Käräjäoikeuden laamanni on Suomessa käräjäoikeuden päällikkötuomari, ja laamannin palkka kuuluu julkisen sektorin korkeimpiin. Laamannien kuukausipalkat liikkuvat nykyisin noin 10 000 euron tasolla, ja tehtävä onkin palkkavertailuissa usein kärkipäässä. Tässä artikkelissa tarkastellaan laamannin palkkausta vuonna 2025 sekä sen historiallista kehitystä. Lisäksi valotetaan laamannin roolia oikeusjärjestelmässä, verrataan laamannin palkkaa muihin tuomarin tehtäviin ja palkkaluokkiin, ja luodaan katsaus siihen, miten laamannin palkka on muuttunut ajan mittaan. Kielenkäyttö pyritään pitämään selkeänä mutta samalla sisältörikkaana, jotta sekä aiheesta kiinnostunut yleisö että oikeusalan asiantuntijat saavat kattavan käsityksen aiheesta.
Laamannin asema oikeuslaitoksessa
Laamanni (ruotsiksi lagman) on nimike, joka viittaa käräjäoikeuden ylimpään tuomariin eli päällikköön. Nykymerkityksessään termi otettiin käyttöön vuonna 1993 toteutetussa alioikeusuudistuksessa, jolloin kihlakunnanoikeudet ja raastuvanoikeudet yhdistettiin käräjäoikeuksiksi. Ennen uudistusta alempien tuomioistuinten päälliköt tunnettiin muilla nimikkeillä (kihlakunnantuomari maaseudulla ja pormestari kaupunkien raastuvanoikeuksissa). Historiallinen laamanni-termi päätettiin tuoda takaisin käyttöön uuden yhtenäisen käräjäoikeusjärjestelmän myötä, ja näin käräjäoikeuksien päällikkötuomarit alkoivat jälleen käyttää laamannin arvonimeä.
Laamanni johtaa käräjäoikeutta ja vastaa sen hallinnosta. Tehtävä on käytännössä hyvin monipuolinen. Suuri osa laamannin työajasta kuluu hallinnollisiin tehtäviin ja esihenkilötyöhön. Laamanni asettaa tuomioistuimelle tulostavoitteet, huolehtii resurssien riittävyydestä ja toiminnan kehittämisestä sekä valvoo, että tuomioistuimen ratkaisuissa noudatetaan yhdenmukaisesti lakia ja oikeusperiaatteita. Laamannilla on alaisinaan käräjätuomareita, käräjänotaareita, kansliahenkilökuntaa ja haastemiehiä, yleensä vähintään kymmeniä henkilöitä keskisuuressakin käräjäoikeudessa. Esimerkiksi Kymenlaakson käräjäoikeudessa työskentelee noin 85 henkilötyövuoden edestä henkilöstöä, jotka kaikki ovat laamannin alaisia.
Vaikka hallinnolliset velvollisuudet ovat laamannin työssä merkittäviä, laamanni on silti myös tuomari. Käräjäoikeuden työjärjestyksen mukaan laamanni osallistuu oikeusjuttujen käsittelyyn siinä määrin kuin muut johtamistehtävät sen sallivat. Käytännössä laamanni toimii puheenjohtajana vaativissa juttuasioissa tai ratkaisee yksin joitakin riita- ja rikosasioita erityisesti silloin, kun kyseessä on merkittäviä tai ennakkoratkaisuja linjaavia tapauksia. Laamannit itse kokevatkin, että lainkäyttö (varsinaisten oikeusjuttujen ratkaiseminen) on työn ”suola”, vaikka johtamistehtävät rajoittavatkin mahdollisuutta istua tuomarina kaikissa asioissa.
Suomessa laamannin virkoja on nykyään vain 20 kappaletta, sillä käräjäoikeuksien määrä on supistunut useiden uudistusten myötä. Vielä ennen alioikeusuudistusta käräjäoikeuksia (tai niiden edeltäjiä) oli lähes sata, jolloin myös päällikkötuomareita oli huomattavasti enemmän. Vuosien varrella käräjäoikeuksia on yhdistetty ja lakkautettu, ja vuoden 2023 alusta Suomessa toimi enää 20 käräjäoikeutta. Tämä tarkoittaa, että laamannin virka on varsin harvinainen: vain 20 juristia koko maassa toimii käräjäoikeuden laamannina. Laamannin virka on myös haluttu uralla etenemisen päämäärä niille, jotka ovat kiinnostuneita tuomioistuimen johtamisesta. Moni tuomari viihtyy mieluummin tavallisena jäsenenä (esimerkiksi käräjätuomarina tai hovioikeudenneuvoksena) ilman hallinnollista vastuuta, mutta riittävän moni on myös kiinnostunut päällikkötehtävistä, joten laamannin paikoista käydään merkittävää kilpailua nimitysprosessissa. Nimityksen tekee tasavallan presidentti valtioneuvoston esityksestä, tuomarinvalintalautakunnan valmistelun jälkeen, joten prosessi on perusteellinen ja sisältää haastatteluja sekä soveltuvuustestejä.
