Psykologi koulutus: psykologian opinnot ja tutkinto Suomessa

Psykologin ammatti on Suomessa erittäin arvostettu ja haluttu. Vuosittain tuhannet nuoret ja aikuiset haaveilevat paikasta psykologian koulutusohjelmassa yliopistossa. Hakijoita on moninkertainen määrä aloituspaikkoihin nähden, mikä tekee alasta yhden vaikeimmin saavutettavista. Tässä artikkelissa perehdytään syvällisesti siihen, millainen psykologin koulutus Suomessa on, missä voi opiskella psykologiaa, miten opintoihin haetaan sekä kauanko opiskelu kestää. Samalla tarkastelemme psykologian opintojen sisältöä, yliopisto- ja ammattikorkeakouluväylien eroja sekä valmistumisen jälkeisiä uramahdollisuuksia.

Jo lyhyesti todettuna: psykologiksi opiskellaan Suomessa yliopistossa. Psykologiaa voi opiskella pääaineena seitsemässä yliopistossa eri puolilla maata, mukaan lukien Tampereen yliopisto, joka on yksi suosituimmista hakukohteista. Psykologin koulutus johtaa ylempään korkeakoulututkintoon (psykologian maisteri) ja laillistettuun terveydenhuollon ammattiin. Seuraavissa kappaleissa käymme vaihe vaiheelta läpi, miten psykologiksi tullaan ja mitä kaikkea opintoihin sisältyy.

Psykologin koulutus Suomessa

Psykologin koulutus Suomessa on yliopistotasoinen, 5–5,5 vuoden mittainen koulutusohjelma, joka koostuu sekä alemmasta että ylemmästä korkeakoulututkinnosta. Käytännössä opiskelija suorittaa ensin psykologian kandidaatin tutkinnon ja sen jälkeen psykologian maisterin tutkinnon. Koulutus on laajuudeltaan yhteensä 330 opintopistettä, mikä jakautuu tyypillisesti 180 opintopisteen kandidaatin opintoihin (PsK) ja 150 opintopisteen maisteriopintoihin (PsM). Opintojen ohjeellinen kesto on noin 5,5 vuotta, sillä psykologian maisterin tutkintoon kuuluu myös pakollinen viiden kuukauden mittainen harjoittelujakso. Useimmat opiskelijat suorittavat tutkinnon noin viidessä vuodessa, mutta pakollinen harjoittelu pidentää nominaliaikaa hieman. Näin ollen, jos mietitään psykologi koulutus kesto -näkökulmaa, voidaan sanoa että psykologin opinnot kestävät noin viisi ja puoli vuotta sisältäen sekä teoreettiset opinnot että käytännön harjoittelun.

Koulutus johtaa ylempään korkeakoulututkintoon, ja valmistunut saa psykologian maisterin (PsM) tutkinnon. On tärkeää huomata, että vasta maisterin tutkinto oikeuttaa toimimaan psykologina – pelkällä kandidaatin tutkinnolla (PsK) ei vielä saa laillistetun psykologin pätevyyttä. Psykologin koulutus on niin sanottu suojaatun ammattinimikkeenkoulutus: psykologi on lailla suojattu nimike, mikä tarkoittaa, että vain henkilö, joka on suorittanut vaaditun koulutuksen ja saanut viranomaisluvan, saa kutsua itseään psykologiksi. Valviran (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) myöntämä laillistus psykologina toimimiseen edellyttää psykologian maisterin tutkintoa ja riittävää harjoittelua. Tämä takaa sen, että psykologin ammattia harjoittavat henkilöt ovat saaneet kattavan tieteellisen ja käytännön koulutuksen.

Psykologian tutkinto on monipuolinen yhdistelmä teoriaa ja käytäntöä. Opiskelija perehtyy laajasti ihmisen mielen toimintaan, käyttäytymiseen ja hyvinvointiin liittyvään tieteelliseen tietoon. Kandidaatin opinnoissa hankitaan perustiedot psykologian keskeisistä osa-alueista, tutkimusmenetelmistä ja tilastotieteestä. Maisteriopinnoissa syvennytään edelleen eri erikoisalueisiin ja kehitetään tutkimusosaamista sekä kliinisiä taitoja. Opinnot huipentuvat yleensä pro gradu -tutkielmaan, joka on maisterivaiheen lopputyö ja tieteellinen tutkimusprojekti opiskelijan valitsemasta aiheesta.

Kuinka kauan psykologin koulutus kestää?

Kysymys ”psykologi koulutus kesto” nousee usein esiin alasta kiinnostuneilla. Kuten edellä mainittiin, psykologiksi opiskelu yliopistossa on mitoitettu kestämään noin 5–5,5 vuotta. Tämä koostuu kolmivuotisesta kandidaatin tutkinnosta ja noin kaksivuotisesta maisteritutkinnosta, jonka loppuvaiheeseen kuuluu viiden kuukauden mittainen käytännön harjoittelu. Käytännössä opiskelutahti on yksilöllinen: jotkut saattavat suorittaa opintonsa hieman nopeammin, esimerkiksi viidessä vuodessa, kun taas toiset käyttävät enemmän aikaa esimerkiksi työssäkäynnin tai perhevapaiden vuoksi. Joka tapauksessa on hyvä varautua ainakin viiden vuoden täysipäiväiseen opiskeluun.

On myös huomattava, että psykologian koulutus on melko intensiivinen: opintosuunnitelmaan sisältyy paljon läsnäoloa vaativia kursseja, ryhmätyöskentelyä, asiakastapausharjoituksia sekä laaja harjoittelujakso. Tämän vuoksi opintojen ohessa työskentely voi olla haastavaa ainakaan päätoimisesti. Psykologian opinnot ovat kuitenkin suunniteltu niin, että motivoitunut opiskelija voi edetä tavoitteellisessa aikataulussa ja valmistua noin viidessä vuodessa maisteriksi. Yliopistot tarjoavat opintojen suunnitteluun tukea, jotta tutkinnon suorittaminen sujuisi suositellussa ajassa.

