Farmaseutin koulutus

Viimeksi päivitetty: 13.8.2025

Farmasia on tieteenala, joka keskittyy lääkkeiden kehittämiseen, valmistamiseen, jakeluun, käyttöön ja turvallisuuteen. Tällä alalla työskentelevät farmaseutit ovat lääkkeiden ja lääkehoitojen asiantuntijoita terveydenhuollossa. Farmaseutteja toimii esimerkiksi apteekeissa, sairaaloissa, lääketeollisuudessa sekä viranomaistehtävissä, missä he vaikuttavat konkreettisesti ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin oikean lääkehoidon avulla. Tässä artikkelissa kerrotaan, mikä on farmaseutti, mitä farmaseutti tekee työssään, millainen farmaseutin koulutus ja farmasian opinnot ovat (eli millaista farmaseutin opiskelu on) sekä kauanko farmaseutin tutkinnon suorittaminen kestää. Lisäksi perehdytään farmaseutin tutkintoon, jatko-opintoihin proviisoriksi sekä uramahdollisuuksiin valmistumisen jälkeen.

Mikä on farmaseutti?

Farmaseutti on laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö, joka on suorittanut farmasian alan alemman korkeakoulututkinnon eli farmaseutin tutkinnon yliopistossa. Toimiakseen farmaseuttina henkilön on siis hankittava farmasian koulutus ja saatava Valviralta (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) oikeus harjoittaa farmaseutin ammattia. Farmaseutin tutkinto vastaa laajuudeltaan kandidaatin tutkintoa (180 opintopistettä) ja sen suorittaminen kestää päätoimisesti noin kolme vuotta. Suomessa farmaseutteja koulutetaan tällä hetkellä kolmessa yliopistossa: Helsingin yliopistossa, Itä-Suomen yliopistossa (Kuopion kampus) sekä ruotsinkielisessä Åbo Akademissa. Farmaseutin tutkinnon suorittaneita työskentelee Suomessa paljon – pelkästään apteekeissa toimii yhteensä yli 4 000 farmaseuttia.

Farmaseutti on lääkealan asiantuntija, jonka koulutus antaa valmiudet huolehtia lääkehoitojen turvallisesta toteutumisesta ja neuvonnasta. Farmaseutit ja proviisorit kuuluvat terveydenhuollon henkilöstöön samaan joukkoon kuin esimerkiksi lääkärit, sairaanhoitajat ja fysioterapeutit. Kuka tahansa ei siis voi toimia farmaseuttina – ala on tarkasti säännelty, ja farmaseutiksi haluavan on suoritettava vaadittu tutkinto ja rekisteröidyttävä laillistettuna ammattilaisena. Seuraavaksi tarkastelemme tarkemmin, millaisia työtehtäviä farmaseuteilla on ja miten farmasian koulutus on järjestetty.

Mitä farmaseutti tekee?

Farmaseutin työnkuva on monipuolinen ja kohdistuu erityisesti lääkealan asiantuntijatehtäviin. Pääosa farmaseuteista (noin 85 %) työskentelee avohuollon apteekeissa eli tavallisissa apteekeissa, joissa heidän tärkeimpiä tehtäviään ovat lääkkeiden toimittaminen asiakkaille ja lääkeneuvonta. Apteekkifarmaseutti opastaa asiakkaita resepti- ja itsehoitolääkkeiden oikeassa ja turvallisessa käytössä sekä kertoo lääkkeiden vaikutuksista ja mahdollisista haittavaikutuksista. Farmaseutti varmistaa myös, että asiakkaan käyttämät lääkkeet sopivat yhteen (eivät aiheuta vaarallisia yhteisvaikutuksia) ja että asiakas ymmärtää lääkkeen oikean annostelun ja säilytyksen. Työhön kuuluu siten paljon vastuuta asiakkaiden lääketurvallisuudesta ja ohjauksesta.

Farmaseutit tekevät apteekeissa muutakin kuin palvelevat tiskillä. He voivat osallistua esimerkiksi annosjakelupalveluun, jossa ikääntyneiden tai pitkäaikaissairaiden asiakkaiden lääkkeet jaetaan annospusseihin kahden viikon jaksoissa. Farmaseutti huolehtii annosjakelussa siitä, että kunkin asiakkaan kaikki lääkkeet tulevat otetuiksi oikeaan aikaan ja keskenään yhteensopivasti. Lisäksi farmaseutit vastaavat apteekissa usein reseptuurin mukaisesta lääkkeiden valmistuksesta (esimerkiksi voiteiden tai liuosten sekoittamisesta apteekin laboratoriossa) sekä muista apteekin taustatehtävistä. Monissa apteekeissa farmaseutit osallistuvat myös lääkehoitojen arviointiin, jossa käydään systemaattisesti läpi potilaan koko lääkitys ja varmistetaan sen tarkoituksenmukaisuus.