On huomattava, että vuodesta 2017 alkaen uudet käräjäoikeuden laamannit nimitetään määräajaksi. Tuomioistuinlain muutoksen myötä laamannin virka muutettiin seitsemän vuoden määräaikaiseksi tehtäväksi. Tätä ennen laamannitkin olivat yleensä vakituisia eli eläkeikään asti jatkuvia viroissa. Siirtymävaiheessa osa vanhoista laamanneista (ennen 2017 nimitetyt) jatkaa edelleen vakituisessa virassa, mutta kaikki uudet laamannit toimivat määräaikaisina. Määräajan jälkeen laamanni voi palata aikaisempaan tuomarin virkaansa tai hakea uudelleen laamanniksi joko samaan tai toiseen käräjäoikeuteen. Määräaikaisuudella on pyritty edistämään tuomioistuinten kehittämistä ja johtamisen kiertoa, mutta sillä ei ole suoraa vaikutusta palkkaukseen – laamannin palkka määräytyy samoilla perusteilla riippumatta siitä, onko virka määräaikainen vai vakinainen.
Käräjäoikeuden laamannin palkka vuonna 2025
Nykytilanteessa (2025) käräjäoikeuden laamannin palkka muodostuu pääosin kiinteästä peruspalkasta, johon lisätään tietyt virkaehtosopimukseen perustuvat lisät. Laamanni kuuluu tuomioistuinlaitoksen ylimpään palkkaluokkaan. Vuoden 2025 alussa käräjäoikeuden laamannin tehtäväkohtainen peruspalkka on noin 8 437 € kuukaudessa. Tämä peruspalkka on määritelty niin sanotussa D-palkkausluokassa (luokka D19), joka koskee käräjäoikeuksien päällikkötuomareita. Summa on kaikille laamannin virkaa hoitaville lähtökohtaisesti sama, sillä valtion palkkausjärjestelmässä tehtäväkohtaista taulukkopalkkaa sovelletaan yhdenmukaisesti kyseisessä virassa. Käytännössä eri käräjäoikeuksien laamannit siis saavat keskenään lähes saman peruspalkan, toisin kuin monissa muissa ammateissa, joissa palkkojen hajonta voi olla suurta.
Peruspalkan lisäksi laamanni on oikeutettu kokemuslisiin, jotka kasvavat palvelusvuosien myötä. Virkaehtosopimuksen mukaan kokemukseen perustuva palkanlisä voi olla 5–30 % peruspalkasta. Uuden laamannin palkka on siis aluksi lähellä peruspalkkaa, mutta vuosien kuluessa palkka nousee kokemuslisien kautta. Täysi 30 prosentin kokemuslisä edellyttää yleensä hyvin pitkää kokemusta (tyypillisesti kymmenien vuosien uraa tuomioistuintehtävissä). Kokemuslisät on porrastettu virkaehtosopimuksessa – esimerkiksi muutaman vuoden jälkeen laamanni saa ensimmäisen korotuksen (+5 %), ja asteittain lisä kasvaa, kunnes se noin 20–30 vuoden palveluksen jälkeen saavuttaa maksiminsa 30 %. Kokemuslisäjärjestelmä on valtion tuomareilla käytössä sen sijaan, että käytettäisiin esimerkiksi henkilökohtaisiin suorituksiin perustuvaa palkanosaa. Ratkaisu heijastaa tuomarin työn luonnetta: riippumattomuuden varmistamiseksi tuomareiden palkkoja ei sidota arvioihin työn tuloksellisuudesta, vaan kokemus ja palvelusaika ovat korostetussa asemassa palkkauksessa. Tuomarien palkkaus onkin osa virkaehtosopimusjärjestelmää, ja Tuomariliiton mukaan pitkäaikainen sidonnaisuus yleiseen sopimuskehikkoon on johtanut siihen, että tuomareiden palkkataso on jäänyt jälkeen yksityisen sektorin palkoista. Julkisen sektorin sisällä laamannien palkkatasoa kuitenkin pidetään varsin kilpailukykyisenä johtotehtävien joukossa.
