifioinnin tavoitteena on mm. vahvistaa koulutettujen lyhytterapeuttien identiteettiä turvallisia palveluja tarjoavina ammatinharjoittajina, lisätä asiakkaiden luottamusta palveluihin ja kehittää asiakasturvallisuutta. Sertifioidut lyhytterapeutit sitoutuvat myös oman työnsä jatkuvaan kehittämiseen ja työnohjaukseen. Tällaiset toimet pyrkivät erottamaan koulutetut ja vastuullisesti toimivat lyhytterapeutit niistä, joilla on ehkä vain hyvin lyhyt kurssi taustalla tai puutteellinen pätevyys.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että “lyhytterapeutti” ei kerro vielä suoraan henkilön pätevyydestä, koska nimike ei ole suojattu tai standardoitu. Siksi lyhytterapeutin vastaanotolle hakeutuvan kannattaakin selvittää terapeutin koulutustausta ja kokemus. Laadukkaan, vähintään 30 opintopisteen laajuisen ratkaisukeskeisen terapeuttikoulutuksen käynyt ammattilainen omaa vahvan perustan toimia asiakkaiden tukena, vaikkei hän ole psykoterapeutti.

Lyhytterapeutin työllistyminen – missä lyhytterapeutti työskentelee?

Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti voi työllistyä monenlaisiin tehtäviin. Lyhytterapeutin koulutus tarjoaa monille uusia mahdollisuuksia ammatilliseen kehittymiseen. Useimmat lyhytterapeutiksi opiskelevat ovat jo valmiiksi työelämässä esimerkiksi sosiaali-, terveys- tai kasvatusalalla, ja he voivat hyödyntää lyhytterapeuttista osaamistaan omassa nykyisessä työssään. Koulutuksen myötä esimerkiksi sairaanhoitaja tai sosiaaliohjaaja voi laajentaa työnkuvaansa niin, että hän pystyy tarjoamaan lyhytkestoista keskusteluapua asiakkailleen perus työn ohella. Lyhytterapiakoulutuksen sanotaankin tuovan varmuutta ja työkaluja ammattilaisen omaan työhön: se voi antaa valmiudet soveltaa uusia menetelmiä sekä yksilö- että ryhmätyöskentelyssä.

Tyypillisiä työpaikkoja, joissa ratkaisukeskeisen lyhytterapian taitoja hyödynnetään, ovat muun muassa koulut, oppilaitokset, sosiaali- ja terveyskeskukset, järjestöt ja seurakunnat. Esimerkiksi koulukuraattori tai opinto-ohjaaja voi lyhytterapiaosaamisen avulla tukea opiskelijoita entistä paremmin haastavissa elämäntilanteissa. Sosiaalityöntekijä tai terveydenhoitaja voi tarjota asiakkaalle muutaman tapaamisen mittaisen lyhytterapeuttisen tukijakson osana muuta työtä. Joissakin kunnissa ja työterveyshuollossa on alettu kokeilla lyhytterapeuttisia interventioita mielen hyvinvoinnin tukemiseksi, jotta apua saisi nopeammin jonojen purkamiseksi. Myös kolmannen sektorin toimijat, kuten mielenterveysjärjestöt, voivat työllistää lyhytterapeutteja esimerkiksi projekteissa, joissa tarjotaan matalan kynnyksen keskusteluapua tietylle kohderyhmälle (esim. nuorille, ikäihmisille tai pitkäaikaistyöttömille).

Osa lyhytterapeuteista toimii itsenäisesti yksityisinä ammatinharjoittajina. He tarjoavat palvelujaan suoraan asiakkaille esimerkiksi toiminimen tai osuuskunnan kautta. Lyhytterapeutin vastaanotto voi olla kasvokkain tapahtuvaa tai etämuotoista (videovastaanotto), ja asiakas maksaa käynneistään itse, sillä Kela ei tällä hetkellä korvaa lyhytterapiana annettavaa hoitoa. Yksityisessä työssä korostuu yrittäjyys: lyhytterapeutti huolehtii oman palvelunsa markkinoinnista ja hinnoittelusta. Tyypillinen käyntihinta asiakkaalle on noin 60–120 € per istunto paikkakunnasta riippuen. Pääkaupunkiseudulla lyhytterapeutit voivat veloittaa lähellä yläpäätä tätä skaalaa, kun taas pienemmillä paikkakunnilla hinnat voivat olla matalampia.

Ansioiden näkökulmasta lyhytterapeutin tulot vaihtelevat suuresti sen mukaan, työskenteleekö hän palkansaajana vai yrittäjänä ja kuinka paljon asiakkaita on. Jos lyhytterapeutti käyttää osaamista omassa palkkatyössään (esimerkiksi osana sairaanhoitajan työtä), erillistä palkankorotusta ei välttämättä tule, mutta työnantaja hyötyy henkilöstön lisääntyneestä osaamisesta. Mikäli lyhytterapeutti sen sijaan perustaa oman vastaanoton ja onnistuu hankkimaan tasaisesti asiakkaita, voi toimeentulo olla kilpailukykyinen. Arvioiden mukaan kokopäiväisesti toimivan lyhytterapeutin keskimääräinen kuukausitulo Suomessa on noin 3 500 € (vuonna 2025). Tämä vastaa noin 42 000 € vuodessa. Palkkahaitari on kuitenkin laaja: joillakuilla tulot voivat jäädä ~2 500 euroon kuussa ja toisilla kohota yli 4 500 euroon kuussa riippuen asiakasmääristä, osaamisesta, työmuodosta ja toiminta-alueesta.