Vaikka valtaosa farmaseuteista työskentelee apteekeissa, farmaseutin koulutus antaa valmiudet toimia myös muualla lääkealalla. Farmaseutit voivat työskennellä sairaaloiden sairaala-apteekeissa ja terveyskeskusten lääkekeskuksissa, joissa he toimivat osana moniammatillista hoitotiimiä huolehtien mm. lääkkeiden logistiikasta, valmistuksesta ja lääkitysturvallisuudesta potilaille. Sairaalaympäristössä farmaseutti saattaa tehdä osastokäyntejä ja konsultoida lääkäriä ja hoitajia potilaiden lääkityksiin liittyvissä kysymyksissä. Osa farmaseuteista työskentelee myös lääketeollisuudessa ja lääketukkukaupoissa. Lääketeollisuudessa farmaseutit voivat toimia esimerkiksi lääkkeiden valmistuksen ja laadunvarmistuksen parissa, osallistua uusiin lääkeinnovaatioihin tai vastata lääkkeiden myyntilupaprosesseista ja lääketurvatoiminnasta. Tukkukaupan puolella farmaseutit vastaavat yleensä lääkejakelun sujuvuudesta sekä voivat toimia myynti- ja informaatiotehtävissä lääkkeitä jakelevissa yrityksissä. Lisäksi farmaseutteja työskentelee erilaisissa viranomaisorganisaatioissa (kuten Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea sekä Kela) käsittelemässä lääkkeiden korvattavuusasioita, valvomassa apteekkien ja lääketehtaiden toimintaa tai myöntämässä lupia esimerkiksi uusille apteekeille ja lääkkeille. Myös opetuksen ja tutkimuksen parissa yliopistoissa on farmaseutteja – esimerkiksi lääkkeitä kehittävinä tutkijoina tai farmasian alan opettajina.

Yhteenvetona farmaseutin työtehtävistä voidaan todeta, että farmaseutit toimivat kaikissa niissä tehtävissä, joissa tarvitaan syvällistä lääkealan osaamista. Heidän ydinosaamistaan ovat lääkkeiden kemia, vaikutusmekanismit elimistössä, lääkkeiden valmistus ja laadunvarmistus sekä lääkeneuvonta ja lääkehoitojen kokonaisarviointi. Farmaseuttina työskentely voi tarkoittaa yhtä lailla asiakaspalvelua apteekin tiskin takana kuin tuotekehitystä lääketehtaassa tai hallinnollisia asiantuntijatehtäviä virastossa. Seuraavaksi perehdymme siihen, miten farmaseutin pätevyyden voi hankkia – toisin sanoen millainen koulutus vaaditaan, jotta voi toimia näissä vaativissa lääkealan tehtävissä.

Farmaseutin koulutus ja tutkinto

Farmaseutiksi tulee suorittamalla farmasian alan korkeakoulututkinnon yliopistossa. Farmaseutin koulutusohjelma on alempi korkeakoulututkinto, jonka tavoitteena on kouluttaa opiskelijoista farmasian asiantuntijoita terveydenhuollon tehtäviin ja antaa heille valmiudet ammattitaitonsa jatkuvaan kehittämiseen. Koulutus on hyvin käytännönläheinen: farmaseutin tutkinto on selkeästi ammattiin suuntautuva, joten opetuksessa hyödynnetään paljon työelämälähtöisiä harjoituksia ja käytännön taitojen opetusta. Opintojen aikana opiskelijat saavat monipuolisen tietopohjan lääkeaineista ja niiden vaikutuksista sekä harjaantuvat asiakaspalveluun ja lääketurvallisuuteen liittyvissä taidoissa.