Missä voi opiskella psykologiaa?

Missä opiskella psykologiaa? Psykologiaa voi Suomessa opiskella pääaineena tällä hetkellä seitsemässä yliopistossa. Aiemmin koulutuspaikkoja oli kuudessa yliopistossa, mutta vuoden 2021 syksystä alkaen myös Oulun yliopisto käynnisti psykologian koulutusohjelman. Psykologian yliopistokoulutusta tarjoavat seuraavat yliopistot:

• Helsingin yliopisto – (Helsinki) Lääketieteellinen tiedekunta, psykologian koulutus
• Itä-Suomen yliopisto – (Joensuu) Filosofinen tiedekunta, psykologian koulutus
• Jyväskylän yliopisto – (Jyväskylä) Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, psykologian koulutus
• Tampereen yliopisto – (Tampere) Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, psykologian koulutus
• Turun yliopisto – (Turku) Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, psykologian koulutus
• Oulun yliopisto – (Oulu) Luonnontieteellinen tiedekunta, psykologian koulutus (aloitettu 2021)
• Åbo Akademi – (Turku/Vaasa) Ruotsinkielinen psykologian koulutusohjelma

Käytännössä siis psykologiaa voi opiskella maan kaikissa suurimmissa yliopistokaupungeissa sekä ruotsinkielisenä Turussa Åbo Akademissa. Hakukohteita on yhteensä seitsemän (Åbo Akademin ruotsinkielinen ohjelma mukaan lukien). Aloituspaikkoja on vuosittain yhteensä noin 350–400, joista ruotsinkielisessä ohjelmassa tyypillisesti 20 paikkaa. On tärkeä huomata, että kaikkien näiden yliopistojen psykologian koulutusohjelmat antavat tutkinnon, joka pätevöittää samalla tavalla psykologin tehtäviin – tutkinnot ovat sisällöltään yhdenvertaisia ja johtavat laillistetun psykologin pätevyyteen. Valinta opiskelupaikkakunnan välillä riippuu siis lähinnä omista preferensseistä, kuten sijainnista ja mahdollisista painotuseroista opetuksessa.

Moni hakija pohtii etukäteen missä voi opiskella psykologiaa, ja valintaan vaikuttavat esimerkiksi halu asua tietyssä kaupungissa opiskeluaikana tai kunkin yliopiston maine ja erikoistumisalat. Suomessa yliopistot tekevät yhteistyötä opetuksen suunnittelussa, ja psykologian tutkinto on valtakunnallisesti melko yhtenäinen. Silti yliopistojen välillä on pieniä painotuseroja tutkimuksessa ja opetuksessa. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa psykologia on sijoitettu lääketieteelliseen tiedekuntaan ja siellä korostuvat kognitiivinen aivotutkimus, kehityspsykologia ja terveyspsykologia. Turun yliopistolla on pitkät perinteet ja siellä on vahvaa osaamista esimerkiksi kognitiivisen neurotieteen ja oppimisen tutkimuksessa. Jyväskylän yliopistossa vahvuuksia ovat muun muassa kehitys- ja kasvatuspsykologia sekä neuropsykologia. Tampereen yliopisto on puolestaan profiloitunut mm. työ- ja organisaatiopsykologiaan, sosiaaliseen kognitioon sekä mielenterveyden tutkimukseen. Itä-Suomen yliopiston (Joensuu) psykologian opinnoissa näkökulmina ovat olleet esimerkiksi elämänkulku, hyvinvointi ja oikeuspsykologia. Vaikka erikoistumispainotuksissa on eroja, kaikista yliopistoista valmistuvat saavat laillistetun psykologin pätevyyden, ja tutkintojen arvo työmarkkinoilla on sama. Siksi hakijan kannattaa valintaa tehdessään miettiä, missä kaupungissa haluaa opiskella ja millainen yliopistoyhteisö tuntuisi itselle sopivimmalta – turhaa stressiä ei kuitenkaan kannata kantaa siitä, missä opiskella psykologiaa, sillä koulutuksen laatu on korkea kaikissa ohjelmissa.

Tampereen yliopisto – psykologia

Tampereen yliopiston kampusalue Tampereella. Tampereen yliopisto tarjoaa psykologian koulutusta yhtenä seitsemästä yliopistosta Suomessa.

Tampereen yliopisto on yksi suosituimmista paikoista opiskella psykologiaa Suomessa. Tampereella psykologiaa voi opiskella ainoastaan Tampereen yliopistossa, jossa psykologian tutkinto-ohjelma kouluttaa laaja-alaisia asiantuntijoita julkisen ja yksityisen sektorin tarpeisiin. Tampereen yliopiston psykologian koulutus sijaitsee nykyisin Yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa (aikaisemmin psykologiaa opetettiin yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikössä). Koulutuksen sisällössä Tampere on painottanut erityisesti työ- ja organisaatiopsykologiaa, sosiaalista kognitiota sekä mielenterveyden tutkimusta. Tämä tarkoittaa, että opintojen aikana Tampereella on mahdollista perehtyä syvällisemmin esimerkiksi työelämän ja organisaatioiden psykologiaan sekä ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja mielenterveyden kysymyksiin. Tutkinto-ohjelmasta valmistuu psykologian maistereita (ja haluttaessa myös filosofian maistereita, jos opiskelija suuntautuu tutkimuksellisemmin), mutta kaikki psykologian opintopolun suorittaneet saavat psykologin pätevyyden.