Laamannin palkkaan kuuluu myös johtamislisä, joka on eräänlainen korvaus laamannin esimiestehtävistä. Tämä lisä on suuruudeltaan 5 % peruspalkasta, mutta mikäli laamannin johdettavana on vähintään 20 henkilön organisaatio, johtamislisä nousee 10 %:iin. Käytännössä lähes kaikki käräjäoikeudet ylittävät 20 henkilön rajan (Suomen pienimmissäkin käräjäoikeuksissa on yleensä useita kymmeniä työntekijöitä), joten valtaosa laamanneista saa 10 %:n johtamislisän. Johtamislisä selittää osaltaan sitä, miksi suurimpien käräjäoikeuksien – kuten Helsingin käräjäoikeuden – laamannin palkka on hieman korkeampi kuin pienten käräjäoikeuksien. Esimerkiksi Helsingissä henkilöstöä on noin 400 ja johtamislisä täydet 10 %, kun taas teoreettisesti, jos jossakin hyvin pienessä käräjäoikeudessa henkilöstöä olisi alle 20, laamanni saisi vain 5 % johtamislisän. Käytännössä ero suurten ja pienten käräjäoikeuksien laamannien palkoissa jää kuitenkin melko pieneksi, sillä kaikissa 20 käräjäoikeudessa on riittävästi väkeä korkeimman johtamislisän maksamiseksi ja peruspalkka on sama. Mahdolliset erot tulevat lähinnä siitä, missä vaiheessa uraansa kukin laamanni on (eli kuinka suuret kokemuslisät heille on kertynyt).
Kun peruspalkka (D19) yhdistetään kokemuslisiin ja johtamislisään, laamannin kokonaisansio asettuu tyypillisesti 9 000–11 000 euron haarukkaan kuukaudessa, kokemuksesta riippuen. Uuden tai vasta vähän aikaa toimineen laamannin palkka on lähellä asteikon alapäätä, kun taas kauan virassa olleet konkarit voivat yltää lähelle ylärajaa. Vuonna 2025 keskimääräinen käräjäoikeuden laamannin kuukausipalkka on arviolta noin 11 000 euron tuntumassa. Vuoden 2023 palkkatilastojen mukaan laamannin keskipalkka oli 10 716 € kuukaudessa. Tämä oli noin 3,6 % (375 €) enemmän kuin vastaava keskipalkka vuonna 2022. Vuotta aiemmin (2022) laamannien keskipalkka oli 10 341 € kuukaudessa, mikä oli 2,2 % (221 €) korkeampi kuin vuonna 2021. Palkkakehitys on siis ollut viime vuosina maltillista mutta nousevaa – 2–4 prosentin vuotuiset korotukset heijastelevat julkisen sektorin yleisiä palkankorotuksia ja inflaatiokehitystä. On myös huomattava, että laamannien palkkaryhmän sisällä vaihtelut ovat pieniä: kaikkien laamannien palkat sijoittuvat hyvin lähelle toisiaan, koska henkilökohtaiset lisät eivät juurikaan aiheuta hajontaa. Tämä yhtenäisyys itse asiassa nostaa laamannin keskipalkan korkealle palkkavertailuissa, sillä toisin kuin esimerkiksi toimitusjohtajilla tai lääkäreillä, laamannien palkoissa ei ole pieniä arvoja laskemassa keskiarvoa – lähes jokainen laamanni ansaitsee yli 10000 €/kk tasolla. Tästä syystä laamannin ammattinimike on toistuvasti ollut julkisen sektorin palkkavertailujen kärkisijalla.
Yhteenvetona vuoden 2025 tilanteesta voidaan sanoa, että käräjäoikeuden laamannin palkka koostuu seuraavista elementeistä:
- Peruspalkka (D19): noin 8,4 tuhatta euroa/kk.
- Johtamislisä: 5–10 % (yleensä 10 %) peruspalkasta.
- Kokemuslisät: 5–30 % peruspalkasta palvelusvuosien myötä.
- Mahdolliset muut vähäiset lisät, kuten esimerkiksi tuomioistuinlaitoksessa maksettavat yhteiset edut (esim. puhelinetu tai ateriatuki), jotka eivät kuitenkaan merkittävästi muuta kokonaisansiota.
Kun johtamislisä ja kokemuslisät lasketaan yhteen maksimitapauksessa, laamannin palkkakatto (täysin kokeneella laamannilla isossa käräjäoikeudessa) voisi olla noin 8 437 € × 1,10 × 1,30 ≈ 12 080 € kuukaudessa. Käytännössä harva saavuttaa aivan tätä ylärajaa, mutta kuten edellä todettiin, tyypillinen haarukka on noin 9 000–11 000 €. Julkisuudessa laamannin palkka pyöristetään usein ”reiluun 10 000 euroon kuussa”. Laamanni itse maksaa palkastaan progressiivisen veron kuten muutkin suomalaiset, joten nettotuloina tämä merkitsee varsin hyvää ansiotasoa, vaikkakin yksityisellä sektorilla esimerkiksi suurten asianajotoimistojen osakkaat tai yritysmaailman johtajat voivat ansaita huomattavasti enemmän. Tuomariliiton lausunnoissa onkin toistuvasti tuotu esiin, että tuomareiden (myös laamannien) palkkataso on pitkällä aikavälillä jäänyt jälkeen erityisesti juristien yksityisen sektorin ansioista. Laamannin palkka on kuitenkin valtionhallinnon sisällä kilpailukykyinen ja yleensä laamannit itse pitävät palkkaansa ”ihan hyvänä” suhteessa muihin valtion ylimpiin virkoihin.