Farmaseutin tutkinnon laajuus on 180 opintopistettä, mikä on suunniteltu suoritettavaksi kolmessa vuodessa päätoimisin opiskeluin. Opinnot järjestetään Suomessa kolmessa yliopistossa: Helsingin yliopistossa, Itä-Suomen yliopistossa (Kuopiossa) ja Åbo Akademissa Turussa. Opintoihin hakeutuvalla tulee olla suoritettuna toisen asteen koulutus (yleensä ylioppilastutkinto), ja opiskelijavalinta tapahtuu vuosittain korkeakoulujen yhteishaussa. Farmasian koulutusohjelmiin on paljon hakijoita, joten sisäänpääsy on kilpailtua: esimerkiksi Helsingin yliopiston farmaseutin koulutusohjelmaan hyväksyttiin vain noin 14 % hakijoista vuonna 2024. Uusista opiskelijoista valtaosa (noin 70 %) valitaan suoraan ylioppilastodistuksen perusteella ja loput pääsykokeen kautta. Hakijalta edellytetään tietyiltä lukion oppiaineilta vahvaa osaamista – käytännössä pitkän tai lyhyen matematiikan sekä kemian oppimäärät on oltava suoritettuina hyväksytysti, jotta voi tulla valituksi farmasian koulutukseen. Hyvä pohja farmasian opinnoille on myös lukion biologian kurssien hallitseminen, sillä farmasian pääsykokeessa testataan usein kemian lisäksi biologiaan liittyvää osaamista.

Kun opiskelija saa opiskelupaikan farmasian koulutusohjelmassa, edessä on kolmivuotinen yliopistokoulutus, jonka aikana suoritetaan farmaseutin tutkinto. Opinnot alkavat perusopinnoilla, joissa käydään läpi keskeiset luonnontieteelliset taustatiedot: kemiaa, biologiaa ja ihmisen anatomian ja fysiologian perusteita. Farmasian koulutuksessa nämä perustiedot yhdistyvät lääketieteellisiin aiheisiin, kuten farmakologiaan (lääkkeiden vaikutusmekanismeihin) ja toksikologiaan (aineiden haitallisiin vaikutuksiin). Opintojen edetessä syvennytään yhä spesifisempiin farmaseuttisiin aineisiin ja taitoihin.

Farmasian opinnot ja farmaseutin opiskelu käytännössä

Farmasian yliopisto-opinnot sisältävät runsaasti sekä teoriaopetusta että käytännön harjoituksia. Opetusmenetelminä ovat perinteiset luennot, laboratorioharjoitukset, pienryhmätyöskentely ja seminaarit, ja lisäksi osa opetuksesta toteutetaan simulointien ja verkko-oppimisen avulla. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa farmasian opiskelijoilla on käytössään malliapteekki (simuloitu apteekkiympäristö), jossa he voivat harjoitella asiakaspalvelutilanteita ennen varsinaiseen työharjoitteluun siirtymistä. Käytännön taitoja harjoitellaan myös opetuslaboratorioissa valmistaen lääkevalmisteita ja tekemällä kemian ja biologian kokeellisia töitä.

Farmasian opinnot koostuvat useista oppiaineista ja osa-alueista, jotka varmistavat farmaseutin laaja-alaisen osaamisen. Keskeisiä opintokokonaisuuksia ovat esimerkiksi:

Farmaseuttinen kemia: lääkeaineiden kemiallinen rakenne, analysointi ja synteesi
Farmaseuttinen biologia: lääkkeiden vaikutukset elävissä soluissa ja elimistössä, mikrobiologia
Farmasian teknologia: lääkemuotojen (tabletit, kapselit, voiteet ym.) kehittäminen ja valmistusprosessi
Biofarmasia: lääkkeiden vapautuminen ja imeytyminen elimistöön, biologinen hyötyosuus
Farmakokinetiikka: lääkeaineiden imeytymisen, jakaantumisen, aineenvaihdunnan ja erittymisen (ADME) kvantitatiivinen tarkastelu
Farmakologia: erilaisten lääkeaineryhmien vaikutusmekanismit ja käyttö kliinisessä lääkehoidossa
Toksikologia: aineiden haitalliset vaikutukset ja turvallisuuden arviointi

Lisäksi opintoihin kuuluu noin puolen vuoden mittainen harjoittelu, joka suoritetaan pääosin apteekissa. Farmaseutin tutkintoon sisältyvä pakollinen harjoittelujakso on yleensä jaettu kahteen osaan: esimerkiksi kaksi kolmen kuukauden jaksoa apteekkityössä. Osa harjoittelusta voidaan tehdä myös sairaala-apteekissa, jolloin opiskelija saa kokemusta sairaalaympäristön lääkehuollosta. Harjoittelu on erittäin tärkeä osa opintoja, sillä sen aikana opiskelija pääsee soveltamaan teoriassa oppimiaan tietoja käytännön asiakastyöhön ja lääkehuollon tehtäviin. Harjoittelupaikat ovat yleensä yliopiston hyväksymiä apteekkeja (ns. opetusapteekkeja), joissa on kokeneita proviisoreja ja farmaseutteja ohjaajina. Harjoittelun jälkeen opiskelija tekee usein myös farmaseutin tutkintoon kuuluvan opinnäytetyön, kandidaatin tutkielman, jossa hän perehtyy johonkin farmasian alan tutkimusaiheeseen.