Tampereen yliopiston psykologia on ollut viime vuosina hakijamäärillä mitattuna maan suosituin psykologian opiskelupaikka. Esimerkiksi vuonna 2024 Tampereen yliopiston psykologian koulutukseen haki yhteensä noin 3639 hakijaa, kun aloituspaikkoja oli 42. Kilpailu on äärimmäisen kovaa: yhtä paikkaa kohden Tampereella oli tuolloin noin 86 hakijaa, mikä oli koko maan korkein hakijasuhde. Hyväksytyksi tuli vain noin 1,15 % hakijoista. Tämä tilasto (86 hakijaa per paikka) kertoo osaltaan siitä, kuinka vetovoimainen Tampere psykologia -koulutus on. Itse asiassa Tampere on hakijamäärissä ohittanut jopa Helsingin: jo vuonna 2017 Tampereelle haki hieman enemmän psykologian opiskelupaikkaa tavoittelevia kuin Helsinkiin. Yhtenä syynä Tampereen suosioon pidetään sen tarjoamia mielenkiintoisia suuntautumisvaihtoehtoja, jotka koetaan hyödyllisiksi niin teoreettisesti kuin käytännön kliinisen työn kannalta.

Tampereen yliopiston psykologian koulutusohjelmaan valittavien määrä on viime vuosina hieman kasvanut. Nykyisin uusia opiskelijoita otetaan Tampereelle noin 40–45 vuodessa (esimerkiksi 42 vuonna 2024), kun vielä 2010-luvulla sisään otettiin vain noin 30 opiskelijaa per vuosi. Koulutus tarjoaa tiiviin opetusyhteisön ja mahdollisuuden henkilökohtaiseen ohjaukseen, sillä vuosikurssit pysyvät melko pieninä. Opiskelijat Tampereella osallistuvat ensimmäisestä vuodesta lähtien paitsi luento-opetukseen myös pienryhmätyöskentelyyn, jossa harjoitellaan esimerkiksi asiakashaastatteluja ja psykologisten arviointimenetelmien käyttöä. Moni opiskelija arvostaa Tampereen kaupungin opiskelijaystävällisyyttä: Tampere on vireä yliopistokaupunki, jossa on kaksi muutakin korkeakoulua ja paljon opiskelijaelämää tukevaa infrastruktuuria. Psykologia on Tampereella suosittu ala, ja paikallinen ainejärjestö tarjoaa opiskelijoille tukea sekä sosiaalista verkostoitumista koko opintojen ajan.

Psykologian koulutuksen pääsyvaatimukset ja valintakoe

Psykologin koulutuksen pääsyvaatimukset ovat Suomessa erittäin kilpailulliset. Hakijalta edellytetään ensinnäkin ylioppilastutkintoa tai vastaavaa toisen asteen tutkintoa, kuten muissakin yliopisto-opinnoissa. Suurin osa hakijoista on ylioppilaita, ja monilla on takanaan myös valmentautumista pääsykokeisiin esimerkiksi valmennuskurssien tai avoimen yliopiston opintojen muodossa. Pelkkä kelpoisuus ei kuitenkaan riitä, sillä sisäänpääsyyn tarvitaan menestystä joko ylioppilastodistuksen perusteella tehtävässä valinnassa tai psykologian valintakokeessa.

Nykyisin käytössä on kaksikanavainen valintajärjestelmä: osa opiskelijoista valitaan ylioppilastodistuksen arvosanojen perusteella (todistusvalinta) ja loput valitaan valintakokeen perusteella. Psykologian koulutuksessa 60 % uusista opiskelijoista otetaan sisään todistusvalinnalla (Åbo Akademissa 51 %) ja noin 40 % valintakokeen kautta. Todistusvalinnassa huomioidaan viisi ainereaalia tai vastaavaa ainetta ylioppilaskokeista. Eniten pisteitä tuottavat aineet todistusvalinnassa ovat seuraavat:

1. Pitkä matematiikka
2. Psykologia
3. Äidinkieli (suomi, ruotsi tai saame)
4. Pitkä vieras kieli (esim. englanti)
5. Fysiikka

Näiden jälkeen pisteytyksessä painottuvat vielä muut reaaliaineet ja lyhyemmät kielet, mutta edellä mainitut aineet antavat hakijalle parhaat mahdollisuudet yltää korkeisiin todistuspisteisiin. Käytännössä psykologian todistusvalinnassa menestyvällä hakijalla on yleensä laudatur- tai eximia-tasoisia arvosanoja matematiikassa, psykologiassa ja äidinkielessä. Todistusvalintaa varten hakijan tulee olla myös ensikertalainen (eli ei aiempaa opiskelupaikkaa yliopistossa) ja pisteitä on saatava vähintään tietty minimimäärä (esimerkiksi 70 pistettä, kun maksimi on noin 158). Mikäli hakijan ylioppilastodistuspisteet eivät riitä automaattiseen valintaan, hän voi tulla valituksi valintakokeen kautta.

Psykologian valintakoe järjestetään vuosittain yhteishaun yhteydessä ja se on valtakunnallinen. Vuonna 2025 psykologian valintakoe uudistettiin osana valintakoeuudistusta: psykologia on jatkossa osa niin kutsuttua Valintakoe D:tä, joka on digitaalinen koe, tehtävänä omalla tietokoneella yliopiston valvotuissa tiloissa. Koe on perinteisesti mittannut hakijoiden valmiuksia ymmärtää ja soveltaa tieteellistä tekstiä sekä loogista päättelykykyä ja psykologian perusteiden tuntemusta. Usein kokeessa on ollut aineisto-osa, jossa hakija saa luettavakseen esimerkiksi tieteellisen artikkelin pätkiä ja joutuu vastaamaan niihin liittyviin kysymyksiin, sekä monivalintatehtäviä tai lyhyitä esseitä, jotka mittaavat psykologian yleistietoa ja käsitteiden hallintaa. Joissakin yliopistoissa on aiempina vuosina käytetty myös kaksivaiheista valintaa: kirjallisen kokeen parhaat ovat edenneet toiseen vaiheeseen, joka on voinut olla esimerkiksi haastattelu tai soveltuvuuskoe. Esimerkiksi Tampereen yliopistossa oli pitkään käytössä psykologian valintakokeessa toinen vaihe, jossa arvioitiin hakijan soveltuvuutta ja motivaatiota haastattelun avulla. Viime vuosina valintakokeita on kuitenkin pyritty yhdenmukaistamaan ja monessa paikassa haastatteluvaihe on jäänyt pois tai se on yhdistetty ensimmäiseen vaiheeseen.