Vertailu muihin tuomarin tehtäviin ja palkkaluokkiin
Laamanni on palkkaluokitukseltaan ja palkkatasoltaan korkeammalla kuin tavalliset käräjäoikeuden tuomarit. Esimerkiksi käräjätuomarin (rivituomarin) peruspalkka on alemmassa T-palkkaluokassa. Helsingin käräjäoikeuden avoinna olleiden käräjätuomarin virkojen ilmoituksessa vuonna 2025 ilmoitettiin tehtävän palkaksi kokemuksesta riippuen noin 5 600–7 300 € kuukaudessa. Käräjätuomarin peruspalkka kyseisessä T13-palkkaluokassa on siis selvästi laamannin palkkaa alempi – itse asiassa lähempänä puolta laamannin palkasta uran alkuvaiheessa. Kokemuslisät (5–30 %) nostavat myös käräjätuomarin palkkaa ajan myötä, mutta vaikka kokenut käräjätuomari saattaisi ansaita esimerkiksi noin 7 000–8 000 € kuukaudessa, jää hän silti laamannin ansiotasosta jälkeen. Tämä palkkaero heijastaa laamannin suurempaa vastuuta tuomioistuimen toiminnasta ja hallinnosta. On huomionarvoista, että laamanni on usein toiminut ensin käräjätuomarina tai hovioikeudenneuvoksena vuosikausia ennen päällikkötuomariksi nimittämistään, joten laamannin tehtävään valikoituu yleensä hyvin kokeneita tuomareita – heillä on siis takanaan jo se kokemuslisien maksimi myös aiemmasta virastaan.
Myös hovioikeuksissa ja hallinto-oikeuksissa on päällikkötuomareita (joita kutsutaan yleisesti presidentiksi; esimerkiksi hovioikeuden presidentti vastaa hovioikeuden toiminnasta). Hovioikeuden presidentin palkka on laamannin palkkatason yläpuolella: palkkaluokitus on nykyisin D20, joka on hieman korkeampi kuin käräjäoikeuden laamannin D19. Julkisia tietoja hovioikeuden presidenttien palkasta on vähemmän tarjolla, mutta voidaan arvioida sen olevan noin 10–15 % laamannin palkkaa korkeampi peruspalkaltaan. Esimerkiksi hovioikeuden presidentti saa myös kokemus- ja johtamislisiä. Koska hovioikeuksia on vain viisi ja niissäkin presidenttien palkat ovat yhtenäisiä, niiden tarkka keskiarvo ei yleensä näy erillisenä tilastossa. Toisaalta käräjäoikeuden laamannit (20 henkilöä) muodostavat tilastollisesti näkyvän ryhmän, joka on noussut Tilastokeskuksen ja Duunitorin palkkavertailuissa aivan kärkeen. Usein sanotaankin kärjistäen, että ”Suomen parhaiten palkattu ammatti on laamanni”, kun tarkoitetaan keskipalkkaa – tämä pitää paikkansa, jos vertailuun otetaan mukaan vain sellaiset ammattinimikkeet, joilla on riittävästi havaintoja ja jotka eivät sisällä suurta sisäistä hajontaa. Hovioikeuden presidenttejä on niin vähän, että he eivät useimmissa tilastoissa esiinny erillisnä, mutta heidän palkkansa on toki laamannia korkeampi yksilötasolla.