Farmaseutin koulutus on vaativa, mutta palkitseva kokonaisuus. Opintojen aikana opiskelija saa syvällisen ymmärryksen lääkkeiden kehityskaaresta molekyylitasolta aina potilaan saamaan lääkehoitoon asti. Koulutusohjelma tuottaa osaajia, joilla on sekä tieteellinen ajattelukyky että käytännön farmaseuttiset taidot – yhdistelmä, jolle on työelämässä kysyntää. Alan työllisyystilanne onkin yleisesti hyvä; farmaseuteille on jatkuvaa tarvetta niin apteekkisektorilla kuin muillakin lääkehuollon osa-alueilla.

Farmaseutin koulutuksen kesto

Farmaseutin tutkinnon suorittaminen kestää kolme vuotta päätoimista opiskelua, mikä vastaa 180 opintopistettä opinnoissa. Käytännössä opiskeluaika voi hieman vaihdella – osa opiskelijoista saattaa suorittaa opintoja hitaammassa tahdissa työn ohessa tai esimerkiksi vaihto-opintojen vuoksi, mutta tutkintorakenne on suunniteltu kolmelle vuodelle. Opintojen kolme lukuvuotta sisältävät sekä teoreettisia opintojaksoja että käytännön harjoittelua. Kuten edellä mainittiin, noin puolen vuoden (yhteensä 6 kuukauden) apteekkiharjoittelu sisältyy tutkintoon, joten varsinaista luento- ja tenttiopiskeluaikaa on noin 2,5 vuotta ja loppuaika kuluu työharjoittelussa.

Usein farmaseutin tutkinnon suorittaneet jatkavat valmistumisen jälkeen suoraan työelämään, mutta halutessaan he voivat myös jatkaa opintoja proviisorin tutkintoon. Farmaseutin koulutus antaa valmiudet toimia laillistettuna farmaseuttina heti valmistumisen jälkeen, joten kolmessa vuodessa on mahdollista päästä apteekkiin tai muuhun lääkealan työhön. Mikäli tavoitteena on kuitenkin edetä uralla vaativampiin asiantuntija- ja johtotehtäviin, saattaa jatko-opiskelu tulla ajankohtaiseksi. Seuraavassa osiossa kerrotaan proviisorin tutkinnosta, joka on farmaseutin tutkinnon jälkeen suoritettava ylempi korkeakoulututkinto.

Jatko-opinnot: proviisorin tutkinto

Farmaseutin tutkinnon suorittanut voi hakeutua suorittamaan ylemmän korkeakoulututkinnon farmasian alalla, eli proviisorin tutkinnon. Proviisorin koulutusohjelma on kaksivuotinen maisteritasoinen yliopistotutkinto (120 opintopistettä), joka syventää farmaseutin opinnoissa hankittua osaamista. Käytännössä proviisoriopinnot muodostuvat farmaseutin tutkinnon päälle: proviisorin tutkintoon kuuluu ensin farmaseutin tutkinnon (3 v) suorittaminen, minkä jälkeen opiskelija jatkaa maisterivaiheen opintoihin valitsemassaan erikoistumisalassa. Proviisorivaiheessa opintoja on enemmän valinnaisuutta ja ne painottuvat tutkimuksellisempiin sekä johtamis- ja hallinnollisiin sisältöihin verrattuna farmaseutin opintoihin. Myös proviisorin tutkintoon sisältyy lopputyö (pro gradu -tutkielma), ja proviisoriopinnoissa opiskelija syventyy esimerkiksi lääkealan tutkimushankkeeseen osana opintojaan.