On selvää, että psykologian opiskelu on yksi Suomen kilpailluimmista aloista. Sisäänpääsyprosentit ovat poikkeuksellisen alhaisia: kokonaissijoittuvuus on tyypillisesti vain noin 1–5% luokkaa hakijoista yliopistosta riippuen. Kuten aiemmin mainittiin, vuonna 2024 sisäänpääsyprosentti vaihteli Oulun ~1,7 %:sta Jyväskylän ~3,4 %:iin, Helsingin ja Tampereen ollessa noin 1,1–1,2 %. Tämä tarkoittaa käytännössä, että satojen hakijoiden joukosta vain kourallinen valitaan. Tästä syystä monet hakevatkin psykologiaa useampana vuonna peräkkäin, jos paikka ei ensi yrittämällä aukene. Välivuosia ei kuitenkaan tarvitse viettää toimettomana: monet pyrkijät valmistautuvat pääsykokeisiin esimerkiksi suorittamalla psykologian perusopintoja avoimessa yliopistossa, osallistumalla valmennuskursseille tai opiskelemalla ahkerasti itsenäisesti. Panostus kannattaa, sillä perusteellinen valmistautuminen parantaa mahdollisuuksia selvitä vaikeasta kokeesta. Psykologiaan hakeminen vaatii sitkeyttä, ja on hyvä varautua kilpailuun henkisesti. Toisaalta opiskelupaikan saadessaan hakija palkitaan unelma-ammatilla ja monipuolisella koulutuksella, joka tarjoaa vahvan pohjan tulevaisuuden uralle.

Psykologia yliopistossa vs. ammattikorkeakoulussa (AMK)

Hakukoneissa saatetaan etsiä tietoa myös termeillä ”psykologi koulutus AMK” tai ”psykologia AMK”, joten on tärkeää selventää, mikä ero on yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä psykologian alalla. Suomessa psykologiksi ei voi valmistua ammattikorkeakoulusta, vaan ainoastaan yliopistosta. Kuten yllä on kerrottu, psykologi on laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö, jonka koulutus on ylempi korkeakoulututkinto (maisteritaso) ja sisältää tieteellisen tutkimuskoulutuksen sekä kliinisen harjoittelun. Ammattikorkeakoulut (AMK) tarjoavat käytännönläheistä korkeakoulutusta monilla aloilla, mutta psykologin koulutusta AMK-sektorilla ei ole olemassa. Psykologin ammatti vaatii syvällistä akateemista koulutusta ihmismielestä, tutkimusmenetelmistä ja diagnostiikasta, mikä on yliopistojen vastuulla.

Jos psykologia kiinnostaa mutta ei tähtää nimenomaan laillistetun psykologin pätevyyteen, voi toki opiskella AMK:ssa muita ihmisläheisiä aloja, joilla on yhteyksiä psykologian kenttään. Esimerkkejä ovat vaikkapa sosionomi (sosiaali- ja terveysalan AMK-tutkinto), terveydenhoitaja, toimintaterapeutti tai sairaanhoitaja (erityisesti mielenterveys- ja päihdetyöhön suuntautuen). Myös AMK:ssa voi opiskella esimerkiksi sosiaali- ja terveysalaa, joissa käsitellään ihmisen kehitystä, vuorovaikutusta ja mielenterveyden tukemista, mutta näistä valmistuvat eivät ole psykologeja. Heillä on omat ammattinimikkeensä (kuten sosionomi AMK tai sairaanhoitaja AMK). Toisin sanoen, psykologia yliopistossajohtaa psykologin tutkintoon ja ammattipätevyyteen, kun taas AMK:ssa ei ole vastaavaa koulutusohjelmaa psykologian alalla.

On silloin tällöin pohdittu, miksei voisi olla ”psykologi (AMK)”-koulutusta, joka olisi lyhyempi ja käytännönläheisempi. Kuitenkin lainsäädäntö ja kansainväliset käytännöt edellyttävät, että psykologin nimikkeen käyttö on sidottu yliopistolliseen koulutukseen. Psykologin työssä tarvitaan vahvaa tieteellistä pohjaa, mm. kykyä tehdä ja tulkita psykologisia tutkimuksia ja testejä, mihin yliopistokoulutus antaa valmiudet. Ammattikorkeakoulujen opintoja voi kuitenkin hyödyntää uralla esimerkiksi täydentävänä koulutuksena; jotkut psykologit saattavat myöhemmin suorittaa AMK-tutkintoja esimerkiksi johtamisesta tai erikoistua tiettyihin terapiamenetelmiin, mutta varsinainen psykologiksi opiskelu tapahtuu aina yliopistossa.

Yhteenvetona: mikäli tavoitteenasi on psykologin ammatti, sinun tulee hakeutua yliopistoon psykologian koulutusohjelmaan. Ammattikorkeakoulussa et voi suorittaa psykologin tutkintoa etkä saada psykologin laillistusta. Tämä on hyvä tiedostaa opintopolkua suunnitellessa. Jos yliopistopaikka ei heti avaudu, kannattaa harkita väliaikaisesti esimerkiksi avoimen yliopiston psykologian opintoja tai yllä mainittuja sukulaisaloja, mutta varsinainen psykologin pätevyys tulee vain yliopistokoulutuksen kautta.

Psykologian perusopinnot ja avoin yliopisto

Moni psykologian opinnoista kiinnostunut aloittaa taipaleensa tekemällä psykologian perusopinnot esimerkiksi avoimessa yliopistossa. Psykologian perusopinnot ovat laajuudeltaan tyypillisesti 25 opintopistettä ja ne muodostavat kokonaisuuden, joka kattaa psykologian keskeiset perusteet – esimerkiksi yleisen psykologian, kehityspsykologian, persoonallisuuspsykologian, kognitiivisen psykologian ja sosiaalipsykologian johdantokurssit. Perusopinnot voi suorittaa monien yliopistojen avoimissa yliopistoissa verkko-opintoina tai monimuoto-opintoina. Esimerkiksi Helsingin, Jyväskylän, Itä-Suomen, Turun ja Tampereen yliopistot tarjoavat avoimessa yliopistossa psykologian perusopintokokonaisuuksia, joihin kuka tahansa voi ilmoittautua iästä ja pohjakoulutuksesta riippumatta.