Entä korkeimmat oikeudet? Korkein oikeus (KKO) ja korkein hallinto-oikeus (KHO) muodostavat tuomioistuinlaitoksen huipun. Niiden jäsenten palkkaus on järjestetty hieman eri tavalla kuin alempien oikeuksien: KKO:n ja KHO:n oikeusneuvokset sekä presidentit eivät kuulu samaan virkaehtosopimuspalkkajärjestelmään, vaan heidän palkkansa on säädetty erillisellä lailla. Vuonna 2018 korkeimman oikeuden jäsenen (oikeusneuvoksen) kuukausipalkka oli noin 11 026 €, ja KKO:n presidentin palkka noin 12 970 € kuukaudessa. Nämä luvut ovat hieman korkeampia kuin käräjäoikeuden laamannin ansiot. On syytä huomata, että KKO:n jäsenten palkat tarkistetaan valtioneuvoston päätösten mukaisesti yleensä samassa tahdissa kuin ylimpien virkamiesten palkkoja yleisesti. Jos edellä mainittuja 2018 lukuja tarkistetaan parin vuoden palkankorotuksilla eteenpäin vuoteen 2025, voidaan arvioida että oikeusneuvoksen palkka on tuolloin noussut ehkä n. 12 000 euroon ja KKO:n presidentin palkka noin 14 000 euron tasolle kuukaudessa. Näin ollen aivan absoluuttisesti mitaten ylimmät tuomarit ansaitsevat eniten. Käräjäoikeuden laamannit kuitenkin sijoittuvat heti seuraavaan kategoriaan, yhdessä hovioikeuksien ja hallinto-oikeuksien presidenttien kanssa. Voidaan ajatella, että laamanni on oikeusneuvoksen (KKO:n jäsenen) jälkeen seuraavaksi korkeapalkkaisin tuomarin virka. Tämä näkyy myös siinä, että laamannien keskipalkka on hyvin lähellä korkeimman oikeuden jäsenten palkkatasoa – ero on vain joitakin satoja euroja kuukaudessa. Esimerkiksi vuonna 2018 laamannin keskipalkka liikkui noin 9 500–10 000 eurossa, kun KKO:n jäsenen palkka oli reilut 11 000 €. Nykyisin erot ovat kutakuinkin samassa suhteessa.
Muita tuomarin tehtäviä Suomessa ovat mm. hovioikeudenneuvos (hovioikeuden kollegion jäsen), hallinto-oikeustuomari, erityistuomioistuinten jäsenet (esim. työtuomioistuimen jäsenet, vakuutusoikeuden tuomarit) sekä esimerkiksi korkeimpien oikeuksien esittelijät. Hovioikeudenneuvoksen palkka asettuu sekin tuomioistuinten palkkausjärjestelmässä varsin korkealle, todennäköisesti hieman käräjätuomaria korkeammaksi mutta laamannia alemmaksi. Aikaisemmassa T-palkkausluokituksessa (ennen D-luokkien käyttöönottoa) hovioikeudenneuvokset sijoittuivat usein luokkiin T12–T13, kun taas käräjätuomarit olivat T11–T12 ja laamannit T15–T17. Tuoreemmassa järjestelmässä käräjätuomarit asettuvat T-luokkiin (esim. T13 kuten Helsingin esimerkissä), hovioikeudenneuvokset mahdollisesti hieman ylempiin T-luokkiin (T14 tms.), ja päällikkötuomarit omiin D-luokkiinsa. Virallisten tietojen mukaan ennen palkkausjärjestelmän uudistusta käräjäoikeuksien, hovioikeuksien ja vakuutusoikeuden laamannien virat jakautuivat T15–T17 -palkkaluokkiin. Sittemmin on siirrytty D-luokitukseen, jossa D19 vastaa käräjäoikeuden laamannia, D20 hovioikeuden ja hallinto-oikeuden presidenttiä ja esimerkiksi D18 saattaa kattaa joitain pienempiä päällikkövirkoja. Yksityiskohtaiset taulukot ovat nähtävissä oikeuslaitoksen tarkentavissa virkaehtosopimuksissa, mutta pääpiirteissään hierarkia on selkeä: mitä ylemmän tuomioistuimen tuomarista tai mitä suuremmasta vastuutehtävästä on kyse, sitä korkeampi on palkkaluokka.
On myös syytä verrata laamannin palkkaa muiden alojen vaativiin johtotehtäviin julkisella sektorilla. Duunitorin kokoamassa vuoden 2022 palkkavertailussa listattiin kymmenen kovapalkkaisinta tehtävää. Laamanni (10 341 €/kk valtiolla) oli tuon listan ykkösenä. Seuraavina tulivat poliisipäällikkö (keskipalkka ~9 493 € valtiolla) ja ministeriöiden kansliapäälliköt (valtiolla keskimäärin ~9 916 €). Myös eräät erikoislääkärien johtotehtävät, kuten ylilääkäri tai työterveyslääkäri, sijoittuivat listalle noin 9 000 euron kuukausiansioillaan. Kuntasektorilla esimerkiksi suurten kaupunkien kaupunginjohtajat (n. 8 652 €) ja yksityisellä sektorilla vaativat johtajatehtävät (kuten pankinjohtajat ~8 700 €) jäävät laamannin keskipalkan alapuolelle. Nämä luvut vahvistavat sen, että käräjäoikeuden laamannin palkka on julkisen sektorin huipputasoa. On kuitenkin muistettava, että laamannit ovat harvalukuinen ryhmä ja heillä kaikilla on pitkä kokemus, mikä nostaa keskipalkkaa. Esimerkiksi toimitusjohtajien ryhmässä vaihtelu on suurta – pienyritysten johtajat voivat ansaita paljon vähemmän ja toisaalta joidenkin pörssiyhtiöiden johtajat moninkertaisesti enemmän – joten laamannien palkkojen tasaisuus nostaa heidän keskiarvonsa monia muita ammattiryhmiä korkeammaksi. Yksittäisen laamannin palkka ei silti yllä lähellekään esimerkiksi huippuyritysjohtajien tai menestyvien asianajajien parhaita ansioita, joten julkisen ja yksityisen sektorin välillä on tuloeroja huipputehtävissä.
Laamannin palkkahistorian kehitys
Laamannin palkkausta tarkasteltaessa on mielenkiintoista peilata nykytilannetta menneisiin vuosiin ja vuosikymmeniin. Koska käräjäoikeuden laamannin nimike otettiin käyttöön vasta vuonna 1993, suoraa vertailua sitä aiempaan aikaan on hankalaa tehdä – ennen tuota ajankohtaa vastaavia tehtäviä hoitivat kihlakunnantuomarit ja raastuvanoikeuksien pormestarit, joiden palkkaus määräytyi omien säännöstensä mukaan. Jotakin käsitystä saadaan kuitenkin tarkastelemalla vanhoja säädöksiä ja tilastoja tuomareiden palkoista.
1990-luvun alkupuolella Suomessa elettiin siirtymäkautta, jossa toisaalta taloudellinen lama ja toisaalta markan kytkeminen ECU-valuuttakoriin ja lopulta euroon vaikuttivat julkisen sektorin palkkoihin. Vuonna 1995 käräjäoikeuksien laamannit olivat juuri astuneet tehtäviinsä uudessa organisaatiossa. Työtuomioistuimen ratkaisusta vuodelta 2002 ilmenee, että esimerkiksi Lahden käräjäoikeuden laamanni sai joitakin erityiskorotuksia 1990-luvun puolivälissä osana oikeusministeriön palkkaohjelmaa. Yleisesti ottaen tuomareiden palkkaus pyrittiin pitämään kilpailukykyisenä, vaikka valtion säästötoimet asettivatkin rajoja. Vuonna 2001 säädettiin laki, joka vahvisti korkeimpien oikeuksien jäsenten palkat tietylle markkamäärälle. Tuolloin (vuonna 2001) korkeimman oikeuden jäsenen palkka oli laissa määritelty 44 795 markaksi kuukaudessa ja presidentin palkka 52 705 markaksi kuukaudessa. Euroiksi muunnettuna nämä olivat noin 7 530 € (jäsen) ja 8 860 € (presidentti) per kk. Käräjäoikeuden laamannit eivät olleet erillislailla säädeltyjä, vaan heidän palkkansa sisältyi tuomioistuinten virkaehtosopimusten piiriin. Voidaan kuitenkin päätellä, että vuonna 2001 laamannin palkka sijoittui jonnekin noin 6 000–7 000 euron tasolle. Tämä arvio perustuu siihen, että hovioikeuden presindenttien palkka olisi ollut hieman laamanneja suurempi (ehkä lähempänä KKO:n jäsenen 7 500 €:a) ja tavallisten tuomareiden palkka selvästi alhaisempi (ehkä noin 4 000–5 000 € tuolloin). Markka-ajan loppuvuosina tuomareiden palkkoihin tehtiin inflaatiotarkistuksia, mutta 1990-luvun lopulla inflaatio oli melko maltillista ja palkankorotukset pieniä.
2000-luvun alussa toteutettiin valtion palkkausjärjestelmien uudistuksia. Tuomioistuinten palkkausjärjestelmä uudistui 2000-luvun taitteessa siten, että siirryttiin tehtävän vaativuuden ja henkilökohtaisen suoriutumisen paremmin erottavaan malliin. Tuomareiden kohdalla tämä tarkoitti käytännössä palkkaluokkien hienosäätöä (T-luokat) ja kokemuslisien roolin vahvistamista sen sijaan, että olisi otettu käyttöön tulospalkkioita. Vuoden 2004 valtion palkkatilastoista ilmenee, että valtion palveluksessa olleiden keskimääräiset kuukausipalkat nousivat tasaisesti, ja tuomarit olivat yksi korkeapalkkaisimmista ryhmistä. Käräjäoikeuksien laamannien palkkaluokka tuolloin oli T15–T17 haarukassa. Esimerkiksi vuonna 2005 voitiin arvioida laamannin ansiotason olleen noin 7 000–8 000 euron luokkaa kuukaudessa. Myös tuolloinen oikeusministeriö piti huolta, että päällikkötuomareiden palkka vastasi heidän vaativaa rooliaan uudessa organisaatiossa: laamannit vastasivat tuolloin entistä suuremmista käräjäoikeuksista, koska oikeuspaikkoja oli yhdistetty ja esimerkiksi kihlakunnantuomareiden lukumäärä oli vähentynyt. Tämä työn vaativuuden kasvu perusteli palkkatason ylläpitämistä ja kohentamista.
Tilastokeskuksen palkkarakenneaineistot kertovat, että 2010-luvulle tultaessa laamannin palkka kehittyi tasaisesti ylöspäin. Vuonna 2010 tienoilla laamannien keskipalkka ylitti 9 000 euron rajan. Esimerkiksi tuolloin keskikokoinen käräjäoikeus (kuten vaikkapa Keski-Suomen käräjäoikeus) maksoi laamannilleen arviolta noin 9 200 €/kk sisältäen kokemuslisät. Vuoteen 2018 mennessä laamannin keskipalkka oli noussut jo noin 10 000 euroon kuukaudessa. Tältä vuodelta on myös tietoa korkeimpien oikeuksien palkoista: kuten mainittiin, KKO:n jäsen 11 026 € ja laamanni tuolloin noin 10 000 €. Vuosien 2018–2023 aikana on koettu hieman nopeampaa inflaatiota (etenkin 2022), mikä heijastui julkisen sektorin palkankorotuksiin. Laamannien keskipalkka nousi 2021 noin 10 120 eurosta vuoteen 2023 mennessä 10 716 euroon, eli reilut 5–6 % yhteensä kahdessa vuodessa. Tämä kertoo siitä, että palkka on pidetty kohtuullisesti ajan tasalla. Tuomioistuinten palkankorotukset neuvotellaan osana valtion virkaehtosopimuksia, ja korotukset ovat yleensä samansuuruisia kuin muillakin korkeakoulutetuilla valtion virkamiehillä. Esimerkiksi vuosina 2022–2024 toteutettiin valtion virkasuhteissa kustannusvaikutukseltaan noin 2 % korotuksia vuosittain, mikä selittää laamannin palkkojen nousun. Lisäksi vuonna 2023 inflaation kiihtyessä sovittiin joistain ylimääräisistä korotuksista, mikä näkyy 3,6 % kasvuna laamannin keskipalkassa – osa tuosta noususta selittyy kuitenkin myös sillä, että laamannien joukossa tapahtui vaihtuvuutta (uusia laamanneja nimitettiin määräaikaisiin virkoihin vanhojen jäädessä eläkkeelle, mikä voi hetkellisesti muuttaa keskiarvoa ylöspäin tai alaspäin riippuen kokemuslisistä).
Historiallisessa katsannossa käräjäoikeuden laamannin palkka on siis seurannut melko lineaarisesti yleistä ansiokehitystä. Jos aivan pitkää perspektiiviä ottaa, niin palkka on kasvanut reaalisesti (inflaatio huomioon ottaen) vain maltillisesti 1990-luvun puolivälistä tähän päivään. Laamannin tehtävä on kuitenkin vaativampi nyt kuin ennen: käräjäoikeudet ovat suurempia yksiköitä, ja laamannit joutuvat johtamaan huomattavasti laajempaa toimintaa, kun resurssit ovat tiukkoja ja asiat monimutkaistuneet (esimerkiksi digitalisaatio ja uudet menettelytavat). Tästä näkökulmasta tuomarikunta on ajoittain esittänyt huolta, että palkkaus ei täysin vastaa kasvaneita vaatimuksia. Tuomariliitto on todennut, että tuomareiden – myös laamannien – palkkataso on jäänyt jälkeen yksityissektorin juristien palkoista, mikä pitkällä tähtäimellä voi heikentää tuomioistuinlaitoksen vetovoimaa. Toistaiseksi laamannin virat ovat kuitenkin olleet haluttuja ja niihin on löytynyt päteviä hakijoita, eli palkkausta voidaan pitää riittävänä houkuttelemaan kokeneita lakimiehiä julkisen sektorin palvelukseen.