Proviisori on farmasian alan asiantuntija samalla tavoin kuin farmaseuttikin, mutta proviisorilla on usein esihenkilö- ja johtamisvastuuta työssään. Apteekissa proviisori toimii yleensä farmaseuttien esihenkilönä ja apteekkarin apuna apteekin toiminnan johtamisessa. Proviisorin koulutus antaakin valmiudet esimerkiksi henkilöstön johtamiseen, apteekin tai lääkeyrityksen toiminnan suunnitteluun ja vaativiin asiantuntijatehtäviin. Suomessa proviisorin tutkinto on edellytyksenä, mikäli tähtäimessä on apteekin apteekkarina (omistajana) toimiminen tulevaisuudessa. Apteekkiluvan saadakseen on oltava proviisori sekä hankkinut riittävästi työkokemusta alalta. Proviisorin tutkinto avaa myös ovia moniin sellaisiin työtehtäviin, joihin farmaseutin perustutkinto ei yksinään riitä – esimerkiksi lääketeollisuuden johto- ja asiantuntijatehtäviin, viranomaisorganisaatioiden asiantuntijarooleihin tai vaikkapa yliopiston opetus- ja tutkimustehtäviin.

On hyvä huomata, että proviisoriksi opiskelu on vapaaehtoista jatko-opiskelua; kaikki farmaseutit eivät suorita proviisorin tutkintoa. Moni valmistunut farmaseutti siirtyy suoraan työelämään ja kartuttaa käytännön kokemusta. Toiset taas hakeutuvat muutaman työvuoden jälkeen takaisin yliopistoon suorittamaan proviisoriopinnot syventääkseen osaamistaan tai edetäkseen urallaan. Molemmat tutkinnot (farmaseutti ja proviisori) ovat työelämässä arvostettuja ja tarpeellisia: farmaseutit varmistavat lääkehoitojen sujuvuuden käytännön tasolla esimerkiksi apteekeissa, kun taas proviisorit toimivat usein vaativammissa asiantuntija- ja johtotehtävissä lääkealan organisaatioissa.

Uramahdollisuudet farmaseutin tutkinnolla

Farmaseutin tutkinto antaa pätevyyden monenlaisiin työtehtäviin lääkealalla. Kuten edellä on tuotu esiin, tyypillisin työpaikka farmaseutille on apteekki. Apteekeissa on jatkuva tarve koulutetuille farmaseuteille, ja työ voi vaihdella pienestä terveyskauppamaisesta sivuapteekista vilkkaan kaupungin ydinkeskustan apteekin kiireiseen asiakaspalveluun. Apteekkityössä farmaseutti voi erikoistua esimerkiksi sairaanhoitovälineiden neuvontaan, annosjakelun koordinointiin tai vaikkapa eläinlääkkeiden farmasiaan, mikäli kyseinen apteekki sitä tarjoaa. Osa farmaseuteista työskentelee sairaala-apteekeissa tai terveyskeskusten lääkekeskuksissa, joissa heidän roolinsa korostuu erityisesti osana potilaan hoitoketjua: he voivat osallistua hoitotiimin kokouksiin, kehittää sairaalan lääkityskäytäntöjä ja varmistaa, että osastoilla on tarvittavat lääkkeet oikeaan aikaan käytettävissä. Sairaala- ja terveyskeskusfarmasia on kasvava alue, jossa farmasian ammattilaiset tuovat lääkitysturvallisuuden näkökulmaa kliiniseen hoitotyöhön.

Myös lääketeollisuus tarjoaa monia urapolkuja farmaseuteille. Farmaseutti voi työskennellä esimerkiksi lääketehtaan tuotekehityksessä, missä hän on mukana kehittämässä uusia lääkemuotoja tai parantamassa olemassaolevien lääkkeiden koostumusta. Laadunvarmistus on toinen tärkeä alue: farmaseutteja tarvitaan varmistamaan, että lääkkeiden valmistusprosessit täyttävät tiukat laatuvaatimukset ja että jokainen valmistettu lääke-erä on turvallinen ennen markkinoille pääsyä. Lisäksi farmaseutit voivat toimia lääketeollisuudessa myyntilupiin ja viranomaiskontakteihin liittyvissä tehtävissä – esimerkiksi valmistella uuden lääkkeen myyntilupa-anomuksia ja huolehtia lääketurvaseurannasta sen jälkeen, kun lääke on tuotu markkinoille. Lääkealan tukkukaupassa farmaseutin asiantuntemusta hyödynnetään tyypillisesti lääkelogistiikan hallinnassa: on varmistettava, että lääkkeitä varastoidaan ja kuljetetaan oikeissa olosuhteissa ja että apteekit ja sairaalat saavat tilaamansa lääkkeet ajallaan. Tukkukaupan puolella farmaseutit voivat myös työskennellä kouluttajina tai informaatiotehtävissä, esimerkiksi opastamassa apteekkihenkilökuntaa uusien lääkevalmisteiden ominaisuuksissa.