Miksi suorittaa psykologian perusopinnot? Ensinnäkin, ne antavat erinomaisen mahdollisuuden tutustua psykologiaan tieteenalana ja varmistaa oma kiinnostus alaa kohtaan. Moni hakija, joka ei vielä ole saanut opiskelupaikkaa, hyödyntää välivuoden tai parin opiskellen avoimessa yliopistossa. Tämä voi vahvistaa pohjatietoja ja auttaa pääsykokeissa menestymistä. Avoimen yliopiston opinnot eivät suoraan oikeuta siirtymään tutkinto-opiskelijaksi (psykologian alalla ei yleensä ole avoimen väylää johtuen kovasta kilpailusta), mutta ne voivat tuoda lisäpisteitä tai ainakin valmistaa hyvin valintakokeen vaatimuksiin. Joidenkin yliopistojen hakukriteereissä on ollut erillisiä kiintiöitä esimerkiksi maisterivaiheeseen hakemiselle, jos hakijalla on riittävät perus- ja aineopinnot suoritettuna toisesta yliopistosta, mutta nämä reitit ovat harvinaisempia.

Toisekseen, psykologian perusopinnot ovat hyödyllisiä myös niille, jotka opiskelevat jotain toista alaa, mutta haluavat sivuaineena psykologista tietoa. Esimerkiksi kasvatustieteitä, hoitoalaa tai kaupallista alaa opiskelevat saattavat avoimen kautta tai omassa yliopistossaan suorittaa psykologian perusopintoja laajentaakseen ymmärrystään ihmisen käyttäytymisestä. Psykologian perusopinnot antavatkin monipuolisen kuvan ihmismielen toiminnasta ja ovat sovellettavissa monella sektorilla työelämässä. Ne eivät kuitenkaan tee ihmisestä psykologia – ammattipätevyyden kannalta ne ovat vasta alkusoitto.

Avoimessa yliopistossa opiskelu vaatii itsekuria ja motivaatiota, sillä opetus voi olla vähemmän ohjattua kuin tutkinto-opiskelijoille. Toisaalta se on joustava tapa kartuttaa osaamista. Mikä parasta, jos myöhemmin pääsee tutkinto-opiskelijaksi psykologiaan, monet avoimessa suoritetut kurssit voidaan hyväksilukea osaksi tutkintoa, mikä voi keventää opintotaakkaa ensimmäisinä vuosina. Esimerkiksi psykologian perusopinnot 25 op saattavat korvata käytännössä kokonaan ensimmäisen vuoden peruskurssit, jolloin opiskelija voi keskittyä jo aineopintoihin tai vaikkapa metodikursseihin.

On hyvä huomioida, että pelkkien avoimen opintojen suorittaminen ei takaa opiskelupaikkaa, mutta se on usein järkevä tapa käyttää välivuosi hyödyksi. Välivuoden viettäminen psykologian parissa – olipa se avoimen yliopiston opintoina tai vaikkapa alan kirjallisuuteen perehtyen – voi nostaa sisäänpääsyn todennäköisyyttä seuraavana vuonna. Kuten eräs sanonta kuuluu, psykologian pääsykoeurakka on maraton, ei sprintti: monen kohdalla sisäänpääsyyn vaaditaan pitkäjänteistä valmistautumista ja joskus useampi hakukerta. Avoimen opinnot voivat toimia myös motivaation ylläpitäjinä tuona aikana.

Psykologian opintojen sisältö ja harjoittelu

Psykologian opinnot yliopistossa ovat sisältö- ja kurssirakenteeltaan varsin samanlaisia eri yliopistoissa, vaikka pieniä painotuseroja löytyy. Opinnot voidaan jakaa karkeasti kolmeen vaiheeseen: perusopinnot, aineopinnot ja syventävät opinnot (maisterivaihe).

• Perusopinnoissa (noin 25 op) opiskelija saa kattavan yleiskuvan psykologian eri osa-alueista. Näihin kuuluu tyypillisesti johdatus psykologiaan, kehityspsykologia (ihmisen kehitys läpi elämänkaaren), kognitiivinen psykologia (havaitseminen, muisti, ajattelu), persoonallisuuspsykologia, sosiaalipsykologia (ihmisen toiminta ryhmissä ja sosiaalisessa ympäristössä) sekä mahdollisesti biologinen tai neuropsykologia (aivojen ja mielen yhteys). Perusopinnot luovat käsitteellisen pohjan, jolle myöhemmät vaiheet rakentuvat.
• Aineopinnoissa (kandidaatin tutkinnon loput opinnot, noin 155 op) syvennetään tietämystä ja laajennetaan metodologista osaamista. Aineopintoihin sisältyy tutkimusmenetelmäkursseja (tilastotiede, kokeelliset menetelmät, laadulliset menetelmät), erilaisia soveltavan psykologian kursseja (esim. työ- ja organisaatiopsykologia, kliininen psykologia, terveyspsykologia, neuropsykologia, koulu- ja kasvatuspsykologia, riippuen yliopiston kurssitarjonnasta) sekä valinnaisia opintoja. Usein opiskelija valitsee kandidaatin vaiheessa myös sivuaineen kiinnostuksensa mukaan – jotkut valitsevat esimerkiksi tilastotieteen, kasvatustieteen, lääketieteen perusteita tai vaikkapa kieliä sivuaineeksi, riippuen urasuunnitelmistaan. Aineopintojen loppuvaiheessa tehdään kandidaatin tutkielma, joka on laajuudeltaan noin 6–10 opintopistettä. Kandidaatin tutkielma on ensimmäinen oma pieni tutkimustyö, usein kirjallisuuskatsaus psykologian aiheesta, ja siihen liittyy seminaari, jossa harjoitellaan tieteellisen kirjoittamisen ja argumentoinnin taitoja.
• Syventävät opinnot (maisterivaihe, noin 120–150 op, riippuen yliopistosta) koostuvat erikoistuneemmista kursseista ja käytännön harjoittelusta. Maisterivaiheessa opiskelija pääsee yleensä valitsemaan muutamia syventäviä kursseja oman kiinnostuksensa mukaan – esimerkiksi neuropsykologian syventävä kurssi, lasten ja nuorten psykologian syventävä kurssi, psykoterapian perusteet, henkilöstöpsykologia jne. Tärkeä osa syventäviä opintoja on klinikkakurssit tai muut käytännön asiakastyön harjoitteluun valmentavat opinnot. Opiskelijat harjoittelevat mm. psykologista arviointia, testien käyttöä, asiakashaastatteluja ja lausuntojen kirjoittamista simuloiduissa ympäristöissä ennen varsinaista työharjoittelua. Maisterivaiheen lopuksi tehdään pro gradu -tutkielma (gradu), joka on laaja tieteellinen tutkimus (yleensä 30 op). Gradun tekeminen kehittää tutkimusosaamista: opiskelija joko toteuttaa empiirisen tutkimuksen aineistonkeruineen tai osallistuu johonkin laajempaan tutkimusprojektiin.