Yhteenvetona historiasta: Vuonna 1993 käräjäoikeuksien laamannien palkat lähtivät liikkeelle silloisessa markkataloudessa valtion ylimpiin kuuluvana palkkiona. 2000-luvun vaihteen markat muunnettiin euroiksi (1 € = 5,94573 mk), ja laamannin palkka on euroajalla kohonnut noin 6 000–7 000 eurosta yli 10 000 euroon kuukaudessa. Kehitys on ollut tasaista ja heijastelee yhteiskunnan yleistä palkka- ja hintakehitystä. Laamannin palkka on säilyttänyt asemansa julkisen sektorin palkkahuipulla koko tämän ajan – jo 2000-luvun alussa laamannit olivat palkkavertailujen kärjessä julkisten ammattien joukossa, ja sama pätee edelleen. Historiallista kuriositeettia tarjoaa se, että keskiajalla ja Ruotsin vallan aikana lagman (laamanni) oli korkea oikeushallinnon virkamies, usein aatelissäätyyn kuuluva, jolla palkkana saattoi olla läänitys tai muuta etuoikeutettua tuloa. Nykylaamanni on toki täysin eri kontekstissa – demokraattisessa oikeusvaltiossa, jossa palkka määritellään tarkasti euroina ja maksetaan valtion budjetista, mutta voisi humoristisesti todeta, että laamanni on säilynyt hyvin palkittuna virkana kautta vuosisatojen, vaikkakin palkkion muoto on muuttunut etuoikeuksista kiinteään kuukausipalkkaan.
Yhteenveto
Käräjäoikeuden laamannin palkka Suomessa on vuonna 2025 noin 10 000–11 000 euroa kuukaudessa, mikä tekee siitä yhden julkisen sektorin korkeimmista kuukausipalkoista. Laamannin palkka muodostuu D19-palkkaluokan peruspalkasta (noin 8,4 k€/kk) sekä kokemuslisiin ja johtamislisiin perustuvista korotuksista, jotka voivat nostaa yksittäisen laamannin palkan reilusti yli kymmeneen tuhanteen euroon. Palkkajärjestelmä takaa laamanneille melko yhtenäisen ansi tason: kaikkien 20 laamannin palkat ovat hyvin lähellä toisiaan, sillä valtion taulukkopalkka ja prosentuaaliset lisät eivät jätä suurta liikkumavaraa. Laamanni on tuomioistuinlaitoksen kokenein tuomari, jolla on vastuullaan kokonaisen käräjäoikeuden toiminta, ja palkkaus heijastaa tätä vastuuta.
Historiallisesti laamannin palkka on noussut tasatahtia yleisen palkka- ja hintatason kanssa, säilyen jatkuvasti kilpailukykyisenä. 1990-luvun alun markkamääräisistä palkoista on tultu euroajan yli 10 000 euron kuukausipalkkoihin, mikä on pitänyt laamannin ammatin houkuttelevana. Vaikka tuomarien palkkoja on kritisoitu siitä, että ne ovat jääneet jälkeen yksityisen sektorin juristien ansioista, laamannin palkka on yhä selvästi korkeampi kuin vaikkapa rivituomarin palkka ja kilpailee julkisella sektorilla ministeriöiden kansliapäälliköiden ja poliisiylijohtajien palkkojen kanssa. Käräjäoikeuden laamanni ansaitsee keskimäärin enemmän kuin esimerkiksi yksikään kuntapäättäjä tai useimmat lääkärit, ja vain harvat valtion virkanimikkeet (kuten korkeimpien oikeuksien tuomarit) menevät edelle.
Laamannin rooli oikeuslaitoksessa on kriittinen: hän johtaa tuomioistuimen toimintaa ja vastaa oikeusturvan toteutumisesta paikallisella tasolla. Palkkauksella pyritään varmistamaan, että näihin tehtäviin saadaan pätevät ja kokeneet juristit ja että he voivat toimia riippumattomasti taloudellisessa mielessä turvallisella pohjalla. Nykytilanteessa voidaan todeta, että tämä tavoite toteutuu – laamannin virka on edelleen haluttu, palkka vastaa sen vaativuutta, ja historiallisesti palkkaus on kehittynyt johdonmukaisesti. Käräjäoikeuden laamannin palkka on siten mielenkiintoinen yhdistelmä historiaa ja nykypäivää: perinteikäs nimike on saanut modernin, taulukoihin perustuvan palkkajärjestelmän, ja vaikka ajat ja valuutat ovat muuttuneet, laamanni nauttii yhä asemastaan yhtenä suomalaisen yhteiskunnan parhaiten palkituista viranhaltijoista.
Lähteet:
- Oikeuslaitoksen virkaehtosopimukset ja palkkataulukot (Tuomioistuinlaitos)
- Valtiolle.fi – avoimet tuomarin ja laamannin virat (palkkatiedot)
- Duunitorin palkkavertailu 2022–2023 (laamannin keskipalkka ja vertailut)
- Duunitori Työelämä: ”Mikä ihmeen laamanni?” – haastattelu Markku Almgrénin kanssa
- Wikipedia: ”Oikeusneuvos” (KKO:n tuomareiden palkka 2018)
- Finlex: Laki KKO:n ja KHO:n presidenttien ja jäsenten palkkauksesta 572/2001
- Tuomariliiton lausunnot (tuomareiden palkkauksen suhteesta yksityiseen sektoriin)
- Oikeusasiakirjat ja -julkaisut (johtamislisän määräykset)