Nykyään lyhytterapeutit tavoittavat asiakkaita myös erilaisten verkkopalvelujen kautta. Esimerkiksi yhdessä terapiapalvelussa on ajanvarauskalenterissa heti vapaita aikoja yli 150 lyhytterapeutille eri puolilla Suomea. Tämä kertoo, että alalla toimii jo huomattava määrä lyhytterapeutteja tarjoamassa keskusteluapua joko päätoimisesti tai sivutoimisena työnä.

Yksi konkreettinen esimerkki uudenlaisesta työnkuvasta on 28-vuotias Joona Rontu, joka on sekä ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti että sosionomi. Päivätyössään hän ohjaa nuoria erilaisissa arjen haasteissa, ja iltaisin hän ottaa puhelimitse vastaan terapia-asiakkaita kevytyrittäjänä. Tämä kuvaa hyvin, miten lyhytterapeutin taitoja voi hyödyntää joustavasti sekä palkkatyössä että itsenäisenä palveluna.

Työllistymisen näkymät lyhytterapeuteille ovat tällä hetkellä lupaavat, sillä yhteiskunnassa etsitään aktiivisesti keinoja vastata kasvavaan terapiatarpeeseen. Moni työnantaja arvostaa ratkaisukeskeistä osaamista osana työntekijän kompetensseja, vaikkei “lyhytterapeutti” olisikaan virallinen toimenkuva. Erilaiset projektit ja hankkeet (esimerkiksi koulujen hyvinvointihankkeet, vanhuspalveluiden mielenterveysprojektit tai työvoiman palvelukeskusten hankkeet) voivat palkata lyhytterapiaosaajia määräajaksi. Kuten Yle uutisoi, jopa kirkko on alkanut tarjota “walk in” -lyhytterapiaa osana seurakuntien toimintaa kokeiluluonteisesti. Tällä nähdään pyrittävän siihen, että lyhytterapeutit voisivat olla yksi ratkaisu pahenevaan mielenterveyskriisiin ja terapeuttipulaan.

Yhteenveto

Ratkaisukeskeinen lyhytterapia koulutus antaa valmiudet tarjota käytännönläheistä, lyhytkestoista keskusteluapua ihmisille, jotka kamppailevat erilaisten elämäntilanteiden haasteiden kanssa. Koulutus kestää noin 1,5–2 vuotta ja sisältää monipuolisesti teoriaa, menetelmäoppia sekä ohjattua asiakastyön harjoittelua. Lyhytterapeutiksi voi pätevöityä eri koulutustaustoilla, ja ala houkuttelee erityisesti sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia laajentamaan osaamistaan. On kuitenkin muistettava, että lyhytterapeutti ei ole psykoterapeutti, eikä lyhytterapia sovellu kaikkein vakavimpiin ongelmiin – tarvittaessa lyhytterapeutin tulee ohjata asiakas eteenpäin oikean avun piiriin.

Lyhytterapia on yleistynyt Suomessa lupaavin tuloksin. Tutkimukset viittaavat siihen, että lyhyissä terapioissa myönteiset muutokset näkyvät usein nopeammin kuin pitkissä terapioissa, mikä tekee lyhytterapiasta houkuttelevan vaihtoehdon monelle apua tarvitsevalle. Lyhytterapeuttien koulutusten suosio heijastaa tarvetta uusille ratkaisuille mielenterveyspalveluissa – ja valmistuneet ratkaisukeskeiset lyhytterapeutit tuovat kaivattuja lisäkäsiä sekä uudenlaista näkökulmaa ihmisten tukemiseen. Erään tutkimuksen seurannassa lyhytterapia-asiakkaista noin puolet toipui masennuksesta viiden vuoden kuluessa ja yli puolet ahdistuneisuushäiriöstä, ja vain noin kolmannes heistä hakeutui myöhemmin pitkäkestoiseen psykoterapiaan.

Lopulta tärkeintä on, että apua tarvitseva ihminen tulee kohdatuksi ja saa tukea oikea-aikaisesti. Ratkaisukeskeinen lyhytterapia on yksi vastaus tähän tarpeeseen: se on nopeasti käynnistyvä, voimavarakeskeinen ja tavoitteellinen terapiamuoto, jonka vaikutukset voivat parhaimmillaan olla tehokkaita jo muutamissa tapaamisissa. Lyhytterapeutiksi kouluttautuminen tarjoaa mahdollisuuden olla osa tätä muutosta – tuoda toivoa ja työkaluja ihmisille lyhyessäkin ajassa. Kuten eräs valmistuva lyhytterapeutti totesi, hän halusi työkalupakkiinsa muutakin kuin pelkän hyvän tahdon: lyhytterapiakoulutus antoi uusia välineitä auttaa ihmisiä elämän käännekohdissa entistä vaikuttavammin.

Lähteet:

• Lyhytterapia palvelumuotona ja erot psykoterapiaan
• Lyhytterapiakoulutusten sisältö ja kohderyhmät (Turun AMK, Lyhytterapiainstituutti)
• Lyhytterapeutti-nimikkeen asema ja alan kehitys (STM, Potilaan Lääkärilehti)
• Koulutettujen lyhytterapeuttien kokemuksia ja työllistyminen (Turku AMK:n artikkeli, UKKO.fi haastattelu)
• Lyhytterapian hyötyjen tutkimus ja yhteiskunnallinen tarve (Yle uutisartikkeli)