Erityispiirteenä psykologian koulutuksessa on pakollinen harjoittelu, jota ei kaikilla aloilla ole. Psykologian maisteriohjelmaan kuuluu 5 kuukauden päätoiminen työharjoittelu psykologin tehtävissä. Harjoittelu suoritetaan yleensä opintojen loppuvaiheessa, maisterivaiheen aikana, kun teoreettiset opinnot on enimmäkseen tehty. Harjoittelupaikkoja voivat olla esimerkiksi terveyskeskusten psykologipalvelut, erikoissairaanhoidon psykiatriset yksiköt, koulupsykologin toimistot, työterveyshuollot, tutkimuslaitokset tai muut organisaatiot, joissa psykologeja työskentelee. Harjoittelun tarkoituksena on antaa opiskelijalle mahdollisuus soveltaa oppimaansa käytäntöön oikeiden asiakkaiden ja potilaiden kanssa, tietenkin valvotusti ja kokeneen psykologin ohjauksessa. Harjoittelujakso kehittää kliinisiä taitoja, ammatillista identiteettiä ja itsenäistä otetta työhön. Opiskelija saa harjoittelun kautta myös käsityksen siitä, millaista psykologin arki työelämässä on. Monille harjoittelu on opintojen kohokohta – teorian yhdistäminen käytäntöön on palkitsevaa, ja usein harjoittelussa solmitut kontaktit voivat auttaa valmistumisen jälkeisessä työllistymisessä.

Opintojen aikana suoritetaan myös muita käytännön projekteja. Esimerkiksi ryhmätyöt, erilaisten psykologisten testien käytön harjoittelu ja kenttäkurssit kuuluvat koulutukseen. Joissain yliopistoissa on omia opetusklinikoita tai harjoitusvastaanottoja, joissa opiskelijat tapaavat harjoitusasiakkaita (joko näyteltyjä tapauksia tai joskus oikeita asiakkaita) osana opintoja. Tällä pyritään varmistamaan, että valmistuessaan psykologit eivät kohtaa työelämän tilanteita ensimmäistä kertaa, vaan heillä on jo opiskeluaikana saatua kokemusta.

On myös hyvä mainita, että psykologian opinnot vaativat myös itsenäistä opiskelua ja paljon kirjallisuuteen perehtymistä. Lukemista on runsaasti: tenttikirjoja, tutkimusartikkeleita ja tutkimusraportteja. Tentit voivat olla laajoja, ja niissä edellytetään sekä yksityiskohtien hallintaa että kokonaisuuksien ymmärtämistä. Opiskelijoilta edellytetään myös hyviä tilastollisia valmiuksia, sillä tutkimustulosten ymmärtäminen ja tuottaminen on keskeistä. Monet yllättyvät siitä, että psykologiopinnoissa on tilastotiedettä ja metodologista opetusta melko paljon – tämä on välttämätöntä, jotta psykologit osaavat arvioida tutkimusten luotettavuutta ja tehdä itse tutkimusta. Kuitenkin, vaikka matematiikkaa ja tilastoja on, se on opetettu soveltuvasti ja askel kerrallaan, eikä aiempi vahva matikkatausta ole välttämättä edellytys, vaan asiat opetellaan opinnoissa (tosin hyvä matemaattinen pohja on hyödyksi).

Opintojen kuormittavuus: Psykologian opiskelu on täysipäiväistä ja paikoin vaativaa, mutta myös erittäin palkitsevaa. Aihepiirit ovat monesti lähellä opiskelijoiden omia kokemuksia ja kiinnostuksen kohteita, mikä lisää motivaatiota. Toisaalta käsiteltävät aiheet voivat olla myös raskaita (esim. mielenterveyden häiriöt, traumaattiset kokemukset), ja opiskelijoita rohkaistaan huolehtimaan myös omasta jaksamisestaan. Yliopistoissa onkin tarjolla tukea ja esimerkiksi opiskelijaterveydenhuollon palveluita, mikäli opiskelija kokee tarvetta keskustella opiskelun herättämistä tunteista. Psykologian opiskelijat muodostavat usein tiiviin yhteisön, jossa vertaistukea on hyvin saatavilla – yhdessä opiskelu, ryhmäharjoitukset ja ainejärjestötoiminta luovat läheisiä ystävyyssuhteita, jotka kantavat myös ammatilliseen elämään.

Valmistuminen psykologiksi ja laillistus

Kun opiskelija on suorittanut sekä kandidaatin että maisterin opinnot, tehnyt vaadittavat tutkielmat ja harjoittelut, hän valmistuu psykologian maisteriksi. Valmistuminen merkitsee, että akateeminen osuus on suoritettu, mutta jotta henkilö voi käyttää nimikettä psykologi, täytyy hänen hakea laillistusta Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolta (Valvira). Laillistusprosessi on yleensä muodollinen: vastavalmistunut toimittaa Valviralle todistuksen suoritetusta tutkinnosta ja harjoittelusta, ja Valvira merkitsee hänet terveydenhuollon ammattihenkilöiden rekisteriin psykologina. Tämän jälkeen henkilö saa käyttää psykologi-nimikettä ja on oikeutettu toimimaan psykologin tehtävissä itsenäisesti.

Suomessa psykologin ammatti on siis säännelty ammatti. Laillistettu psykologi on paitsi pätevä antamaan terveyden- ja hyvinvointialan palveluja myös velvollinen noudattamaan alan eettisiä periaatteita ja lainsäädäntöä. Psykologiliitto ja Valvira valvovat osaltaan ammattikunnan toimintaa. Psykologian maisterin tutkinnon suorittanut saa myös valmiudet jatkaa halutessaan akateemista uraa tohtorikoulutuksessa, mutta tohtoriksi väitteleminen ei ole edellytys psykologin käytännön työlle (toisin kuin esimerkiksi lääketieteessä erikoistuminen on pakollista lääkärin peruskoulutuksen jälkeen, psykologeilla lisäkoulutus on vapaaehtoista ja luonteeltaan täydennyskoulutusta).

Valmistumisen yhteydessä yliopisto ja mahdollisesti Psykologiliitto järjestävät usein orientaatiota työelämään: käydään läpi esimerkiksi psykologin ammattieettisiä ohjeita, potilasasiakirjojen käsittelyä ja käytännön asioita, jotka odottavat työelämässä. Vastavalmistunut psykologi voi aloittaa työskentelyn monenlaisissa ympäristöissä heti laillistuksen saatuaan. Monet työnantajat – kuten kunnat ja sairaalat – edellyttävät Valviran laillistusta ennen työsuhteen alkua, joten sen hakeminen on yleensä ensimmäisiä tehtäviä diplomin saamisen jälkeen.

Psykologin uramahdollisuudet ja jatkokoulutus

Psykologin tutkinto antaa erinomaiset valmiudet työskennellä monipuolisissa asiantuntijatehtävissä. Psykologeja työskentelee laajasti eri sektoreilla yhteiskunnassa. Tyypillisiä työpaikkoja ja -tehtäviä, joihin vastavalmistuneet psykologit sijoittuvat, ovat esimerkiksi:

• Terveydenhuolto: Mielenterveystoimistot, terveyskeskukset, sairaaloiden psykiatriset osastot ja poliklinikat. Psykologi arvioi, hoitaa ja kuntouttaa mielenterveysongelmista kärsiviä potilaita, tekee yhteistyötä lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan kanssa sekä tukee potilaan toipumista arkeen.
• Koulutussektori: Koulupsykologit peruskouluissa ja toisella asteella tukevat oppilaiden oppimista ja hyvinvointia, tekevät oppimisvaikeustutkimuksia ja ohjaavat perheitä tarpeen mukaan. Opiskelijapsykologit toimivat myös korkeakouluissa tukien opiskelijoiden jaksamista.
• Työelämä ja organisaatiot: Työterveyshuollossa psykologit auttavat työhyvinvoinnin edistämisessä, tekevät työkykyarvioita ja tukevat työntekijöiden mielenterveyttä. Organisaatiopsykologit ja työ- ja organisaatiopsykologian asiantuntijat voivat toimia esimerkiksi rekrytoinnin, henkilöstön kehittämisen tai työnohjaajien rooleissa. Myös yritykset voivat palkata psykologeja esimerkiksi konsultointitehtäviin, arviointeihin tai tuotekehitykseen (esim. käyttäytymistieteellinen tutkimus vaikkapa markkinoinnin alalla).
• Erikoisalat: Psykologit voivat erikoistua vaativampiin asiantuntijatehtäviin. Neuropsykologit tutkivat aivovaurioiden tai kehityksellisten häiriöiden vaikutuksia kognitioon ja käyttäytymiseen; he tekevät neuropsykologisia tutkimuksia ja kuntoutusta. Kuntoutuspsykologit auttavat esimerkiksi kuntoutumisessa onnettomuuden tai sairauden jälkeen. Ammatinvalintapsykologit (nykytermein ura- ja rekrytointipsykologit) auttavat urasuunnittelussa ja soveltuvuusarvioinneissa.
• Tutkimus ja korkeakoulu: Osa psykologeista jää tai palaa yliopistoon tutkijoiksi ja opettajiksi. Psykologian alan tutkimus on aktiivista Suomessa, ja tohtorikoulutettuna psykologi voi toimia vaikkapa yliopistonlehtorina, professorina tai tutkimuslaitoksessa erikoistutkijana. Tutkimusteemat voivat liittyä esimerkiksi terveyteen, koulutukseen, teknologiaan (esim. käyttäjäkokemus, ihminen ja kone -vuorovaikutus) tai yhteiskunnan ilmiöihin.

Psykologeja tarvitaan kaikkialla, missä on ihmisiä, kuten Psykologiliiton motto kuuluu. Tämä heijastaa sitä, että psykologeilla on laajasti sovellettavaa osaamista ihmisten käyttäytymisestä, motivaatiosta, oppimisesta ja hyvinvoinnista, mitä voidaan hyödyntää mitä moninaisimmissa ympäristöissä – ei vain perinteisessä terveydenhuollossa, vaan myös esimerkiksi liikenteen suunnittelussa (liikennepsykologia), urheilun parissa (urheilupsykologia), oikeuslaitoksessa (oikeuspsykologia), taiteiden ja kulttuurin kentällä tai vaikkapa ilmastonmuutoksen parissa (ympäristöpsykologia).

Työllisyystilanne psykologeilla on yleisesti ottaen hyvä. Psykologeista on paikoin jopa pulaa, erityisesti julkisella sektorilla tietyillä paikkakunnilla. Vastavalmistuneet psykologit työllistyvät usein nopeasti valmistumisensa jälkeen. Monet saavat ensimmäisen työpaikkansa harjoittelupaikasta tai sen verkostojen kautta. Palkkaus on terveydenhuollon tai muun alan yleisen linjan mukainen; aloittelevan psykologin palkka julkisella sektorilla on noin 3000–3500 € kuukaudessa ja kokemus sekä mahdolliset lisäkoulutukset nostavat sitä ajan myötä. Yksityisellä sektorilla ja erikoistuneemmissa tehtävissä palkat voivat olla korkeampia.

Jatkokoulutusmahdollisuudet: Psykologin peruskoulutus antaa valmiudet moneen, mutta moni psykologi täydentää osaamistaan työuran aikana. Yleisimpiä jatkokoulutuksia ovat psykoterapeuttikoulutus ja erikoispsykologikoulutus.

• Psykoterapeuttikoulutus: Psykologi voi kouluttautua psykoterapeutiksi tietyn viitekehyksen mukaisesti (esimerkiksi kognitiivinen käyttäytymisterapia, psykodynaaminen terapia, perheterapia jne.). Psykoterapeuttikoulutus kestää yleensä 3–4 vuotta työn ohessa ja edellyttää vähintään 2 vuotta työkokemusta psykologina. Koulutuksen suorittanut voi hakea Valviralta psykoterapeutin pätevyyttä. Monet psykologit hakeutuvat tähän, sillä psykoterapeuttina toimiminen kiinnostaa ja tarve terapian osaajille on suuri. Psykologitaustaiset terapeutit ovat työmarkkinoilla arvostettuja laajan pohjakoulutuksensa ansiosta.
• Erikoispsykologi: Suomessa on erikoispsykologikoulutusohjelmia, jotka muistuttavat lääkäreiden erikoistumista. Niitä järjestetään mm. työ- ja organisaatiopsykologian, neuropsykologian, kliinisen (terveyden) psykologian ja kasvatus- ja koulutuspsykologian aloilla. Erikoistuminen kestää yleensä 2–4 vuotta työn ohessa ja sisältää sekä teoreettisia opintoja että ohjattua erikoisalan työkokemusta. Erikoispsykologin titteli kertoo syventyneestä erityisosaamisesta ja se voi avata ovia vaativampiin asiantuntijatehtäviin.
• Tohtorikoulutus: Mikäli tutkimustyö kiehtoo, psykologi (maisteri) voi jatkaa opintojaan tohtoriksi. Psykologian tohtorin tutkinnon (PsT, tai filosofian tohtori pääaineena psykologia) suorittaminen kestää noin 4 vuotta päätoimisesti. Tohtoriopinnot sisältävät väitöskirjaprojektin ja joitakin metodikursseja. Väitöskirja on laaja tutkimusaihekokonaisuus, josta julkaistaan tieteellisiä artikkeleita tai monografia. Tohtorit sijoittuvat usein tutkimukseen, yliopistojen opetustehtäviin tai erityisasiantuntijoiksi.

Näiden lisäksi psykologeille on tarjolla lyhyempiä täydennyskoulutuksia lähes loputtomasti: voivat suorittaa vaikkapa seksuaalineuvojan pätevyyden, kriisityön koulutuksia, työnohjaajakoulutuksen, johtamiskoulutuksia (MBA) jne., riippuen urasuunnitelmista. Kuten Psykologiliitto korostaa, psykologit hakeutuvat usein monenlaisiin täydennyskoulutuksiin ylläpitääkseen ja laajentaakseen osaamistaan.

Psykologin urapolku voi siis kulkea moneen suuntaan. Koulutus antaa vahvan perustan ymmärtää ihmisten käyttäytymistä tieteellisesti ja eettisesti. Lopulta psykologin työssä korostuu yhdistelmä tieteellistä ajattelua, tutkimusosaamista sekä käytännön ihmissuhdetaitoja. Psykologi on asiantuntijana ainutlaatuisessa roolissa: hän pystyy sekä tuottamaan tutkimustietoa että soveltamaan sitä yksilöiden ja ryhmien auttamiseksi. Suomessa psykologeja arvostetaan ja heidän asiantuntemustaan tarvitaan yhteiskunnan kaikilla tasoilla – niin terveyspalveluissa, koulutuksessa, työelämän kehittämisessä kuin päätöksenteon tukena. Psykologian koulutus on vaativa mutta palkitseva polku, joka johtaa merkitykselliseen ammattiin ihmisten parissa.

Yhteenvetona: Psykologiksi tullakseen on suoritettava yliopistossa laaja-alainen koulutus, joka sisältää sekä teoreettista että käytännöllistä oppia ihmismielestä. Koulutuksen kesto on noin viisi ja puoli vuotta, ja se on hyvin kilpailtu opintopolku. Suomessa psykologiaa voi opiskella useissa yliopistoissa, Tampereen yliopisto mukaan lukien, ja alalta valmistuneilla on erinomaiset työllistymismahdollisuudet. Ammattina psykologi tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa positiivisesti yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointiin. Vaikka opiskelu on haastavaa ja sisäänpääsy vaikeaa, monien mielestä panostus kannattaa – valmistuuhan lopulta ammattiin, jossa psykologian opinnoista saatua tietoa pääsee soveltamaan käytännössä ja jossa oppiminen jatkuu läpi koko työuran.

Lähteet:

• Suomen Psykologiliitto: Psykologiksi opiskellaan yliopistossa
• Studentum.fi: Psykologin koulutus ja työ
• Yle Uutiset (4.4.2024): Tampereen yliopiston psykologian hakijamäärät
• GSPSY (2020): Missä voi opiskella psykologiaa Suomessa? (yliopistojen erot ja hakijatilastot)
• Studentum.fi: Psykologian valintakoe ja todistusvalinta (valintaperusteet 2024).