Viranomaisorganisaatioissa, kuten Fimeassa (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus) tai Kelassa (Kansaneläkelaitos), farmaseutit toimivat asiantuntijoina lääkkeisiin liittyvässä hallinnossa. He voivat osallistua esimerkiksi apteekkilupien myöntämiseen, apteekkien ja lääketehtaiden tarkastuksiin, lääkkeiden hintalautakunnan arviointityöhön tai reseptikäytäntöjen kehittämiseen ja ohjeistamiseen. Kela puolestaan tarvitsee farmasian osaajia käsittelemään lääkeostoihin liittyviä korvaushakemuksia ja tekemään linjauksia siitä, mitkä lääkkeet ovat korvattavia. Tällaiset tehtävät vaativat sekä farmaseuttista tietämystä että kykyä soveltaa säädöksiä ja suosituksia käytäntöön.

Yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa farmaseutin koulutus avaa ovia tutkimusuralle. Farmasian tutkimus voi kohdistua vaikkapa uusien lääkemolekyylien etsimiseen (farmakognosia ja lääkeainemuotoilu), olemassaolevien lääkkeiden uusiin käyttötarkoituksiin, lääkkeiden vaikutusmekanismien tarkempaan ymmärtämiseen tai terveydenhuollon lääkehoitoprosessien kehittämiseen. Farmasian alan tohtoriopinnot (FT, farmasian tohtori) ovat mahdollisia proviisoritutkinnon jälkeen niille, jotka haluavat erikoistua tutkijoiksi. Farmaseutit voivat toimia yliopistolla myös opetuspuolella esimerkiksi harjoitustöiden ohjaajina tai myöhemmin proviisorin ja tohtorin tutkintojen myötä yliopistonlehtoreina ja professoreina.

Kaiken kaikkiaan farmaseutin tutkinto tarjoaa laajan kirjon uravaihtoehtoja. Koulutus antaa vahvan pohjan lääkealan asiantuntijuudelle, ja farmaseutit löytävätkin itselleen sopivia rooleja aina suorasta potilastyöstä teollisuuden tuotekehitykseen ja julkisen sektorin asiantuntijatehtäviin. Farmaseuttina voi kehittää omaa osaamistaan jatkuvasti: alalla on mahdollisuus esimerkiksi erikoistua kliiniseen farmasiaan, suorittaa lisäkoulutuksia (kuten erityispätevyys lääkehoidon arvioinnissa) tai kouluttautua ulkomailla, sillä farmasian ala on kansainvälinen. Suomessa farmaseuttien työllisyystilanne on ollut hyvä, joskin viime aikoina tietyillä alueilla on koettu farmaseuttipulaa johtuen mm. eläköitymisistä ja apteekkien määrän kasvusta. Koulutuspaikkoja on pyritty lisäämään tämän kehityksen myötä, jotta kaikille apteekeille ja terveydenhuollon yksiköille riittäisi farmaseuttinen työvoima.

Yhteenveto

Farmaseutin koulutus on kolmivuotinen yliopistotutkinto, joka antaa valmiudet toimia lääkkeiden ja lääkehoitojen asiantuntijana terveydenhuollossa. Farmaseutin opinnot sisältävät laajasti luonnontieteellistä ja farmaseuttista teoriaa sekä käytännön harjoittelua apteekissa. Valmistuttuaan farmaseutti on laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö, jolla on keskeinen rooli lääkeneuvonnassa ja lääkehoitojen onnistumisessa. Työmahdollisuudet ovat monipuoliset: farmaseutteja tarvitaan apteekkien lisäksi sairaaloissa, lääketeollisuudessa, viranomaisissa ja tutkimuksessa. Halutessaan farmaseutti voi täydentää osaamistaan jatkamalla proviisorin tutkintoon, joka avaa ovia esimiestehtäviin ja esimerkiksi apteekin omistamiseen. Kaiken kaikkiaan farmasian ala sopii henkilöille, jotka ovat kiinnostuneita sekä ihmisistä että luonnontieteistä – farmaseuttina pääsee auttamaan ihmisiä lääkkeiden avulla, jatkuvasti uutta oppien ja terveydenhuollon laatua edistäen.

Lähteet: